IRC-Galleria

mä olen varma, että elän vaan uusintaa omasta elämästäni. kaikki isot asiat mitä tapahtuu, tuntuu niin tutuilta, että ihan kuin aina olis ollut näin. kun mä olin ranskassa, tuntui heti alkuun, ensimmäisellä tunnilla, että se talo oli ollu mun koti ikuisuuden, että mä olin aina tuntenu ne ihmiset, että se koko paikka olis ollu mun ktoi. näin tämmöstä selkeetä isoa asiaa ajatellen. jos jotain isoa ja yllättävää tapahtuu, mä en ikinä ylläty. ihan ku mä oisin aina tienny, että näin käy. mä vaan tajuan vasta sillä hetkellä, että mä oon aina tienny. mä oon aina luullu että mulla on joku kolmas aisti (tiedän, se on KUUDES aisti), mutta ehkä se vaan onki sitä, että mä elän uusintaa. jotenki rauhottava ajatus (ja mä vielä uskon tollaseen), tiiän, että mitä ikinä mä teenki, se ei juurikaan vaikuta. jos se on jo tapahtunu ja elämä on uusintaa, ni se tapahtuu kuitenkin. se selittäis sen, miks en joskus ymmärrä tekojani, tai miks teen aina just niin ku oon päättäny etten tee. se on tehty jo, ja sitä ei mennä muuttamaan, vaikka mitä päättäisin.