IRC-Galleria

jos voisin muuttaa minkä tahansa asian elämässäni tähän asti, en muuttais mitään. tai no, ehkä olisin eilen mennyt aikasemmin nukkumaan, mutta siinä se.

jee on uusvuos! ei siinä mitään muuta. kiva kun on uus vuos. ja nyt vaan vappua odotellessa...

hehe, varmaan paras tapa viettää vuoden viimesiä tunteja; opiskella ranskaa! mut hei, niin mä oon tehny. kirjotin jo kirjeenki ja tein tehtäviä kirjasta. kohta varmaan alan siivoomaan. jesjes...

vittu, porsaita äidin oomme kaikki.

olipahan läppä joulu...

mä tajusin eilen olevani yks näistä ahkerista nolifettäjistä, jolla on aina kirjautumisesta aikaa muutama tunti ja jonka todennäkösesti löytää galleriasta. ankeeta. että jos on asiaa mulle, ni galleriaan vaan, täällä mä aina oon...

nyt sitä ei voi enää välttää. nyt on joulu tulossa ja sille ei voi mitään. ette tiiäkkään, kuinka joulu on mun mielestä ahdistava ja turha. no, ei nyt pahoteta liikaa niitten mieltä, ketkä joulusta tykkää...
ens jouluna kyllä kuulutan kovaan ääneen että en osta yhtäkään lahjaa, enkä halua yhtäkään lahjaa. tai sitten vaan pysyn hiljaa ja välttelen jälleen kerran joulua viimeseen asti...

ankstaan yksin kotona. eiks ooki ihanaa? mun piti jo aiemmin kirjottaa tänne jotain suurta ja viisasta, mutta unohdin sen. no, tänään ainaki muistin syödä aamupalan, eilen en tiiä miten on...

tänään o lin lukiolla. amistossa oli vähän lomaa, olin siis lukion tunneilla ja hyppytunnilla. olin fyssntunnilla ja joihinki kysymyksiin oisin tienny vastaiksen. sitä pidän suurena neroutena.

mä olen varma, että elän vaan uusintaa omasta elämästäni. kaikki isot asiat mitä tapahtuu, tuntuu niin tutuilta, että ihan kuin aina olis ollut näin. kun mä olin ranskassa, tuntui heti alkuun, ensimmäisellä tunnilla, että se talo oli ollu mun koti ikuisuuden, että mä olin aina tuntenu ne ihmiset, että se koko paikka olis ollu mun ktoi. näin tämmöstä selkeetä isoa asiaa ajatellen. jos jotain isoa ja yllättävää tapahtuu, mä en ikinä ylläty. ihan ku mä oisin aina tienny, että näin käy. mä vaan tajuan vasta sillä hetkellä, että mä oon aina tienny. mä oon aina luullu että mulla on joku kolmas aisti (tiedän, se on KUUDES aisti), mutta ehkä se vaan onki sitä, että mä elän uusintaa. jotenki rauhottava ajatus (ja mä vielä uskon tollaseen), tiiän, että mitä ikinä mä teenki, se ei juurikaan vaikuta. jos se on jo tapahtunu ja elämä on uusintaa, ni se tapahtuu kuitenkin. se selittäis sen, miks en joskus ymmärrä tekojani, tai miks teen aina just niin ku oon päättäny etten tee. se on tehty jo, ja sitä ei mennä muuttamaan, vaikka mitä päättäisin.