IRC-Galleria

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/01/koira_ei_rakasta_ihmista_ihmisen_toivomalla_tavalla_1295683.html?origin=rss

Koiran tunteet vs ihmisen tunteet
Koskahan ihminen oppii että koira on koira, ja ihminen on ihminen. Koira ei kykene ymmärtämään ihmistä niin hyvin kun ihminen kykenee ymmärtämään koiraa. Me olemme katsos se älykkäämpi osapuoli. Siksi ihmisen on helppo toimia koiran mukaan, mutta koska koira ei kykene ymmärtämään ihmistä, se ei osaa käyttäytyä ihmisen mukaan.

"Opaskoirakoulun johtaja Riitta Liimatainen muistuttaa kuitenkin, että koira rakastaa ihmistä koiran tavoin, ei ihmisen tavoin. Liimatainen ei usko, että esimerkiksi surullisen emäntänsä kyyneleitä nuoleva koira ymmärtäisi kovinkaan hyvin ihmisen murhetta.

- Koira on silloin enemmänkin epävarma ja ihmettelee, että mitä nyt tapahtuu. Se on hämmentynyt ja nuolee sen takia niitä kyyneleitä ja yrittää raapia kättä, että älä nyt itke siinä. Ihminen tulkitsee sen niin, että koira yrittää lohduttaa, sanoo Riitta Liimatainen."

Ja tähän joku on kommentoinut: "Onkohan Liimataisella edes koiraa, kun puhuu ihan omiaan?"

Ei hän nyt puhu omiaan. Riitta Liimatainen puhuu täyttä asiaa. Kun koira näkee ihmisen itkevän, koira ymmärtää että jokin on vialla. Sen enempää se ei kuitenkaan ymmärrä. Koira nuolee kyyneleitä ja raapii kättä siksi koska se yrittää auttaa, mutta ei tiedä että miten tai mistä syystä. Se huomaa että nyt ei ole kaikki ok, mutta ei ymmärrä syytä. Se ei siis yritä lohduttaa. Toinen syy miksi se ei yritä lohduttaa on se, että ihminen on ainut eläin joka ymmärtää käsitteen sääli. Eläimet ei.

Jos eläimet tuntisi käsitteen sääli, tarkemmin esim. käsitteen itsesääli, niin mm. talvisin kuulisimme vaan itkeviä eläimiä.
Arvatkaa onko eläimillä helvetin kylmä talvella? Varmasti on, ne eivät vaan välitä. Niillä ei ole varaa siihen jos ne meinaa nähdä huomisen. Pitää vaan toimia. Siksi kotieläimet eivät näytä pahaa oloaan niin helposti. Ne eivät sääli itseään, ne ei osaa valittaa.
Tässä tulee aina mieleen lause jonka kouluttaja sanoo merijalkaväen tulokkaille elokova G.I. Jane: "I've never seen a wild thing feel sorry for itself. A bird will fall frozen dead, from its bough, without ever having felt sorry for itself"

Tästä syystä eläin ei myöskään osaa lohduttaa, sillä lohdutus on vastine sääliin. Hellyyttä eläin osaa näyttää, mutta ei vastineena tällaiseen tilanteeseen. Hellyys tulee eläimeltä ihan eläimestä itsestään.

Suunnittelu ja taka-ajatukset
Toinen kritiikkiä saanut kohta tekstissä on suunnitteleminen ja taka-ajatukset. Tässä yleisin virhe on siinä miten ihminen nämä sanat käsittää.

Tässä yksi keskusteluketju kommenteissa:
""Vai mitä mieltä olette tilanteesta, jossa koira kyttää pöydällä olevaa leipää, ja kun perhe menee hetkeksi pois, syö koira sillä aikaa leivän pöydältä? Kyllä se on sen suunnitellut, se tietää odottaa tilannetta."

Koiralla on nälkä ja se tietää (toivottavasti), että laumassa sillä ei ole lupa ottaa johtajan ruokaa. Ei siinä mun mielestä mitään suunnittelua ole. Koira toimii viettiensä varassa kuten muutkin eläimet. Tästä hyvä esimerkki yllä, vesipelastus. Koira ei pelasta vedestä sen takia, että sen "kaiffari" on hukkumansa vaan se toimii viettinsä varassa.

Mutta kyllä tämä teksti on asiaa. Tähän törmää niin paljon! Ja varmasti on tosi monien ongelmien aiheuttaja koiran inhimillistäminen."

Onko tuo suunnittelua vai ei? Koira tietää ettei lupaa ole ottaa, ja se ottaa sitten kun kukaan ei näe. Ei se toimi vaadi suunnittelua. Sen verran kuitenkin siinä logiikka pyörii että se muistaa edelliseltä kerralta seurauksen luvattomasta ottamisesta, ja luulee välttävänsä sen sillä ettei kukaan näe. Koira ei kuitenkaan osaa laskea eikä ymmärrä korkeaa kommunikointia tai korkeampaa logiikkaa. Siksi se ei tajua jäävänsä kiinni kaikesta huolimatta siinä vaiheessa kun ihmiset tajuaa kuka on ollut ainoana huoneessa silloin kun leipä on hävinnyt :)

Kuitenkin jos otetaan esimerkkinä laumametsästys, mennään alueelle jota jotkut kutsuu suunnitelmalliseksi toiminnaksi ja toiset ei. Lopulta homma kaatuu itse sanaan "suunnitelmallisuus". Missä menee sen sanan rajat?

Pari hyvää kommenttia artikkelin lopusta tähän perään:
Tino, tänään klo 09:44
"Yleensä koiraa inhimillistettäessä koira joutuu kärsimään epäoikeudenmukaisesta ja koiran näkökulmasta mielivaltaisesta kohtelusta. Ns. maalaisjärki ja intuitio eivät aina toimi oikein, pitäisi tietää koiran käytöksestä enemmän."

Tiina L, tänään klo 09:49
"Artikkeli sisältää kummallisia väittämiä. Koira on laumaeläin, joten sen tulee pystyä kommunikoimaan, suunnittelemaan ja ymmärtämään tekojensa vaikutus, jotta lauma pystyy toimimaan. Miten koiraeläinten ryhmässä toimiva metsästys onnistuisi jos eläin ei pysty suunnittelemaan tulevaa?

Toiseksi mitä oikeastaan kertoo ihmisestä että se käyttää lemmikkiään kuvaillessaan tunnesanoja? Sen että kyseinen ihminen puhuu oppimaansa kieltä. Ei se automaattisesti tarkoita että inhimillistät koiraa jos sanot sen olevan surullinen. Se on vain lähin suomenkielen sana jolla kuvata koiran sen hetkistä olotilaa.

Artikkelin ydinajatus on kuitenkin tärkeä. Ihmiset inhimillästävät lemmikkejään ja unohtavat näiden olevan koiria. "meidän koira ei ikinä purisi, se on semmoinen nallukka" (siinä missä ihminen lyö niin koira puree. Sanoisiko joku ihmisestä että se ei koskaan misssään tilanteessa lyö?) ja lukevat koirien elekieltä taysin pieleen "koira perääntyi huvittuneena" (koira ei koskaan perääntyessään ole huvittunut vaan valmistautuu pelottavaksi kokemakseen tilanteeseen). nämä vain pieninä esimerkkeinä elävästä elämästä.

enimmäkseen kyllä uskon että artikkelin kirjoittaja ei ole ihan ymmärtänyt tutkimusta tai sen tuloksia, sillä on vaikea uskoa alansa ammattilaiset olisivat noin yksinkertaisia ajattelussaan..."

hauvanomistaja, tänään klo 10:33
"Koira ei ole ihminen, mutta hyvin fiksu ja omalla tavallaan tunteva ja tunteellinen. Meidän koira ymmärtää tiettyjä sanoja välillä niin hyvin että herättää ihmetystä. Olemme testanneet asiaa monesti, ettemme anna mitään eleitä tai toimintaa kun ujutamme sanoja puheeseemme, se kyllä tunnistaa ne. Sana suihku, saa sen menemään sängyn alle piiloon, koska se ei halua pesulle. Sana mökille saa sen heiluttamaan häntäänsä ja menee odottamaan eteiseen, että nyt lähdetään mökille. Koiran tunteet pystyy näkemään, kun saapuu kotiin, kuinka iloinen hän on, häntä heiluu ja nuolee ja haluaa tulla silitetyksi. Tunteet huomasi myös kun vanhempi koiramme kuoli, nuorempi suri sitä selkeästi. Ei syönyt ja oli hyvin masentuneen oloinen, ei tullut ovelle vastaan kotiin tullessamme ja oli apaattinen. Nyt sittemmin piristynyt ja luonne muuttunut vanhemman "johtajan" väistyessä. Ennen oli ns. "kakkonen" heidän välisessä arvojärjestyksessä ja kunnioitti vanhempaa. Nyt nuoremmasta on tullut sylikoira, jota ei ollut ennen vanhemman koiran kuolemaa. Luonteenmuutos on hämmästyttänyt koko perhettämme. Tietenkään koira ei voi ymmärtää ihmisten tunteita tai murheita. Mutta koira ei ole vain "hyväksikäyttävä" tai pelkän ruuan perässä juoksija, vaan kyllä koiralla on omat tunteet ja yksilöstä riippuen hyvin voimakkaatkin tunteet."