IRC-Galleria

oltiin tennisleirillä. oli kivaa. oli valvomiskisa, mut sit se keskeytyi ku pelättiin liikaa, ette kyllä arvaa mitä enkä kerrokaan. että kolme tuntii sitte nukuttiin vaikka meitä ois ollu kaks ketkä olis valvonu koko yön. ja aamulla ysiltä heti treenit, ei se kyllä sitte enää kivaa ollu. eikä sekään oo kivaa, että mun pitää opetella reilut puol sataa paikannimee ja tajusin sen vasta eilen. siis huomiseks pitää osata. mutta sittä ei mietitä vielä, ei...
mutta oli kiva leiri. ja joku kerta otetaan valvomiskisa uudestaan ja sitte kyllä kisaillaan ihan kunnolla, eikä lopeteta kesken ku alkaa pelottaa. vaikka te ette kyllä tiiä mit me pelättiin. ei ainakaan koiraa. ja toi viimenenki virke oli ihan turha, koska kukaan ei ainebananea lukuunottamatta ymmärrä juttua, kuka täällä sivuilla käy. eikä sekään varmaan tätä lue. eli turha virke, mutta muistanpahan ite vielä vanhana mummona yhen semmosen hassun jutun. tai aika montaki hassuu juttuu...:D

amistoon kaipailen ihan hirveesti.. siel asiat oli hyvin ja jutut luisti... ja sillon jo halusin sinne jäädä... nyt oon kurjassa hurjassa lukiossa vielä koko loppu jakson ja oon tosi tosi tosi ilonen kun se jakso loppuu...

ihminen ei muka koskaan oo elämäänsä tyytyväinen, aina on jotain vikaa. viikko sitten mä olin kyllä ihan täysin tyytyväinen elämääni eikä siinä ollu mitään vikaa, niin jos olis asiat jatkunu, olisin varmaan tullu hulluks täydellisyydestä.

vieläki ankstattaa "eilinen". heräsin kasilta enkä vieläkään oo noussu, mitä nyt 5 minuuttii sitte tulin tänne ankstaamaan ja kohta lähen takas sänkyyn ankstaamaan.
pitäkää hauskaa

ja mä haluan grillaamaan!!!

puol tuntii sitte oli tunnelma katossa. oltiin porukalla ankkapuistossa viettämässä tavallista lauantai-iltaa ja oli tosi hauskaa. mutta sitten tuli se joka viikonlopun latistaja, jota kutsutaan mun tapauksessa kotiintuloajaks, jota vielä vahditaan. olisin yöpaikanki saanu, mutta eipä se äippä antanu mennä, koska ei oltu sovittu mitään, niin ei oltu ei eikä sitten voinu päästää ei missään nimessä ettei hänen pikku kiansa vaan jotain en vittu tiiä mitä, mutta piti sitte taas kerran lähtee ekana kotiin. jäi taas kerran vaihteen vuoks ilta kesken niin ku joka ikinen viikonloppu melkeen. ei ees nukuta eikä huvita nukkuu, ku jäi niin kesken ilta. tulin sitte koneelle nolifettämään eikä sitten tietenkään asiat siitä parantunu, vaan kristina on niin kipee, et se ei pääse suomeen ollenkaan! mä oon toissa vapusta odottanu että nään sen ja nyt nään sen ens vuonna, jos pääsen saksaan ja mistä vetoa ni se mun äiskä ei päästä sinnekään, varmaan sillä on silleki jotkut niin vitun mainiot perustelut niin...

istun koulussa. tietokoneella. vaikka miten pitkään. tai ei varmaan pitkään mut siltä se tuntuu. turhaa aikaa mutta vika päivä tässä jaksossa eli ei mitään tehtävää.
mä meen tänään ostamaan ruotsin kirjat. ja kiviäki kiinnostaa, mutta elämä on. kaikkea ei voi saada ja hyvä niin. ja hei, ei kannata katua mitään tekemää, eikä kannata ajatella mitä tekis toisin jos voisi, koska jos olis jättäny jotain asioita tekemättä, ni millasta elämä sit olis sellasena? silleen niinku perhosvaikutuksessa...

kristina tulee saksasta viikoks suomeen sunnuntaina! mä oon 1,5 vuotta venannu, et nään sen taas ja nyt ehkä nään. ne on jossain mikkelin lähellä, mutta on tulossa päiväks hesaan. sinne siis. alle viikko enää et se on suomessa! voi kun se olis tullu vapun aikaan, olis voinu jälleen kerran juhlistaa vappua sen kanssa porukalla, saksassa ku vappu ei oo ihan yhtä mielenkiintonen ku suomessa...

kokeili tänään ensimmäistä kertaa oraakkelia. ja toista kertaa ei tule, mä suutuin sille.

kukaan ei perjantai-iltana tähän aikaan oo kotona, saati sitten galleriassa. piti oikeen tulla tekemään päiväkirjamerkintä, että iteki uskon tän vielä joskus myöhemminki, enkä luule tätä vaan vilkkaaks mielikuvitukseks. ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa musta tuntuu, että mulla on elämä, ja sitte mä vietän sen kotona nukkumassa. ei siinä mitään, mutta huomenna jos käy samalla tavalla, alan jo olee huolissani itestäni, mustaha tulee kohta mökkihöperö...