lueskelin tässä vanhoja päiväkirjamerkintöjä ja tajusin, että nää uusimmat on helvetin tylsiä. tajusin myös sen, että vaikka musta on pari viikkoa tuntunu jotenki energiseltä ja touhukkaalta, ku oon noussu sängyn pohjalta ulkomaailmaan, ni mulla on ollu aika ykstoikkonen elämä viime aikoina. suurimpia tapahtumia joku koulun kuntotesti, jee jee.
ja piirit pienenee... pitäis alkaa vähän sosiaalisemmaks ni vois olla tekemisissä ihmisten kanssa.
joskus inhottavissaki ihmisissä huomaa hyviä puolia. se aina lämmittää sydäntä. tai kun huomaa, että itsekeiskeisin ihminen tekeekin jotain hyvää toisen eteen