IRC-Galleria

ja mä haluan grillaamaan!!!

puol tuntii sitte oli tunnelma katossa. oltiin porukalla ankkapuistossa viettämässä tavallista lauantai-iltaa ja oli tosi hauskaa. mutta sitten tuli se joka viikonlopun latistaja, jota kutsutaan mun tapauksessa kotiintuloajaks, jota vielä vahditaan. olisin yöpaikanki saanu, mutta eipä se äippä antanu mennä, koska ei oltu sovittu mitään, niin ei oltu ei eikä sitten voinu päästää ei missään nimessä ettei hänen pikku kiansa vaan jotain en vittu tiiä mitä, mutta piti sitte taas kerran lähtee ekana kotiin. jäi taas kerran vaihteen vuoks ilta kesken niin ku joka ikinen viikonloppu melkeen. ei ees nukuta eikä huvita nukkuu, ku jäi niin kesken ilta. tulin sitte koneelle nolifettämään eikä sitten tietenkään asiat siitä parantunu, vaan kristina on niin kipee, et se ei pääse suomeen ollenkaan! mä oon toissa vapusta odottanu että nään sen ja nyt nään sen ens vuonna, jos pääsen saksaan ja mistä vetoa ni se mun äiskä ei päästä sinnekään, varmaan sillä on silleki jotkut niin vitun mainiot perustelut niin...

istun koulussa. tietokoneella. vaikka miten pitkään. tai ei varmaan pitkään mut siltä se tuntuu. turhaa aikaa mutta vika päivä tässä jaksossa eli ei mitään tehtävää.
mä meen tänään ostamaan ruotsin kirjat. ja kiviäki kiinnostaa, mutta elämä on. kaikkea ei voi saada ja hyvä niin. ja hei, ei kannata katua mitään tekemää, eikä kannata ajatella mitä tekis toisin jos voisi, koska jos olis jättäny jotain asioita tekemättä, ni millasta elämä sit olis sellasena? silleen niinku perhosvaikutuksessa...

kristina tulee saksasta viikoks suomeen sunnuntaina! mä oon 1,5 vuotta venannu, et nään sen taas ja nyt ehkä nään. ne on jossain mikkelin lähellä, mutta on tulossa päiväks hesaan. sinne siis. alle viikko enää et se on suomessa! voi kun se olis tullu vapun aikaan, olis voinu jälleen kerran juhlistaa vappua sen kanssa porukalla, saksassa ku vappu ei oo ihan yhtä mielenkiintonen ku suomessa...

kokeili tänään ensimmäistä kertaa oraakkelia. ja toista kertaa ei tule, mä suutuin sille.

kukaan ei perjantai-iltana tähän aikaan oo kotona, saati sitten galleriassa. piti oikeen tulla tekemään päiväkirjamerkintä, että iteki uskon tän vielä joskus myöhemminki, enkä luule tätä vaan vilkkaaks mielikuvitukseks. ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa musta tuntuu, että mulla on elämä, ja sitte mä vietän sen kotona nukkumassa. ei siinä mitään, mutta huomenna jos käy samalla tavalla, alan jo olee huolissani itestäni, mustaha tulee kohta mökkihöperö...

mulla on tunnepohjanen muisti, kuulemma. se oli älynväläys ja pitää paikaansa.

mun kärsivällisyys alkaa loppumaan, koska mun heinäkuun kämppis ei oo vieläkään kotona tai sit se ei oo vaan meilannu mulle, mut joka tapauksessa, mä en saa sen valokuvia, mitä oon venannu monta viikkoo. mä niin haluun ne valokuvat ja mä niin odotan niitä että suurin osa mun ajatuksista uhrautuu vaan sille, että millon mä ne valokuvat saan... ne on niin tärkeitä:)

nyt mä tajusin, mistä toi pienempi kuin kolme tulee. mä oon aina ihmetelly, et miks vitussa kaikki laittaa joka paikkaan tääl pienempi ku kolme, mut nyt mä tajusin! sanoin sanottuna matemaattisesti <3 sanotaan pienempi kuin kolme!
musta tulee vielä suuri matemaatikko ja oivaltaja ja maailman fiksuin ihminen.

mua ärsyttää: mun on pitäny pitkään kirjottaa jonkun "suositun" sanomalehden yleisöpalstalle ja haukkua blue1:a, koska se sen ansaitsee, mut mä en koskaan tee sitä. nytkään en aio tehä sitä, koska ei huvita, eikä mua varmaan koskaan huvita. että jos joku haluu tehä sen mun puolesta ja tulla sen jälkeen meille pullakahville ni siitä vaan... mutta mun mielestä se on epäoikeudenmukasta koko suomen kansaa kohtaan että ne ei tiiä kuinka hyvin toi halpislentoyhtiö asiansa hoitaa, mutta silti mä en haluu siitä kirjottaa, enkä ees tiiä miks. mutta vihanen mä sille oon vieläki, nyt mä en pääse itävaltaan helposti, vaikka mulla siihen olis oikeus.

mulla on joku ihme kausi. mä sekoon aina välillä (siis se ei oo niin ihmeellistä ja uutta et sekoon, mut kummiski, ne jutut mistä mä sekoon ja se miten sekoon..). ja mulle tulee ihme mielihaluja. tänään mulla tuli hirvee himo yhtäkkiä vehnätoastiin aprikoosimarmeladin kanssa. onneks satuin just olemaan kaupassa ja ostettiin sitte vehnätoasteja ja aprikoosimarmeladia. söin sitte niitä niin paljon, että tuli jopa paha olo. mutta sainpahan mitä halusin. ja oli meinaan hyvää, vaikka leipä kaupassa näin sunnuntaina oli aika vanhaa ja semmosta mitä mä en olis ostanu jos oisin tienny et se on niin kuivaa ja kovaa. tai no, olisin kyllä tänään ostanu, mut en normaalisti.