Olen vaan, makoilen sängyllä. Mietin. Mitä mietin? En tiedä, en vain saa unta. Niin monet asiat pyörivät mielessäni, niin monet sanat raivoavat sisälläni. Niin monta asiaa on selvittämättä.
Mulla on nälkä, maha murisee, en oo syöny mitään. Kidutan itseäni. Masokisti? Myönnän.
Olen taas alkanut miettimään elämääni todenteolla. Mitä enemmän sitä mietin ja niitä ongelmia joita se sisältää, sitä hankalemmaksi kaikki muuttuu. Tuttu tunne? Mulle ainakin.
Oon myös huomannu sen että mulla on paljon riippuvuuksia ja kaavamainen elämän kaava. Kierrän ympyrää.
Ja mun ongelmani eivät liity vain ihmissuhteisiini, vaan myös itseeni, mulla on ongelma itteni kanssa. Välillä tuntuu että mulla ois kaksi persoonaa. Toinen kuunteleva ja kiltti. Toinen taas riitaa haastava, manipuloiva, mustasukkainen ja ilkeä. Tää toinen persoona on vallanu mun mielen ihan liian usein viime aikoina. Mutta ei, en usko että mulla oikeesti on kaksi persoonaa. On vain yksi minä, en vain välillä pysty selittämään ees itselleni käytöstäni. Taidan olla aika eksyksissä. En tunnista enää itseäni.
Hullu? Enpä usko. Vain hullut käyvät keskustelua itsensä kanssa.
Mutta mun suuret ajatukset sekoittaa mun pienen pään ja se ylikuormittuu ja sitten flippaan...
(lukee oman tekstin... ja reaktio: )
buahahahhaahahahah....
..samaa mieltä? :D