Systeemasin silleen hämysti sanoja/lauseen tapaisia netistä (google on jännä) ja väänsin niistä runon. Kyllä, kaikki tämä tapahtui väkisin :(
On vielä vähän tämmönen raakile, joten hiihhihihiii--->
En koskaan tahtonut
että kumpikin meistä päättyisi
kyyneliin.
Tahdoin, että olisimme yhdessä aina
kuten silloin
luvattiin.
Mutta minä tein sen ensimmäisen
virheen
että pidin sinua itsestään selvyytenä.
En nähnyt,
en nähnyt sinun itkevän
sielusi käytävillä minuun pettyneenä.
Kuljin pitkin sitä helpointa tietä
menin mistä aita on
matalin.
Se mitä tein oli se, että unohdin.
Sinua todella
rakastin.
Et pystynyt enää kunnolla nukkumaan
kun minun mieleni vaelsi
kaikkialla muualla.
Sinä kerroit minulle
katkerilla katseillasi
mutta en osannut katsoa enkä kuunnella.
Liian paljon annoit periksi. Olisit huutanut
ettet koskaan voisi antaa
anteeksi.
Silmät sidottuina kuljin näkemättä
että olin kasvattanut
muurisi niin suureksi.
Hiljaisuus teki meistä uusia ihmisiä
sinusta tuli
tyhjä, minusta
voimaton.
Olisiko ollut parempi, että olisin
rakastunut toiseen ja ollut uskoton?
Ymmärrän, etten nähnyt sen tulevan
talven sekä lumen.
Jos voisin pidentäisin
kesää
tekisin sen.
Aamusta iltaan odotan
että tulisit vielä hetkeksi
takaisin.
Pyytäisin anteeksi
ja sinut
pois sitten päästäisin.
Kuiskaan nimeäsi kun
en muuhun
pysty enää tänään.
Tiedän aamulla vielä
nimesi huulillani herään.
Ikuisesti ajassa emme olleetkaan
yhdessä sylikkäin tässä.
Olisinpa tehnyt kaiken paremmin
ehkä sitten
ensi elämässä.