IRC-Galleria

samat asiat tuntuu aina toistuva. tasan vuos sitte olin kipeenä. kurkku oli kipee, pää täynnä räkää ja vähän lämpöä. välillä oli niin tukkonen olo, että hourin enkä itekään tiennyt mitä yrtitin katkosesti selittää. lähin kuitenki helsinkiin kipeenä shoppailemaan. oli kyllä ihan hauska reissu, vaikka kipeenä olinki

tänään (ja eilen vielä enemmän) olin kipee. kurkku oli kipee, pää täynnä räkää ja vähän lämpöä. välillä oli tosi tukkonen olo ja ajatus oli sekavaa. hyvä ku itekään tiesin mitä yritin selittää (uskokaa pois, normaalisti tiedän, vaikkei aina siltä vaikuta). kumminki olin tänään hesas shoppaamas. aika jännä juttu. ens vuonna uudestaan...

kiviäki kiinnostaa, mutta piin likiarvo on sadan desimaalin tarkkuudella 3,14159 26535 89793 23846 26433 83279 50288 41971 69399 37510 58209 74944 59230 78164 06286 20899 86280 34825 34211 70679.

tulipahan peruskouluajat mieleen tänään psykan tunnilla.

olipas kiva viikonloppu. ensin janakkalaan grillailemaan taas, oli tosi kivaa, varsinki kun ei tarvinnu kauheesti stressata kotiinmenosta, ku ei ollu mitään sovittua menoa. ja lämmintä vettä ja hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa.
lauantaina sun dance day. vähän sitä sun tätä ja sain pitkästä aikaa pitsaa. nam.
ja nyt sataa ja on höntti olo ja kohta vaivun taas johonki datausangstifiilikselle. pitäis varmaan mennä kattoo frendejä ranskaks dupattuna, ni sais kunnon naurut.

eilen oli jotain niin hienoo. tutustuttiin taas vaihteeks uusiin paikallisiin. yhen ranskalaisen isovanhemmilla on hieno luksusvene, jonne mentiin sitte viettamaan iltaa. ei keretty kauaa olee, koska mun piti lahtee kotiin, mutta sen verran, etten enaa ikina haluu lahtee taalta pois. asun vaikka kadulla vuosia, etta saan kerattyy rahaa semmoseen veneeseen. oli niin ihana istua veneessa hiljasessa satamassa yolla, ihan pimeeta ja hiljasta. tai no veneessa oli valot. sinne ois voinu jaada vaikka yoks. no, se siita, se oli hieno vene ja semmosen ma haluun.
ma en ikina olis uskonu, etta taalla mun tekee koko ajan mieli pitsaa. koko ajan mielessa pyorii vaan pitsa pitsa ja viela vahan pitsa. taal ei vaan saa ananasta pitsaan, joten taytyy sitte syoda munakoisopitsaa. uskokaa pois, se on hyvaa.
eilen taal oli jopa vahan pilvista. tai no okei, puolipilvista. ku on joka paiva paistanu suoraan ilman yhtakaan pilvea ja lampotila varjossa on ollu 30, ni oli kieltamatta valilla kiva, kun vahaks aikaa aurinko meni pilveen.
oltiin eilen perheen ja jonkun ihme ryhman kans frejusissa vesipuistossa. kaikki muut oli sts retkella monacossa ja perhe ei antanu mun jaada kotiin, joten piti lahtee niitten mukaan. oli kyl yllattavan kivaa, mut olin samalla myos yllattavan ulkopuolinen ainoona ei-ranskalaisena.
mut tanaan uus paiva taas, ehkapa se hieno vene taas odottaa...

kielimatkailu kasvattaa luonnetta.
suunnilleen kaikki on jaany kiinni kotiintuloaikojen rikkomisesta. tai no, kaikki kenen kanssa oon rikkonu kotiintuloaikoja, on jaany kiinni. ite oon jotenki selvinny ku koira verajasta (paitsi etta jain kiinni yrityksesta (kiitos perheen) ja liiderit tietaa et oon saantoja rikkonu, niilla vaan ei oo todisteita). eilen, ku kaikki oli karsimassa rangaistuksesta (pystyttamassa rantalentisverkkoja) mun piti menna mukaan ihan vaan huvin vuoks, tekemisen puutteesta ja oikeuden takia. mutta hupsista vaan, enpas taas kerenny ku kavely kesti niin kauan. no, ehka koju toinen kerta.
perheessa joudutaan iltasin syomaan niin paljon, etta ei mitaan rajaa. luulin alkuun etta siihen tottuu, mutta se vaan pahenee koko ajan. nyt ruuan jalkeen mahaan sattuu niin paljon; etta sen on jo pakko olla vaarallista. no, tanaan liideri opetti mua sanomaan, etta en kertakaikkiaan pysty syomaan. jos perhe ei valita siita paskaakaan (niinku ne ei valittanu mun huonosta suuntavaistosta, eika suostunu nayttamaan kartalta missa me asutaan, jouduin sitte soittamaan kamppikselle; et tulee hakee mut tapaamispaikalta ku en loytany kotiin) ni sit vaihdan kyl perhetta. tosin toi sijaiti on kyl hyva ja meil on oma parveke. en tieda, mita teen suomessa, ku mulla ei enaa oo omaa parveketta. ei oo oikeen omaa paikkaa minne menna. no mut hei, te siella suomessa, nauttikaa te hyvista ilmoista mita siella kuuluu olevan, ma nautin taalla!

hah, helmee, oon ranskassa nettikahvilassa, joku datis. kolme ekaa paivaa taal oli yhta helvettia ja ruotsia ja norjaa, mut nyt alkaa olee kivaa. ruotsiaki ymmarran jo paremmin ja ranskaa taidan oppii koko ajan. sts on vaan niin ohjelmoitu, etta! koko aika suunnilleen maaratty etukateen mita teet ja pakollista ohjelmaa on niin liikaa! onneks nyt vahan vahemman.. ja jaatelo on edelleen maailman parasta, tulee varmaan taas itku ku suomessa maistaa ekan kerran suomalaista jaateloo, ku se on niin mautonta! mut pitakaa te siel suomes hauskaa, ma pidan taalla ja toivon etten tuu ennen aikojani takasin:D no en tuu... oon kiltti tytto..

lähtö edessä, puol tuntii ni starttaa auto pihasta. väsyttää vitusti ku kotiintulo taas venähti..
nyt on jo vähän innokkaampi asenne lähtemiseen, tiedän vaan, että mulla tulee kyllä kaikki ikävääääääää! no, au revoir vaan, koittakaa kestää ku mä tuun takasin valitellen suomenkieltä ja pahaa jäätelöä, puhumattakaan hiekkarannan puutteesta..:DD

hyvin taas menee.. huomenna lähtö ranskaan, mitä oon venannu suunnilleen vuoden ja jonka eteen oon raatanu vaikka miten (no okei, töissä on kyl ihan kivaaki) ja nyt tuntuu siltä et ois parempi vaan olla lähtemättä. tosin sit joutuis kattelee porukoita vielä kolme viikkoa, niillä on nyt loma ja tää viikko on ollu yhtä tuskaa kotona. ku heräät, ne on kotona. ku haluut olla rauhassa, ne on kotona. ku meet ulos ottamaan aurinkoa, ne on siinä niin sun nenän edessä. niistä ei pääse eroon ellei lähde pois koko tontilta. mut ku joskus väsyttää liikaa et jaksais lähteä. no, ihan hyvä, pääsee tuulettumaan kolmeks viikoks ja ehkä siitä matkasta jotain hyvääki seuraa. vituttaa vaan taas koko maailma..

eilen oli tosi kiva ilta hyvinkäällä pitkästä aikaa (no viikkoon pariin). kiitos siitä!

olipas mukava vastaanotto näin yön päätteeks. menin sitte leipomaan sämpylöitä ajan kuluks. seittemän maissa tulee porukat alas ja ihmettelee että miten mä oon jo tähän aikaan hereillä. sanoin, etten oo nukkunukaan "ai hä?" "no niin, ei tullu uni". alkaa siitä sitte tiukkaus että mikset saanu unta. "no enpäs tiedä". apua siihen kuulemma täytyy hakea. kun mä hiljasella äänellä totean, että olen sitä apua tässä vuosien varrella ettiny, mut ei tahdo auttavan, ni johan sitä syytetään heti siitä kuinka pilaan toisten aamun huutamalla sen takia ku en ite nuku. että näin tässä talossa.