Liljakukot parittelevat viheliäisen rakkauden ryytimaassa,
vieraslajien valtaama kitkeränsuloinen vihreyden valtakunta,
täällä kukoistavan flooran on turha hengittää tyhjään
faunan ohella, salametsästys ja ryöstökalastus ovat ainoastaan
etäiseltä dystopialta kalskahtavia substantiiveja,
luonnon kiertokulku kaikkineen on niin yksineuvoisilla
kuin kaksineuvoisillekin ekosysteemin osasille
yhtä kevyttä kenttäkiisseliä kuin leivän syöminen meille
ihmislajin edustajiksi identifioituville olennoille,
ja mimikrystä tusin kuulleet kukkakärpäset vihollisten edessä
saavat hämmästellä jälleen kerran henkiinjäämisen ihmeellisyyttä,
kiitos tuon mystisen mekanismin, joka verhosi viattoman
pikku ötökän myrkyllisen ampiaisen keltamustaan
väritykseen, kuin vangin raitapukuun konsanaan.
(c) Kommandokaktus