Ihan vetämätön olo ja elämää suurempi dilemma.
Miten ihmissuhteet voi aina olla niin vaikeita. Tällaisessa unettomuuden sekaisissa ajatuksissa alkaa jo kyseenalaistaa kaikkea. Päätyy pohtimaan normaaliuden käsitettä. Kaikilla lienee kuitenkin omanlainen käsitys normaalista. Välillä tuntuu, ettei edes itselle pystyy määrittelemään normaaliuden rajoja. Ne on kuitenki varmaan aika häilyvät.
Miten joku vieras ihminen pystyy vaikuttaan muhun niin suureellisesti ja ajoittaisesti ajamaan jopa järjettömyyden rajoille. Aina voi syyttää toisia, mutta loppujen lopuksi pitäs vaan älytä kattoo peiliin.Sieltä ei ehkä kuitenkaan näy mitään kaunista.
Miks on niin vaikee nähdä omia virheitään ja varsinki lähtee muuttaan niitä? Elämä luo haasteita jokaiselle päivälle. Miksi tämä 16.1.2008 olisi poikkeus?
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 05.05.
- Ettei mitään voisi pitää itsestäänsel... 31.03.
- Sinä, joka luet tätä, listaa 20 asiaa, jo... 05.02.
- sosiaaliporno 05.02.
- Paljastuksia 02.02.
- Riittämättömyys 29.01.
- Väsymys 22.01.
- [Ei aihetta] 17.01.
- Miksi? 17.01.
- [Ei aihetta] 14.01.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2008 (13)
- ▶ toukokuu 2008 (1)
- ▶ huhtikuu 2008 (2)
- ▶ maaliskuu 2008 (1)
- ▶ helmikuu 2008 (3)
- ▶ tammikuu 2008 (6)