IRC-Galleria

Kuljimme tietä pitkin ja isäni huomasi linnun,
joka lojui talomme lähellä olevaa kaivonkehää
vasten. ”Onko se kuollut isä?” Olin kuuden
vanha enkä pystynyt kääntämään katsettani
lintuun päin.

”On se”, kuulin hänen sanovan surullisella ja
etäisellä äänellä. ”Miksi se on kuollut?”
”Kaiken mikä elää, on kuoltava.” - ”Kaiken?”
”Niin.” - ”Sinunkin, isä? Ja äidin?”
”Niin.” - ”Entä minun?” - ”Sinunkin”, hän sanoi.
”Mutta tapahtukoon se vasta elettyäsi pitkän ja
hyvän elämän.”

En pystynyt käsittämään sitä. Minun oli
pakotettava itseni katsomaan lintua. Kaikki
elävä olisi jonakin päivänä yhtä mykkänä kuin
lintu. ”Miksi?” kysyin.

”Jotta elämä olisi arvokasta. Sellainen minkä
tietäisit varmasti omistavasi, ei olisikaan
arvokasta.”