IRC-Galleria

Sieluni polttomoottori ei liene riippuvainen hevosvoimista sen enempää kuin näennäisyyteen vetoavien kampiakselien kaltaisista härpäkkeistä. Näin minulle haasteli muuan rohtovirmajuuri. Nimenomaan,
tuo elon yrttitarhaan eksynyt hulluruohot ja myrkkykatkotkin vapisemaan saanut klorofyllien aikaansaaman vihreän värin omaava objekti. Elämä on luokatonta psykedeliaa, iankaikkista jallitusta, täydellistä farssia.

Tupsuttelet kasvoillesi puuteria vain siksi, koska kuviteltu turhamaisuutesi olisi ainut validi eufemismi suolen tai virtsarakon tyhjentämiselle. Minä pesen kasvoni rikkihapolla, koska en keksi mitään rationaalisempaa ajateltavaa. By the way, vessa on oikein verraton mesta hengailuun niin yksin kuin yhdessäkin. Jos nyt kukaan kynnelle kyennyt uskaltautuu hätääkärsivien konttoriin raivohullujen sosiopaattien kanssa. Sitähän voisi sattua fataaleja damageja, joku höyrähtänyt yksilö voisi vaikkapa luulla olevansa WC-ankka ja sukeltaa vessanpöntön syövereihin. Vaarallinen WC-istuin viekoittelee surmanloukun kitaan näyttäen tavanomaiselta ja jokseenkin viattomalta, joka kodin välttämättömältä kalusteelta. Siis olisiko parempi juoda se jokailtainen aamukahvi sekä aamuisin nautittava iltatee ihan perinteisestä kupista, eikä vessanpöntöstä?

Kiiltomadot tulevat! Näin huusi hän, joka ei ollut likelläkään viimeistä mohikaania. Ei edes tokavikaa. Maalasit vihreällä sormivärillä kaikki varpaasi ja harmittelit, kun briljanttivihreä pääsi loppumaan valikoimasta. Orgaaniset yhdisteet pimensivät vinttisi, koska nuo äsken mainitsemasi kiiltomadot ropisevat insektaarion ytimestä kera kyyhkynväiveiden, rottakirppujen ja muiden DDT:n tainnuttavimien parasiittien pataljoonan. Suolinkaiset ja laakamadot eroavat tästä ryhmästä värjäten solunsa kokelliinikirvojen tuottamalla punaisella väriaineella. Karmiininpunaista vai sinoberinpunaista? Hmm, siinäpä vasta pulma! Hyönteiselämästä viis, me olemme sen sukupolven lapsia, jotka ovat nähneet ydintalvien tuhon ainoastaan päämme sisällä. Piirrän mustalla huulipunalla pakastinarkkusi kylkeen salaisia merkkejä, jotka muodostavat koodiin tarvittavan avainsanan. Jos yrität varastaa salakoodiin kätketyn sanoman, hyppään pakastinarkkuun siitä hyvästä. Tulen takasisin sitten, kun viimeisetkin aivosoluni, ynnä kaikki leukosyytit sekä erytrosyytit verihiutaleita unohtamatta ovat syväjäädytetty. Ajamme aktiivisesti agendaa, johon liittyen kiiltomatojen vapautusrintama on ainut mainitsemisen arvoinen asia. Äläkä ainkaaan erehdy syömään xenovaloin varustettuja kiiltomatoja.

Paperia leikataan saksilla, minun naamani on paperia. Silppuri ei ole vain teinimutanttininjankilpikonnien arkkivihollinen, vaan myös yleishyödyllinen työkalu. Patentoin sen itse ja petyin karvaasti, kun kuulin silppurin olleen jo keksitty. Silti silppuan, pakkomielteisesti. Niks-naks-niks-niks-naks. Enkä edes vuoda verta, vaikka olenkin onnistunut paloittelemaan jo nenäni sieraimineen, kieleni sekä silmämunani. Mykiöt, värikalvot ja lautasiksi laajentuneet pupillit kaupanpäälliseksi. Myyn ne eniten tarjoavalle, jos ei oteta huomioon sellaista seikkaa, ettei raha ei ole valuuttaa tässä maailmankolkassa. Oravannahoilla ei ole virkaa näillä turhuuden markkinoilla, jossa kitch ja kickit kohtaavat, ja tuijotuskilpailun itsensä kanssa voittanut langoissa roikkuva sätkynukke soittaa väsymättä säkkipilliään, jota yksikään ei ole oikeasti koskaan soittanut.

Heitin sinua jakkaralla takaraivoon ja olin tukehtua vahingonilon sävyttämään nauruuni samaan aikaan, kun sinun vuorosi oli tukehtua – ei kylläkään nauruun, vaan oksennukseen. Kiitos kuningasidean, jonka johdosta löimme vedon tonnista, kumpi meistä juo pullollisen raakaa liskoviinaa viidessä minuutissa. En vieläkään tiedä, kumpi voitti. Sadismi ja masokismi ovat mitä ilmeisimmin veljeksiä keskenään. Olisiko pitänyt vaihtaa jakkara makkaraan, tiedä häntä. Ainakin se rimmaisi ihan yhtä hyvin. Tämä lähiö on tunteiden kätkytkuoleman ruumiillistuma, roskakorit nielevät itsensä koska infektiotautien myrkyllisenä ytimenä toimiva miasma on vain valheiden ohdakkeet peittävien liljanvarsien vallankumous. Tänään on avoimien ovien päivä vankityrmässä, tervetuloa tai vaihtoehtoisesti vaihtakaa lusikkanne harppuun. Vierailu omalla vastuulla.

Katapultin lailla lauennut mies ei tiedä, onko itse diagnosoitu voueyrismi labiili vai stabiili asianlaita, siinä missä paksusarvilampaiden lentoharjoituksista pitäisi vielä ruveta väkertämään jotain hiton tutkimusta. Ammut aataminomenasi kurkkusi läpi, koska omenapuusta pudonneet omenat olivat mädäntyneet, etkä halunnut sotkea jousipyssysi nuolia leikkiessäsi Wilhelm Telliä. Väkipyörät ja vinssit saavat polvilumpioni läikähtelemään, koska sydämeni on siihen hommaan liian invalidi. Lasket sähköimpulsseja kytkettynä silmänräpäyksiin, selkäytimesi todistaa niin tornadon kuin tsunaminkin pyyhkäistessä maanosien yli sen karun faktan, että eihän tässä leikissä ole mitään järkeä. Paskat siitä.

Näykkijäkilpikonnat nielivät luottotietoni, koska viemäristä lensi Batman. Tiedät Neil Armstrongin käyneen kuussa ensimmäisen kerran. Niin varmaan, mutta korttipelistä käteesi jäänyt pataässä kertoi sinulle viime yönä, että olet edellisessä elämässäsi lentänyt kuuhun, paljon ennen Armstrongia. Teleporttaan apteekkiin, koska en jaksa mennä ostamaan Viagraa. Varastaa kyllä jaksan, mutta se onkin aivan toinen stoori. Sinilevä on telaketjufeministien, pohjanlepakoiden ja kommandopipo päässään hääräilevien kyklooppien taudinkuvan
uusi tuleminen, lohikäärmehedelmiä rouskuttavat myös Troijan hevosta näyttelevät tietokoneviruksiksi naamioituneet robotit ja niiden seksiobjektit. Pölypunkkeja ne tuskin ovat, mutta kuplamuovi pelastaa
teidät kaikelta. Olen superninja, jos tahdon niin, enkä omista ainakaan vielä vaaleanpunaista sorkkarautaa.

(c) Kommandokaktus

Tämä tietokoneruutu on vain mahdollisesti
huoneistoon tuuletusluukun kautta eksyneitä yökkösiä
petkuttava subjekti vailla stabiilia objektia, kun oikean
kätesi värttinäluuhun kytketty sateliitti välittää singaaleja
humanoideiksi luulemillesi viattomille ohikulkijoille
ikään kuin varoitukseksi liskoihmisten salaliitosta,
jonka vaikutuksesta sekoitamme Jumalan ja Saatanan
tykkänään, taivaasta ynnä helvetistäkin
kehkeytyy vaarallisen platonisen ajattelun tyyssija.
emmekä huomaa Jeesuksella ratsasavaa aasia.

(c) Kommandokaktus

Porttiteoria ei tunne vaahteranlehtiä, voit viskellä niitä ympäriinsä,
ympäri ämpäri vaan, ämpäriinsä keräilevät lehtiä ohikulkijat
käsittämättä itsekään, mitä virkaa noilla syksyn värittämillä lehdillä,
kaikki tämä lie vain eufemismia, suloisilla valheilla lantrattua
raakaa totuutta, järjetöntähän se on naamioida verensekainen
yskösnäyte vaaleanpunaisella sokerikuorrutuksella kera glitterin,
avaa nyt leipäluukkusi, tuo sanainen arkkusi, suuontelosi,
rohkene sanomaan hampunlehdille, miten teillä onkaan otsaa
näytellä julkeasti syyttömiä vaahteranlehtiä, minä tiedän sinun nimesi,
cannabis sativa, enemmän kuin pelkkä vihreä lehti,
syntipukki psykoosiin, avain alamaailmaan, eikä vähiten näiden
narkoottisten ja tajuntaa laajentavien, kuoleman portteja
hipovien, kuitenkin maanpäällisestä helvetistä takaisin maallisille
kaduille ja kujille palaavien, varjoissa elävien legendaaristen laulujen ydin,
joita ei soiteta Väinämöisen kanteleella, vaan laulajan luusta
tehdyllä soittopelillä, ainoastaan syvää lukkarinrakkautta nämä säkeet
neitseellisesti synnyttäneeseen, siittämättä hedelmöittäneeseen
katuojalaulajattareen tuntevat voivat kuulla nämä salatut sävelmät.

(c) Kommandokaktus

OSA 1

Sait minut luulemaan lautaspupilleitasi mustiksi oliiveiksi,
syön silmilläni sinua syöden aavistamattasi silmäsi
mykiöineen, verkkokalvoineen, kyynelkanavineen kaikkineen,
vaikka vielä minuutti sitten vannoin kuolemaa kannibalismille.
Jos viherkaihi ei ole vihreää, ei liioin kaihia, kerro minulle viisaampi,
mikä on pähkinän osuus maapähkinässä, mitä virkaa madolla
on kiiltomadossa, eikä tulikärpäset ole kärpästen kanssa
sisaria eivätkä veljiä, korkeintaan kaimoja vain.

OSA 2

Portugalissa ehkä helpompaa olla koditon, tiedä häntä,
muistan sanojesi riekaleita Tsernobylin ydinräjähdyksen keskeltä,
olet käynyt Brasiliassa, mutta mitä nämä merinopässin sarvet
tekevät sielujen luutarhassa joka on kesyttämättömän runouden kehto,
kunnes tuo Olavinlinnasta karannut sarvipää kaataa hautakivet
kuin varkain sydämeni veit, Espanja, jossa lie koitunut
pyövelin kirveen terä sen kohtaloksi, ken oinaan tahi jäärän
hengenmenon takana oli oleva, kas silmä silmästä, sarvi sarvesta.

OSA 3

Kirjan sivut hiirenkorvalla ikään kuin koivujen lehdet
huhtikuussa, jolloin orastavan kevään vannoutuneet viholliset piirittivät
viheliäisen siitepölyallergian lähettilään, hirttäen sen köysin
talven kuuralla koristamaan puuhun, voitonriemuiset huudot
eivät saa kaikua kauan, näet kirjoittamaton laki iskee
antihistamiineilla lääkityn vastarintaa tekevän pataljoonan
tajuntaa päin, julman lekan lailla; keväältä ette pakoon pääse.

(c) Kommandokaktus

Lihakoukkukeijukainen, tuo absurdi mutanttiliskojen hedelmättömän liiton jälkeläinen valtaa maailmankaikkeuden. Tämä ei ole sukkula Venukseen, saati sitten itse Venus, vaan tähdeksi väitetty taivaankappale, joka on zeniitissä päämme yläpuolella. Mars-planeetan kuut, Phopos ja Deimos ovat vain halpa jäljennös pelosta ja kauhusta. Niistä viheliäisistä olotiloista, jotka sulavat rikkihapon ja lakkabensiinin sekä orgaanista ainetta olevien humanoidien yskösten ja muiden kuona-aineiden kryptisten yhdisteiden kombon toimesta kuin jääpuikko hehkuvaan laavaan. Värttinäluustasi veistetty kantele kertoo valheellisen totuuden, että sairas terveytesi on vain näennäinen käsite. Jos sinulla on klamydia, ota pohjat lasistani ja vedä siihen kuivat! Olethan kaiketi James Bond, jos alan laskettelemaan emävaleita. Lumikinokset ovat vain yksi salaliittojen lähde, metsässä makaava kuollut mies on vain dysforioidesi ja outojen pelkojesi lihallistuma. Kyyneleeni ovat akkuhappoa, koska appelsiinit eivät tahdo, että niitä viskellään pitkin seiniä, eikä kerrostalon katto ole trampoliini. Vatsakalvosi alla asuu tekoälyäkin kirkkaampi epäjumala, joka haluaa platonisen rakkauden sijasta kasapäin hellyyttä ja erotiikkaa. Sammun baaritiskille ennen kuin ehdin edes humaltua. Harrastan seksiä 24/7 varjoni kanssa, en ajele vanteilla vaan nautin narkoottisesta euforiasta, jossa aivosi ja kallosi imevät Toyota Corollan vanteita kuin imukuppi. Nielaisit Wunderbaumin, jotta viinan ja oksennuksen katku peittyisi vihreän villiomenan synteettisen tuoksun alle. Kuningasidea kerrassaan. Totuus palaa, siinä missä autokin, johon teit kilikalit vuonna miekka ja viikate. Kondomit ovat täynnä kokaiinia, vain siksi, koska Coca-Cola on mielestäsi pelkkää kuravettä. Kävelet kovanpehmeillä linjoilla, vaarallinen leikki puolilahojen polttopuiden kanssa on vain vision ja uhkakuvan yhdistelmä, heijastuen irokeesisi alla olevaan tunnistamattomaan käsitteeseen. Leikkaan skapellilla luutunutta totuutta, eivätkä yöperhoset ymmärrä kynttilästä karvan vertaa, kuten et sinäkään neitsyyden merkityksestä. En ota sinusta verinäytettä, koska olet vain alkeellinen sienieläin. Äyriäisten veri on sinistä, mikä saa meidät kyseenalaistaman aatelisveren merkityksen. Ollapa maailma yhtä vaaleanpunaista hyllyvää pesusientä. Voimme kenties aistia sen vaahtokarkin ja vesimelonin makuisena unelmana makunystyröissämme, kunnes nanosekunnin murto-osan kuluttua maistamme suussamme vain pahvin ja kuplamuovin. Injektioneulat tervehtivät valtimoa kuin tiirikka lukkoa, olemmehan maailmankaikkeuden tunnistamattomimmassa kolkassa, jossa ovien tarkoitus on avata avaimia. Kohta me olemme kusessa.

Katkarapujen tunnistamattomien geenivirheiden toimesta litium-akut valeltiin tärpätillä. Vein bootsitkin jalastasi, kalusin kaiken oleellisen ja epäoleellisen. Elämä on yksi infernaalisen laaja kotietsintä. Ei jumalauta! Jos poliisia ei näy, leikimme virkavaltaa koska ilman hampunlehteä näyttelevää puoliviatonta vaahteranlehteä olisin kaiketi vihannes. Siitä puheenollen, biologinen kelloni käski minua ostamaan kanille porkkanoita. Meillä ei ole kania, koskaan ollutkaan. Pidän aurinkolaseja päässäni yön ollessa pimeimmillään. Enkä vähiten siksi, että raivotautinen, laumastaan eksynyt REM-unen ja hallusinaatiot keskenään sekoittanut kaksipäinen pesukarhu levittää rabieksen lisäksi myös valtion salaisuutta, joka voidaan havaita xenoniakin kirkkaampana valona. Liskoviinan juominen on vain yksi säälittävä yritys vähentää päänsisäisen ydinsodan vaaratekijöitä, koska villakilpikirvat nakertavat rahapuuta ja kaktukset kuihtuvat alta aikayksikön. Voin pelastaa ne virtsaamalla multaan, tai vaihtoehtoisesti soittaa kasveilleni psykedeelistä musiikkia kiinnittäen niihin samalla LSD:lappuja. Ei tästä tripistä sitten tullutkaan mitään, koska joku helvetin vatipää laulaa Vapaussoturin valloituslaulua vasikkavainaan nuotilla pakastearkussani kello 01:01 yöllä, eivätkä siksi lihansyöjäkasvinikaan saa nukuttua. Yökönlehti veti näköjään överit, kun syötin sille amfetamiinilla kyllästettyjä riisihäröjä. Muuta se ei saakaan enää syödäkseen koko vuonna. Kasviparan kituessa myöhemmin rankkojen reflojen kourissa nauran olematonta partaani. Prostituutiosta emme tiedä mitään, koska päässämme on ghettosalkku ja musta jää on lautaspupilliemme ja verestävien silmämuniemme aikaansaama optinen harha. Musta huulipuna on ihan amatöörihommaa verrattuna apteekkiryöstöjä tekevien enkeleiden lauluun. Kirveen hamarapuoli, siinä missä stiletti ja keittiöveitsikin ovat kokoontuneet talvihorroksesta heränneen sydämeni sisään koteloituneeseen lintuhäkkiin, josta vapautamme varikset ja korpit tänään. Kyyhkysiä et näe, nehän ovat illuusiota siinä missä valkokärpässienen myrkyn voimalla rakennettu kasvottoman kuoleman kätyrin esi-isä, jonka ajama agenda on verhottu pinkkiin spray-maaliin ja glitteriin. Kaiken summa on ihokarvansa ajanut zombieläin, joka veljeilee tulehentuijoittajien kanssa, autuaan tietämättömänä vesikirppujen ja väiveiden polyamorisesta suhteesta sekä violettiin virvatuleen ja intiaanien savumerkkeihin pohjautuvasta salakoodista.

(c) Kommandokaktus

❤️ Jouluiloa & Joulurauhaa joka ikiselle iikalle, sekä roppakaupalla onnea vuodelle 2025! ❤️

Ohessa kaks ite omakätisesti kirjoittamaani jouluista runoa. 🎄🎅

Eka runo on perinteisempi jouluruno, toi toka puolestaan ei ole niinkään vakavasti otettava... se ois vähän niinku kieli poskessa veivattu, huumoria kehiin vähäsen 😉

JOULUN ILOSANOMA

Jouluhan se on juhlista jaloin,
kynttilän liekit lämpimin valoin
loistavat isoille, pienille iloa.
Vaan muuta kuin lahjoja monta kiloa
on sanoma joulun tuo parhaista parhain.
Heräsit sitten myöhään tai varhain,
sulle enkelit laulavat, eikä syyttä:
lämpöä, sielun ystävyyttä
olkoon jokaisen joulu pullollaan.

Ja vaikkei kaikilla onnea oliskaan,
sitä toivottaa tahdon sydämestä,
ei antamisen autuutta mikään estä.
Minun jouluni ei ole vain valkoista lunta,
vaan sisäisen rauhan valtakunta.
Ei joulukuusen välke ainoastaan,
vaan rakkaus elämään,
sen otan riemulla vastaan.
Eikä kenkään unohda sisäistä lastaan!

(c) Kommandokaktus

LAITONTA JOULUA

Saappaat on täynnä piimää vaan
me joulua tässä venttaillaan
vai onko sitä joulua ollenkaan
sille silti me nostamme kippis vaan

Ei ole täällä yhtään kilttiä lasta
me kaikki päästiin just vankilasta
lahjaksi jos ei viinaa tuu
niin pukki se kuusessa roikkuu juu

Vai onko sitä pukkia olemassakaan
me tuhannen tuiskeessa lauletaan
vähät rahat tuhlataan koskikseen
ja kuusikin viskataan roskikseen

Ei meitä löydä enkelit
meitä kun jahtaa vain pollarit
jos lait sekä säännöt heitettäis pois
niin laittoman hyvä joulu se ois!

(c) Kommandokaktus

Liljakukot parittelevat viheliäisen rakkauden ryytimaassa,
vieraslajien valtaama kitkeränsuloinen vihreyden valtakunta,
täällä kukoistavan flooran on turha hengittää tyhjään
faunan ohella, salametsästys ja ryöstökalastus ovat ainoastaan
etäiseltä dystopialta kalskahtavia substantiiveja,
luonnon kiertokulku kaikkineen on niin yksineuvoisilla
kuin kaksineuvoisillekin ekosysteemin osasille
yhtä kevyttä kenttäkiisseliä kuin leivän syöminen meille
ihmislajin edustajiksi identifioituville olennoille,
ja mimikrystä tusin kuulleet kukkakärpäset vihollisten edessä
saavat hämmästellä jälleen kerran henkiinjäämisen ihmeellisyyttä,
kiitos tuon mystisen mekanismin, joka verhosi viattoman
pikku ötökän myrkyllisen ampiaisen keltamustaan
väritykseen, kuin vangin raitapukuun konsanaan.

(c) Kommandokaktus

Uusia lyriikkoja taas pukkaa! Koska pidän asioiden selittämisestä, tässä olisi pieni selitys koskien uusinta biisiäni, niin säästytään toivon mukaan mahdollisilta väärinkäsityksiltä. :)

Nämä ohessa olevat itse tänä aamuna kirjoittamani rap-lyriikat kertovat vaietusta, kipeästä aiheesta. Vaikka aihe ei kosketakaan henkilökohtaista elämääni, näistä asioista erityisen kiinnostuneena tahdoin nostaa kissan pöydälle tehdessäni tätä biisiä.

Sanoitus kertoo siis rikostaustaisista tai päihderiippuvuuteen sairastuneista ihmisistä ja ennen kaikkea siitä, ettei kenelläkään ole oikeutta tuomita toista, varsinkaan omien ennakkoluulojen perusteella. Lyriikoiden idea ei keskity pelkästään päihteiden käyttäjiin tai kriminaaleihin. Tässä voidaan ajatella myös erilaisuuden vuoksi syrjinnän tai kaltoinkohtelun uhriksi joutuneisiin henkilöitä, sekä yhteiskunnasta syrjäytyneitä ja yksinäisiä. Heitä, jotka jäävät valitettavan usein huomaamatta ja ilman apua. Asialle on todella tehtävä jotain. Huumeaddiktio on sairaus, jolle ei voi välttämättä itse mitään. Sille tielle joutuminen ei ole kiinni omista valinnoista. Ei kukaan ajattele, että "hei kuulkaas, minusta tulee isona narkomaani!" Sama pätee myös alkoholismiin. Laulussa sivutaan myös sitä, että sanojen "nisti", "narkkari" tms. käyttö voidaan kokea hyvin loukkaavana ja halventavana. Jokainen meistä on ihminen, taustoistamme riippumatta.

Päihdeongelmat ja rikollisuus ovat vakavia asioita, mutta niistä puhumisen yhteydessä ei pitäisi hyssytellä, eikä kauhistella. Olen sitä mieltä, että kaikesta voi ja pitää puhua. Vaikeistakin asioista kertominen ja niiden luottamuksellinen jakaminen on monelle hyvin terapeuttista. Halusin rikkoa tabuja näitä riimejä tehdessäni. Vaikka sanoituksessani sivutaankin väkivaltaa yms. karuja aiheita kaikessa raadollisuudessaan, tarkoitukseni ei missään nimessä ole järkyttää ihmisiä eikä varsinkaan kannattaa rikollista elämää. Ei, vaan tahdon kertoa asioista niiden oikeilla nimillä. Sanoittaminen itseäni kiinnostavista aiheista on minulle enemmän kuin pelkkä harrastus. Voisi melkein sanoa, että taiteen tekeminen sanoista on minulle elämäntapa. Mutta nyt, pitemmittä puheitta, tässä olisi nämä lainit!

LAINIT LANGENNEILLE

Et elämält saa sokerii, vaan suolaa suoraan haavaan/
pelaat hengelläsi pokerii, tuhlaat kemialliseen kaaavaan/
kelaan Batmanii tai Jokerii, arkkivihollisen saa vaan/
tosi helpost, samaa kokevii niin paljon hukkuu laavaan/
ei oo jännää enää kännää, ku maistuu kovat aineet/
uhkakuvat kasvaa, lisääntyy kuin kanit kovin naineet/
voin tehä omalaatust runoutta, päihittää Jarkko Laineet/
vinkkivitonen; hei frendi, tää on keino purkaa sun paineet

Vien teiltä vallan niinku peukku pirilt katukaupas/
vaan ilman lujaa tahtoo ois osa salee haudas/
jengii kaatuu niinku viljaa, osa oman käden kautta/
niin moni antaa tuomion, oot pelkkä kurja raukka/
mut ei se oo kiveen hakattuu, jos pysähdyt sä auttaan/
ei vaadi paljoo, hyvyys sata-nolla voittaa kaunan/
jota et saa kantaa, viskaa niskaan, naulaa kiinni lautaan/
niin ku Jeesus ristil, välil elämä on yhtä Ylilautaa

kertsi:
Nää on lainit langenneille, sielunveljille, sielunsiskoille.
Nostan maljan heille, jotka vielä eilen joutu lusiin liskoille
täs elämän vankilas, jossa moni syytönkin joutuu poseen,
vaan me voitetaan 100-0, ja takaan, ei kukaan delaa overdoseen.
Nää on lainit langenneille, hei kovan elämänkoulun kasvatit.
Ja myös kaikille heille, jotka saivat maistaa liikaa asfalttii.
Viel eilen henkistä itsemurhaa, mut tänään tuskaan saat lievitystä,
pöllin rikkailta kaiken ku Robin Hood, saa köyhät turvaa ja ymmärrystä.

Jos kuulet sanan ”nisti”, niinku stiletti se viiltää/
korvaas niin maan helvetisti, kyynel silmäs salaa kiiltää/
vaik näil kaduil ei kuule vetistellä, tunteet jäädyttää ku pitää/
makaat maassa verta valuen, jos vasikoit tai yhtään mitään/
mä en pelottele ketään, eikä tää oo kauhufilmii/
ei painajaist, vaan tosielämää, niiden joit ei kukaan katso silmiin/
älä ketään koskaan tuomitse, ja muista, ei kaikki oo niin iisii/
voi huonoon jamaan joutuu kuka vaan, siis kuuntele tää biisi

kertsi:
Nää on lainit langenneille, sielunveljille, sielunsiskoille.
Nostan maljan heille, jotka vielä eilen joutu lusiin liskoille
täs elämän vankilas, jossa moni syytönkin joutuu poseen,
vaan me voitetaan 100-0, ja takaan, ei kukaan delaa overdoseen.
Nää on lainit langenneille, hei kovan elämänkoulun kasvatit.
Ja myös kaikille heille, jotka saivat maistaa liikaa asfalttii.
Viel eilen henkistä itsemurhaa, mut tänään tuskaan saat lievitystä,
pöllin rikkailta kaiken ku Robin Hood, saa köyhät turvaa ja ymmärrystä.

Lainit langenneille, aa-aa, just heille.
Lainit langenneille, aa-aa, meille ja teille.

(c) Kommandokaktus

Gammayökkönen kiertää kehää,
valo tunnelin päässä on Meksikon pikajuna.

Gangstereita molemmat, minä ja hän,
sinusta en tiedä.

Jos varjot eivät pelkää itseään kylliksi,
sekoitan korttipakan tanssimalla rautatieasemalla
ilman rihmankiertämää.

Ja katso, kaikki kadutkin ovat tänään alasti.

(c) Kommandokaktus

Tartu hetkeen, tai ole tarttumatta. Katso peilikuvaasi likaisesta ikkunasta ja kuvittele mitä ikinä tahdot riemunkirjavissa haaveissasi fataalin mustan aukon keskellä. Pesemätön ikkunalasi on peittynyt pölyyn, mikä on jokseenkin positiivinen asia. Ihan vain yksinkertaisesti siksi, että sormenpääsi voivat halutessasi taikoa kirjaimia, sanoja sekä tekstejä pölyisen lasin pintaan. Graffitit autioituneen talon tiiliseinässä kertovat vaiettua tarinaansa, siinä missä pirstaleiksi rikottu takaikkunakin. Korvani vastaanottavat hiljaisuuden läpi kaikuvia ääniä, infraäänet ja ultraäänet jäävät ihmiskorvalle täydelliseksi mysteeriksi. Mietin, miten kuuloluut jalustimista vasaroiden ja simpukoiden kautta alasimiin täyttävät tehtävänsä kokonaisuudessa nimeltä ihmiskeho.

Täällä ei ole ristin sielua. Paitsi minä, ylimmäinen kadotettujen sielujen juomanlaskija. Kaikkien janoisten sankari, jonka kutsumuksena on tarjota laidan yli lentäneille, turhaan yhteiskunnan hylkiöiksi väitetyille ihmisparoille raikasta ja virvoittavaa elämän vettä. Sääli heitä, jotka ovat joutuneet vuosikausia kaatamaan kurkustaan alas vain karvastakin karvaampaa väkiviinaetikkaa. Se katastrofaalinen vahinko kaipaa kipeästi korjausta, ja korjaus tapahtuu nyt. Olen muutos. Jos minulla olisi valtaa ja mahdollisuuksia luoda uusi maailmankaikkeus, janoisille riittäisi juotavaa iankaikkisesti. Eikä liioin nälkääkään tarvitsisi kenenkään kärsiä, koska ravinto olisi tässä uudessa maailmassa ehtymätön luonnonvara. Hengenruoasta puhumattakaan!

Mutta nyt emme enää uhraa tätä hetkeä hengen hedelmien tai maallisenkaan muonan jakamiseen heitä tarvitseville, vaan annamme itsekkyyden synnin rikkaruohojen rehottaa elon yrttitarhassa hetken ennen sen joutumista niittokoneen terän alle. Ei toki veikkoseni, nyt nostaakaamme maljan muiden pakonomaisen miellyttämisen viheliäisestä vankityrmästä vapautumisen kunniaksi! Koska olen tässä, osanen tätä maailmaksi kutsuttua palapeliä. En ehkä sovi muottiin, mutta who cares? Nyt karistamme vihan ja vainon rippeet kannoiltamme, ja nautimme jokaisesta autuaasta tunnista, minuutista ja sekunnista. Carpe diem.


(c) Kommandokaktus