– Ei jumalauta! Toi jätkä nostaa 90 kiloa penkistä!
Oli aika lähteä penkkipunnerruskisoihin! Ensimmäiseen penkkipunnerruskilpailuuni osallistuin 13-vuotiaana. Kilpailun järjesti Saarijärven Puntti-Paavot ja se käytiin legendaarisella Saarijärven nuorisotalon salilla helmikuussa 1998. Painoluokassa 67,5 kiloa syntyi tulos 95 kiloa.
Treeni- ja lepopaikka ovat ainakin riittävän lähellä toisiaan.
Aiemmin syksyllä olin aloittanut säännöllisen salilla käymisen. Veljeni ohjeen mukaisesti en aloittanut vielä tekemään jalkoja ja selkää maksimaalisesti, vaan tyydyin pidempiin sarjoihin kevyillä painoilla.
Ensimmäinen 100 kilon penkkipunnerrus oli ikimuistoinen. Pääsin koulusta kahden aikoihin. Linja-auto oli koulun pihassa vähän ennen puolta kolmea. Lähdin heti koulun loputtua kävelemään kohti salia. Kävin nopeasti ostamassa kaupasta Saarioisen pizzan, ettei ennätysyritys kaadu heikkoon oloon. Pikaruokailun jälkeen menin salille, ripeä lämmittely ja 100 kiloa tankoon. Ei muuta kuin rauta suorille käsille, ja linja-auto olikin ehtinyt sopivasti koululta salin läheisyydessä sijainneelle pysäkille. Hymy korvissa nousin linja-autoon. Kaveri osasi jo tyytyväisen ilmeeni perusteella arvella, että taisi mennä satanen penkistä.
Toisessa penkkipunnerruskilpailussani nostin 110 kiloa. Vaikka kyseessä oli niin sanottu salikilpailu, niin nostot tuomittiin normaalisti eli pysäytys piti olla rinnalla, ja takamuksen piti pysyä penkissä. Painoluokkani oli tuolloin 75 kiloa ja ikää edelleen 13 vuotta. Penkkipaitaa en ollut vielä tuossa vaiheessa koskaan kokeillut. Noissa kilpailuissa oli mukava ja kannustava tunnelma. Kilpailuihin oli uutena nostajana mukava mennä mukaan.
Katkelma Jättiläisenkaataja-kirjasta:
https://www.bod.fi/kirjakauppa/jaettilaeisenkaataja-kirmo-varvikko-9789528045403
Kirmo Varvikko