IRC-Galleria

Päivät päiviä saaneet on jatkokseen
niitä vähemmänkin olla vois.
jonkun päivänsä väitetään jemmanneen
minä omani jakelin pois.
Sua rakastin aina kun ehdin,
oisin ehtinyt enemmänkin.
ajan alta pois pakenin..

Mistä haavelin mitä saavutin?
ei toiveet täyttyneet.
vaikka vaivasin joskus päätäkin
aamunkoitteeseen
jäi output ennalleen

Rakkaani...
hehkua entistä jäljellä hiukan ois
sano etten oo väärässä kohentaa kai sen vois?
minne mä päädyn mä jos minut lemppaat pois?
sua syliini kaipaan..

Mitä minusta jäljellä lieneekään
sen ovelles taas kerran tuon..
Ei se elämä helppoo lie kellekään
minun sadassa solmussa on.

Miksi olet aina liian kiltti minulle?
Miksi suutelet kuin rakastaisit minua?
Miksi jalat lähtee altani kun näen sinut?
Miksi puhelimeni laittaa sinulle viestiä?
Miksi olo on kuin rakastaisin sua?
Koska rakastan sua vaikka tiedän etten sua saa,
sillä sinä et minua ottaisi vaikka olisin maapallolla ainut.
Sä annat mun ymmärtää enemmän kuin mitä tarkoitat!

Aloin miettiä -jälleen kerran- tunteita. Lähinnä mun mieleni alkoi harhailemaan vääriä polkuja, pohtiessani onko tässä ihastumisessa mitään järkeä. Pitäishän mun tietää miten tässä käy, aina tässä niin on käynyt. Tunnen jotain, hän ei. Loppu. Helpompaa vielä olisi luovuttaa tässä vaiheessa peli jollekkin muulle, ennen kuin vedot on lyöty ja tulokset julistettu. Luvut taululla ottelussa Kira - Rakastuminen 0-100. Jos tällä kertaa jättäisin pelaamatta? Pelaisin varman päälle, riskin sijaan.

Mutta onko todellakin niin, että paras tapa ennustaa tulevaa käytöstä on mennyt käytös? Onko mut vaan tuomittu tekeen ne samat asiat uudestaan, koska oon niin tehnyt jo kerran ennenkin? Kuka sen määrää voiko tarinan kirjoittaa uudestaan, vai pyyhkiikö joku sivut kun tarina on pistettä vaille valmis?

Ehkä mun pitäis päättää, yritänkö muuttaa historiaa, luoda uutta historiaa, vai antaa historian toistaa itseään uudestaan. Päätänkö olla ihastumatta/rakastumatta, vai pistää tämän jutun toimivaan, vai ihastua ja ottaa takkiini? En osaa päättää. Vaikkei tää ehkä edes mun valita oo. Mun käsketään katsoa ja olla katumatta, mutta mä mielummin jotenkin itse kallistun katsomatta ja katumisen puolelle. Ehkä siis notkautan laivaani kerrankin oman mielenmyrskyn mukaan.


Mä tiedän et sä tiedät että mä tiedän jotain.
miten sen sulle sanoisin?

Sä voit suunnan näyttää minne meet -- elämäs on käsissäs, kukaan ei päätä puolestas, elä täysil koska mikään ei tee meitä nuoremmaks -- Sä saat päättää mitä teet -- muuta suunta mihin kulkee minne mennä, voit silmät sulkee, mut mieti mitä on jäljellä...

Maistelkaa toisianne ?

jos joku sanoo et oot kaunis, tiäks et se kusettaa,
oot ruma ku perskarva joka paskas sukeltaa.
mun mielipide on kaikki jote sul ei oo ketää,
kaikki vaa lastit naamalles vetää.

...mä rakastan makuus,

...mä ihmettelen vieläki kuin sain sut alkuunkaa
ja nyt en pääse susta eroo, kai ku arkussa
heti meiän erotessa kaipuu satuttaa

...sun hymys loistaa sillee et se poistaa pilvet
ku oot vieres en haluu toista siihe
sä saat mut unohtaa muut enkä soita niille
pelkkä seuras on ku palkinto voittajille
mut kaikil on vaikeet, niin meilläki välil
muistan pullon joka lens melkei seinänki läpi...


...ku sä lähet pois, ni mä kaipaan heti

Päikkäreillä näin unta.Unta jota mun ei välttämättä kuuluis nähdä. Se oli jotain ihan väärää.Mitä mun päässä oikeen liikkuu ja mistä se johtuu et näin mitä näin? en ymmärrä.
Voiks uni joskus oikeesti tarkottaa jotain tai olla joku vihje? Harvoin mulle tulee unia että joutuu jopa pohtimaan niitä.

Sillon on liian läski jos alle et uskalla, päälle et pääse ja takaa et yltä...

Tunge positiivinen ajattelu hanuriisi kierrän kriisiryhmänne kaukaa älä tyrkytä minulle terapiaa kaada lisää paskaa mun niskaan mua vituttaa niin ankarasti vituttaa aamusta iltaan vituttaa,on kaikki turhaa Vittu kun vituttaa Vittu kun vituttaa.