Taas on viikko takana... Joulu tulla ryskyttelee mutta yhtään ei ole joulufiilistä. Puuttuu kuusi ja kinkku, laatikot ja koristeet. Jouluna täällä syödään karppia ja perunasalaattia. Eihän sillä saa edes kunnon ähkyä!!! Onneks hamstrasin eilen kaupasta tarpeeksi suklaata, eiköhän silläkin saa itsensä oksennuksen partaalle survottua! :D
Joulun odotuksen kanssa tällä hetkellä kilpailee uuden pesukoneen tulo. Tomas on juuri tällä hetkellä Honzan kanssa hakemassa sitä kotiin. Ollaan nämä pari viikkoa oltu ilman ja tässä vaiheessa pyykkäys koneella tuntuu luksukselta! Se tulee olemaan Indesit -merkkinen päältä täytettävä, puoliks digitaalinen, puoliks manuaalinen. Ne digitaaliset olis kyllä olla tosi hienoja mut un ei niitä sokkona oikeen voi käytellä, ties mitä iille pyykeille kävis kun minä vähän säätelisin namiskoita! :) Uusi imuri on muuten toiminut todella hyvin!
Ja sitten pääsenkin tämän viikon ehdottmaan huippukohtaan. Olimme eilen Tomasin kanssa vahtimassa Honzan alzheimerista kärsivää mummoa about tunnin. Ei varmaan saisi sanoa ääneen mutta se oli mukavaa. Olin vaan ihan paineessa kun Tomas joutui pari kertaa jättämään mint yksin babin kanssa... Mummo rukka ehti unohtaa kuka minä olen ja alkoi hirveesti selostaa mulle jotain tsekiksi ja minä hoen sitten vaan tsekin kielellä että en mä puhu tsekkiä, englantia, englantia!!! Ja mummeli oli ihan ihmeissään ja Tomas jouti sen tunnin aikana ehkä kuusi kertaa selittämään kuka olen, mistä tulen, mitä kieltä puhun ja että en näe mitään kun mamma ihmetteli miksi katselen niin oudosi. Mutta oli kyllä herttainen ihminen joka tapauksessa. Keiteltiin siinä sitten teetä ja tehtiin leipiä.
Honzan koira Misha oli myös kotona. Se on Kleinspitz, valkoinen semmoinen. Hirveä räkyttäjä ja olin kuullut siitä kaikkia kauhujuttuja miten se käy vieraisiin hampaiksi. Mutta eipä vaan käynyt, on tainnut olla niiden ihmisten oma vika joihin se koira on kiinni käynyt. Tomasia se ilmiselvästi jostain syystä pelkäsi mutta heti kun Tomas poistui toiseen huoneeseen Mishatuli kutsusta mun luo ja pussasi koko naaman ja kädet märiksi :) Ei ollut kyllä yhtään pelon häivääkään silloin siinä koirassa kun se heittäyty mun eteen rapsuteltavaksi!
Ja pitää nyt tasapuolisuuden nimissä mainita myös Mikes kolli joka oli oikea kehruu masiina :) Oli siinä Neferillä ja Darbyllä kotona haisteltavaa kun tultiin takasin!
Laitan myöhemmin tänne kuvia musta sekä Mishasta ja b babickasta (isoäiti tsekiksi...en tiedä kirjotinko oikein...). Kunhan vaan pojat tulee pesukoneen kanssa kun ne kuvat on Tomasin kännyssä. Ei varmaan kyllä ole kovin hyviä kuvia kun siellä talossa oli todella himmeät valot ja mäkin olin ihan väsy siitä kaupasta juoksemisesta jouluruuhkassa ja naamassakin on kaksi finniä liiallisesta suklaan syönnistä mut koittakaa kestää! Ainakin varmaan Misha näkyy....:)
Mukavia joulun valmisteluja!!!