Tuon piti olla kirjani nimi. Sen elämäni ainoan. Onneksi en ollut ehtinyt kirjoittaa siitä kymmentä sivua enempää paperille ja muutamaa sivua enempää muistiinpanoja. Suurimmaksi osaksi se on edelleen vaan päässäni. Ei siis turhaa työtä. Miksi turhaa? Koska tässä seuraavassa pätkässä on ydinasiat siitä mitä olin käsittelemässä:
Hän sanoo sitä todellisuustunneliksi, ja minä kutsuin sitä subjektiiviseksi todellisuudeksi. Voisin tehdä lyhykäisen merkinnän vielä jossain välissä siitä miten asian näen, mutta siihen asti nauttikaa hyvästä dokumentista :)