Huhhei mikä päivä huomenna.
Toiv en saa vatsahaavaa, kammiovärinää, tai muutakaan äkilliseen kuolemaan johtavaa kohtausta. Stressi on nimittäin sen asteinen, että en olisi lainkaan yllättynyt jos näin kävisi. Tästä kyseisestä ressistä kertoo jonkin verran viime öinen uneni, jossa heräsin paniikissa tajuttuani, että nukun yo-lakki päässä! Meni nanosekunteja kun olin pystyssä asettelemassa lakkia nätisti pöydälle, sillä sehän varsin nukkaantuu jos se päässä nukkuu.
There goes stressinsietokyky.