Sokea mies tuli ravintolaan ja istuutui erään pöydän ääreen. Tarjoilija,
joka oli myös omistaja, käveli miehen luokse ja ojensi sokealle miehelle
ruokalistan. "Anteeksi, mutta olen sokea ja en pysty lukemaan listaanne.
Tuokaa minulle edellisen asiakkaan käyttämä haarukka. Haistelen sitä ja
tilaan sen mukaan." Hieman epäröiden, omistaja meni tiskipöydän luokse,
josta poimi rasvaisen haarukan. Hän palasi pöytään ja antoi haarukan
sokealle. Sokea mies laittoi sen nenän alle ja vetäisi syvän henkäyksen.
"Aah, kyllä, tätä minähaluan. Lihamureketta, ruskeaa kastiketta ja
perunamuussia." "Uskomatonta!" omistaja mietti ja käveli keittiöön. Kokkina
oli omistajan
vaimo, jolle hän kertoi asiasta. Sokea mies söi ateriansa ja lähti. Muutaman
päivän kuluttua sokea mies oli jälleen tullut syömään ja omistaja
erehdyksissään ojensi uudestaan ruokalistan. "Anteeksi, mutta olen sokea ja
en pysty lukemaan listaanne." "Olen pahoillani. En heti tunnistanut teitä.
Menen hakemaan käytetyn haarukan." Omistaja palasi käytetyn haarukan kera
ja ojensi sen sokealle miehelle. Vedettyään taas syvän henkäyksen, sokea
mies sanoi: "Tuo tuoksuu todella hyvältä. Otankin juustolasagnen
valkosipulilla." Epäuskoisena omistaja
ajatteli, että sokeamies huijaa häntä jollain tapaa. Omistaja kertoi
vaimolleen, että ensi kerralla, kun sokea mies tulee, hän aikoo testata
miehen. Sillä välin sokea mies oli syönnyt ateriansa ja lähtenyt. Sokea mies
palasi seuraavalla viikolla, mutta tällä kertaa omistaja näki hänen
tulonsa etukäteen ja syöksyi keittiöön. Hän sanoi vaimolleen: "Riitta, hiero
tätä haarukkaa haaroihisi ennen kuin vien sen sokealle miehelle."
Riitta myöntyi ja antoi haarukan omistajalle. Kun sokea mies astui
ravintolaan ja istuutui vakiopaikalleen, oli omistaja valmiina odottamassa.
"Hyvää iltapäivää, herra, tällä kertaa muistinkin teidät ja minulla onkin
haarukka tässä valmiina." Sokea mies laittoi haarukan nenänsä alle, vetäisi
syvän henkäyksen ja sanoi: "Hei, en tiennytkään, että Riitta on täällä
töissä..."