kukaan ei perjantai-iltana tähän aikaan oo kotona, saati sitten galleriassa. piti oikeen tulla tekemään päiväkirjamerkintä, että iteki uskon tän vielä joskus myöhemminki, enkä luule tätä vaan vilkkaaks mielikuvitukseks. ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa musta tuntuu, että mulla on elämä, ja sitte mä vietän sen kotona nukkumassa. ei siinä mitään, mutta huomenna jos käy samalla tavalla, alan jo olee huolissani itestäni, mustaha tulee kohta mökkihöperö...