kielimatkailu kasvattaa luonnetta.
suunnilleen kaikki on jaany kiinni kotiintuloaikojen rikkomisesta. tai no, kaikki kenen kanssa oon rikkonu kotiintuloaikoja, on jaany kiinni. ite oon jotenki selvinny ku koira verajasta (paitsi etta jain kiinni yrityksesta (kiitos perheen) ja liiderit tietaa et oon saantoja rikkonu, niilla vaan ei oo todisteita). eilen, ku kaikki oli karsimassa rangaistuksesta (pystyttamassa rantalentisverkkoja) mun piti menna mukaan ihan vaan huvin vuoks, tekemisen puutteesta ja oikeuden takia. mutta hupsista vaan, enpas taas kerenny ku kavely kesti niin kauan. no, ehka koju toinen kerta.
perheessa joudutaan iltasin syomaan niin paljon, etta ei mitaan rajaa. luulin alkuun etta siihen tottuu, mutta se vaan pahenee koko ajan. nyt ruuan jalkeen mahaan sattuu niin paljon; etta sen on jo pakko olla vaarallista. no, tanaan liideri opetti mua sanomaan, etta en kertakaikkiaan pysty syomaan. jos perhe ei valita siita paskaakaan (niinku ne ei valittanu mun huonosta suuntavaistosta, eika suostunu nayttamaan kartalta missa me asutaan, jouduin sitte soittamaan kamppikselle; et tulee hakee mut tapaamispaikalta ku en loytany kotiin) ni sit vaihdan kyl perhetta. tosin toi sijaiti on kyl hyva ja meil on oma parveke. en tieda, mita teen suomessa, ku mulla ei enaa oo omaa parveketta. ei oo oikeen omaa paikkaa minne menna. no mut hei, te siella suomessa, nauttikaa te hyvista ilmoista mita siella kuuluu olevan, ma nautin taalla!