IRC-Galleria

Rahaliikenne tuntuu olevan tällä hetkellä omalla osalla vähän turhankin vilkasta, ei niin että sitä tulisi vaan sitä tuntuu menevän vähän turhankin kanssa. Vaikkakin valtion täyshoitolassa ollaan ja päivärahatkin ovat huikeasti jo yli 5€.

Lauantaina tuli taas toistamiseen käytyä valalla uusien alokkaiden kanssa kuuntelemassa melkein samanlaiset höpinät mitä oli itselläni helmikuun hyytävissä pakkasissa Joensuun raviradalla.
Tällä kertaa alokkaiden valan vannominen suoritettiin Siilinjärven urheilukentällä, keli oli suhteellisen hyvä, noin 25 astetta. Aliupseerikoulun 3J pääsi ns. "kunnialliseen osaan" nimittäin seuraamassa seppeleen laskua ja tekemään kunniaa sotiemme veteraaneille. Siilinjärven kirkon edessä oli mielestäni hieman pahempi paahde kuin urheilukentällä, siinä ei käynyt tuuli kuin kerran ja muuten aurinko kyllä helli meitä täydeltä taivaalta. Ei pidä valittaa, Suomen kesä on lyhyt.

Valalla... valalaulu meni normaalin tapaan penkin alle, jokainen tuntui laulavan aivan liian nopeasti(mukaanlukien itse?) ja aivan liian hiljaa. Toisessa veisuussa meni muuten hyvin mutta ääntä vain puuttui, jokainen ei ole niin esiintymisvarma ison joukon edessä kuten toiset.

Kaikin puolen olen tyytyväinen ainankin oman yksikön toiminnasta valalla, marssi sujui hyvin ja oli helppoa koska kuulimme kokoajan rummun rytmin kulkiessamme heti ensimmäisenä soittokunnan perässä.

Vapaalla... Kotia kyllä pääsin ajamalla kaverin autoa. Täällä ei sitten mitään suurempaa olekkaan, minun pitäisi varmaan huolestua elämänlaadustani. Täällä ei ole odottamassa muuta kuin tietokone, auto ja rakentelun puutteessa seisova moottoripyörä. Pyörään tekisi mieli tehdä suunnittelemani visiot mutta rahaa ei ole joten hommat seisovat. Tässä tilanteessa pitää hieman kiittää "pappabetalaria" joka omien ajohalujen vuoksi meni ostamaan pyörään uudet kejut, rattaat ja renkaat. Olen taas kurkkuani myöten veloissa hänelle tämän tempauksen takia, mitään en pyytänyt mutta en myöskään ala valittamaan sen kummemmin.

Elämästä tunt... nyt alkaa menemään jo pahemmankin angstin puolelle, joten lopetetaan se homma sikseen ja todetaan. Asiat on miten on ja voisin niihin ehkä omalla toiminnallani vaikuttaa armeijan jälkeen enemmän.

Edelleen, jos joku tämän lukee, toivotan hyvää loppukesää omalta osaltani, koittakaa tehdä jotain merkityksellistä ja muistettavaa.

Ei voisi enää paremmin vlv sujua kuten nyt...
Kävimme sentään kaverin kanssa Kouvolasa kattomassa minicrossikisoja, fmx:ää ja stuntridingia.

Lauantai-illasta oli tarkotus päästellä pyörillä päättömästi adrenaliinin saamiseksi ja vitutuksen vähentämiseksi, no... sekin meni siihen että kaverin pyörässä jäi kaasarit jumiin ja viisarit kaakkoon. Sitä ongelmaa pohtiessa ja tutkiessa ja kokeillessa meni lauantai-illasta 2/3. Aamulla tämäkin ongelma sitten korjaantui.

Itse kerkesin eilen ajaa varmaan 20km ja tänään aamusta ehkä jonkun 50km, ja eikus sitten pyörä menee ja hyytyy suoraan 120 vauhista isolla tiellä, V***U, no siinä sitten sitä koittelin aina kytkimen kanssa saada käyntiin, kerran lähti ja suoraan siitäkin vaan putkipaukku ja kone heitti nollat tauluun. Onneksi tämä kaikki tapahtui about 2km päästä kotoa. Sain livutettua sen jalkakäytävää pitkin läheiselle huoltoasemalla jossa sitten tein first aid -tarkistuksen, jaa. Ei mitään. Soittelin kavereille että jos joku olisi tullut hakemaan kärrillä tai pakettiautolla, ei kukaan.
No siinä sitten vähän hampaita pureksien mietin asioita ja lähdin työntämään pyörää kotia päin, mukava 30 asteen lämpö helli minua täysin siemauksin hupparin ja farkkujen läpi. Huomenna pyörä seisontaan ja ens viikonloppuna ja viikkolomalla koittaa etsiä mahdollista vikaa.

Kaiken tämän kukkuraksi vielä vitutuksen suurentamiseksi pitäisi hankkia autoon uudet kesärenkaat, käyttää se uusintakatsastuksessa, maksaa uusintainssi ja -kirjalliset sekä vielä se pyörä pitäisi saada kuntoon ja ehkä päästä joskus rakentamaankin... rahaa tilillä muutaman karkkipussin verran. Ei näin, ei todellakaan näin.

Kohta lähteä ajamaa autolla kohti Kontiorantaa "todella hyvin mielin", torstaina AUKin kurssijuhla jossa itse istun kuivin suin koska ei ole kuskia saatavana...

Hyvät jatkot vaan kaikille jotka tämän vaivautuu lukemaan

Onko minusta palvelusajanmittaa tullut sosiaalivammainen, olenko kuin kone? Kuuntelen, tottelen, teen mitä käsketään ja komennan. Mutta normaali puhuminen, mitä se on ja miten se tehtiin. Tuntuu kuin en osaisi puhua enää mistään muusta kuin jätkäkaverien kanssa inttijutuista. Muiden kanssa... en taida puhua mitään, vastaan vain jos kysytään, siihenkin suppeasti. Itse en enää tiedä mitä tehdä enkä varmaan osaisikaan. Ehkä hiljaisuudesta on tuleva tapani tulevaisuudessa. Yhden kaverin kanssa osaan puhua paskaa koska hän kulkee likimain samalla aaltopituudella. Mietinkö asiaa syystä vai syyttä.. ? Tekään tuskin osaatte tähän vastata, epäilen.

180 tai 360
Katsotaan miten kulkee

Joulu on kaukista kiduttavinta aikaa vuodesta, koitetaan esittää kunnollisia ja yritetään parhaan mukaan valehdella sukulaisten ja kaverien että kuinka monta lahjaa sitä on tullutkaan ostettua

Ennenkaikkea se on mielestäni niin väärin, kun joulu aloitetaan kaupallisesti jo marraskuun alussa, siis viimeistään. Ollessani sijaisena erässä paikassa loka-marraskuun vaihteen, tuolloin tulivat joulusuklaat, jouluvalaisemet, pukinasut jne.
Mihinhän tämäkin on kohta menossa, hullu ihmismieli hössöttää joulusta ja joulunvalmisteluista varmaan tulevaisuudessa jo kesä-toukokuun vaihteessa.

Unohtakaa lahjat, unohtakaa ärsyttävät suvun ruokailut, unohtakaa joulupukin käynnit ja niissä välttämättömät typerät joulurenkutukset, jättäkää turhat koristeet, unohtakaa joulukuuset joita hakataan urakalla naurettaviin tarkoituksiin, mutta muistakaa niitä jotka ovat muistamisen ja tuen tarpeessa. Antakaa muiden pitää oma mielen- ja sielunrauha, kaikki jotka sitä haluavat.

Eihän tästä tule perkele mitään kun ihmiset murehtivat itsensä kuoliaaksi kaikistä koristeista ja lahjoista. Jouluna pitäisi saada olla jokaisessa suhteessa rauhassa, sytyttäkää vaikka perkele yksi vaivainen kynttilä ja katsokaa vaikka sitä ja olkaa hiljaa, edes hetki. Ne lahjat joita ostatte yleensä mielikuvitksen puutteessa ostamisen pakosta, ovat yleensä sukkia, deodorantteja, kalsareita jne. Ketä helvettiä kiinnostaa saada joululahjaksi jotain saatanan pitkiäkalsareitä(minua ei ainakaan viime 2 jouluna). Jos ostatte, miettikää tarkkaan mitä ostatte ja onko se tarpeellinen kyseiselle henkilölle, kuten aina;ei se määrä vaan se laatu. Niinhän ne kaikki väittävät ostavansa merkityksellisiä lahjoja, sanoisinko minä mummolleni että lahjanne on erittäin tarpeellinen hiostaessaan pallejani. Ostakaa jotain erilaista ja spesiaalia.

Toisinsanoen, Joulu joutaisi melkeempä pyhittää vain pakolliseksi lomapäiväksi ilman niitä ylimääräisiä hössötyksiä. Paskat minä viis veisaan uskonnoista, kukin uskoo mihin haluaa.

"Hyvää" joulunalusaikaa kaikille...

Isänpäivää vaan kaikille isille. Täälläpäin tämä nyt ei ollut kovin kummoista, paskalla tuulella itse kukin. Äitin vanhempien luona käytiin kakkua syömässä enon ja sen perheen lisäksi, toku suoden ukille lämmintä kättä ja lahjaa. Pikapassitus pois sieltä sitten jo tulikin kun piti hopulla lähteä ottamaan lippua salosta. Loppuilta tässä onkin melkein mennyt kyrpää venytellessä, eli ei yhtään mitään. Kovin on taas moraalisesti rakentava pyhäpäivä, ei...

Huomenna jatkuukin sitten taas arkinen aherrus 5-6 työpäivän merkeissä, 40-50h.
Töistä kysyttävä hinausautoa lainaksi jotta saisi oman rottelon sitten kuljetettua korjaukseen, repivät kaikki hälyttimeen liittyvät piuhat ja vempeleet vittuun sieltä.

Eipä tässä oikeen koskaan mitään erikoista tapahdu, vielä 7 päivää, mutta tuskin silloinkaan...

Eipä oo tänään töitä ei, onneksi. Tässä nyt tullu vähän lorvittua liiankin paljon ehkä.

Eilen tuli tekemisen puutteessa amisteltua taas autolla, kuinka ollakkaan, kokoajan pieni vitutus päällä että eikö sitä nyt saatanan keksi parempaa touhua. Baariinkaan jaksa lähteä perseitä jahtaamaan kun tietää jo ennakkoon että jää ilman suurempia saavutuksia, lompsa vaan tyhjenis ja aamulla vituttais krapulassa kahta kauheemmin.

No, käytiinpä tuossa kaverin kanssa "suljetulla" alueella, kaveri siinä harjotteli mönkijällä ja minä kuvasin, tai ainankin kovasti taas yritin. Sielläkin perkele ollessa hirvipussitusjannut tuli sotkee kun ne palloili siinä varmaan tunnin verran, vettäkin alko sumuttamaan aika lahjakkaasti. Tulipahan jotain taas päivälläkin tehtyä. Tai no itseasiassa jaksoin jopa kitata yhden katteen, hiomisesta tietoakaan vielä. Laiska paska.

Kohta sais ruokaakin turpaan, noin tunnin kulutta. Sen jälkeen varmaan taas alkaa lauantai-illan(kin) perusamistelut.

Masentavan vituttava olo, tyhjää pää täynnä, tyhjä olo. Läheisen ihmisen puute tuntuu aina välillä voimakkaasti(nyt ei lasketa äitiä mukaan). Sitä kun on tällainen tura niin mahda mitään.

Onpahan taas avauduttu yleisesti, tiedä sitten niinkään järvekää taas.
Pitäkäähän lapset hauska lauantai-ilta.

täänään oli ensimmäinen päivä taasen uudessa työpaikassa, Karikon autotalossa. Siellä kun on oltu ennenkin niin muistaa suurinpiirtein kaikki tärkeimmät seikat ja muuta voi palauttaa mieleen kysymällä muilta. Tämän päivä saldo autojen pesemistä, tankkausta ja yhden auton kävin hakemassa autonkuljetus kuorma-autolla. Eipä siinä tänään nyt mitään ihmeempiä mokiakaan sattunut eikä mitään. Joulukuun loppuun on pestiä, sitten siitä suoraan valtion palvelukseen. Työpäivän päätyttyä sainkin sitten uude BMW:n 120dA:n käyttöön, osaksi siksikin kun oma auto on toimintakyvytön ja sille lääkäriaika varattuna ensi viikon tiistaiksi.

Salilla käynnin pääti lopettaa tämän viikon osalta, vähän kunnon huilia että saan tuon käden taas 99% kuntoon treenausta varten.

Jaa-a, se ois huomenna taas viikon viimenen(?) työpäivä tiedossa, katsottanee mitä sitä keksii huomenna tehdä, tekeekö mitään. Iltapäivään asti ainankin töissä revitellähän autoilla.


Näinhän se on.

Tässä nyt sitten näköjään sai pitää ainankin yhden vapaapäivä ilman suurempia tekemisen pakotteita. Välillä ihan mukava vaan lököillä toimettomana ilman suurempia työpaineita kaiken aikaa. Eipä tänään tullut oikeen mitään järkevääkään tehtyä.

Salilla tuli kyllä päivällä käytyä tekemässä muutamia jalkaliikkeitä. Mm. kyykkää tuli tehtyä hyvin vaikean tuntuisesti 5x5 90kg:llä, säälittävän oloista touhua sanon mä. Tuntuu vaan niin ylitsepääsemättömän vaikeelta, pitäs kyllä saada joltain vähän parempaa tekniikkaopetusta. Senkin takia etten sitten tulevaisuudessa hajota selkääni näissä liikkeissä, ei ehkä olisi mieluisin tapa, viettää loppuikää rullatuolissa muutaman pieleen menneen kyykkysarjan takia. se saattaa olla pienestä kiinni. tehdään tässä nyt vähän painotetummin jalkoja kunhan saan tuon käden siihen kuntoon että pystyy alkaa tekee kunnolla hauiksia, ojentajia, rintoja ja olkapäitä. Ei oikeen nappaa kun ei voi tehä kuin muutamaa liikettä.

Loppupäivä menikin sitten melkein lorviessa. Kaverin kanssa tuli ajeltua autolla pimppistä, uittu miten säälittävää, näin keskellä viikkoa kun se ei viikonloppunakaan kiinnosta. Parempaa tekemistä olisi aika ehdotonta keksiä, muuten tämä elo on ihan vitusta, jota se kyllä on ollut jo pitemmän aikaa. Ilmottauduttiinpahan K-ryhmän(?) pikkujouluhin(ryyppäjäisiin?) jotka on ens viikon lauantaina 19.11 Nuijamiehessä muistaakseni.

Jotain oman synttärin kunniaksikin voisi keksiä, muttei oikeen taas tiedä mitä, kun ei oikeen edelleenkään tuo baariin meneminen kiinnosta. Tuokin pikkujoulujuttu tuli vähän äkkipikasesti, kattoo nyt miten siellä viihtyy. Kattoo nyt kuinka moni ihminen muistaa tänä vuonna synttärini, perheen lisäksi viime vuonna vissiin 4 ihmistä muistivat merkkipäivän, mummi, ukki, sylikummi(viikon myöhässä) ja toinen kummitäti(sekin taisi olla viikon myöhässä). Silloin se olo hiukka vituttaa;"kukahan sitäkään huomaisi jos juoksisi vitostiellä rekan alle."

Istutaan, purraan hammasta, lyödään reiät oviin ja niellään vitutus ja pettymys.

Eilenkin tuli taasen muutama tunti istuttua kaupan kassalla koittaen vääntää hymyä kaikille palveltaville immeisille ja vellihouisuille kyllä se vaan tuntuu siltä ett ei sinne jaksais kovin äkkiä mennä takas, ei oikee innosta. Mutta se on se perheyrityksen pitäminen sellasta, siitä pääse eroon ennenku haudassa on tai konkassa. Eipä siinä sitten illemmalla mitään muuta jaksanukkaan.

No, tänään oli sitten määräaikaisen työsopimuksen viimeinen työpäivä Tokmannilla varastomiehen sijaisena. Eipä tuo kovin ihmeellistä hommaa ole, aikamoista tavaramäärän virtaa vain tuolla, pienet tilat, paljon tavaraa. Täytyy myöntää että en itse välttämättä tuota hommaa jaksaisi tuolla palkalla kovin pitkään tehdä, fyysisesti ja henkisesti loppupelissä kovaa hommaa jos meinaa hommat suorittaa kunnialla loppuun. Itselläni aina tapana, ainankin yrittää jos ei muuten.

Toiset työt elikkä perheyrityksessä työskentelimen jatkuu varmaan huomenissa, ellei sitten herra työnantajalla viiraa päässä jollain tavalla. Työt on tehtävä ja rahaa saatava, sitähän tässä ollaan toitotettu ennekin.

Salillakin tuli käytyä, mutta ei oikein ollut kummoista fiilistä, kun ei tuo käsi ole vieläkään 100%:ssa iskussa. Siinä sitten läpsyttelin prässissä 200kg:lla sellasia kevyitä 15-20 sarjoja 3 kappaletta ilman suurempia rutistuksia. Penkkiä tuli vähän kohlattua, pääasiassa 60kg:lla läpsyttelin siinä kun ei tuo käsi anna täysin perää kunnon harjoitteluun. Ja maastavetoakin ihan huonon fyysisen kunnon takia tein 90kg:llä rivakoita 10 sarjoja. Pitäs saada vähän kuntoa ylös kun inttiin on mentävä.

Huomenna taas toinen varmaan suht masentavan ja vituttavan normaali päivä. Mitä sitä sitten keksiikään, se on toinen asia. Vois yrittää saada aikaseksi hioa pyörän katteita ja tankkia, saa nähdä.

Älkää ottako elämää vakavasti, paskamaisesti se päättyy jokatapauksessa.