itse on meidän voimamme. Kun tulimme uskoon, puimme yllemme Kristuksen. Jumala antaa voimaa tehdä eri asioita Hänen tahtonsa toteuttamiseksi; ne ovat juuri niitä voimavaikutuksia. Lue artikkelini "Jumalan voimavaikutukset ja kaatuminen Raamatussa". Lisäksi tässä oli käsky saarnata evankeliumia kaikille kansoille. Tämä oli jo kätkettynä profeettojen kirjoituksissa, joissa kerrottiin, että pakanat panevat toivonsa Iisain juurivesaan eli Daavidin Poikaan, Messiaaseen. Tämä tehtävä oli suoritettava Jerusalemista maan ääriin saakka, mutta juutalaiset eivät millään tätä ymmärtäneet. Siksi Herra vaikutti mm. Korneliuksen tapauksessa ja Samariassa niin, että helluntain tapahtumat toistuivat pienemmässä mittakaavassa. Silloin vasta juutalaiskristityt käsittivät, että Jumala todellakin pelastaa myös ei-juutalaisia ja liittää heidät uuden liiton seurakuntaan tasavertaisina jäseninä. "Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen." (Apt.1:4-5) Opetuslasten tuli odottaa Pyhän Hengen tuloa, jonka Jeesus oli luvannut Isän tyköä lähettää. Jakeesta käy myös ilmi, että Jeesus ei sanonut kastavansa omiaan tulella, vaan Pyhällä Hengellä taivaaseen astumisensa jälkeen. "Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä." (1.Kor.12:12-13) Olemme siis uskoon tultuamme kastetut Pyhässä Hengessä ja otetut seurakunnan yhteyteen, Jumalan omiksi. Olemme myös kaikki juoneet samaa Henkeä, niin kuin Jeesus sanoi janoaville: 'Tulkaa ja juokaa!' ja 'joka uskoo minuun, niin kuin raamattu sanoo, hänestä on pulppuava elävän veden virrat', tarkoittaen Pyhää Henkeä (Joh.7: 37-39). Pyhän Hengen saamisen edellytys on ainoastaan usko raamatun Jeesukseen omana pelastajana. Silloin meidät on kätketty Jumalaan Kristuksen kanssa ja olemme hänessä myös täytetyt (Kol.2:9-10, 3:3). Meidän on siis upotettu sisältä ja ulkoa Henkeen, samalla tavalla kuin avonainen pullo on sekä sisältä että ulkoapäin vedessä, kun se upotetaan veteen. Pyhä Henki on sekä sisällämme että yllämme. Eri asia on sitten, kun Henki täyttää tiettyä hetkeä ja tehtävää varten, mutta kaikki tapahtuu niin kuin Hän itse tahtoo, myös armolahjoja jaettaessa. Meidän tulee kyllä olla jatkuvasti täynnä Pyhää Henkeä. Se tapahtuu Sanaa tutkimalla, uskovien yhteydessä ja yleensäkin seurustelemalla Herran kanssa. Se on siis arkista uskovan elämää. Se on siis Kristuksessa pysymistä. Tässä voisi vielä muistuttaa Kaanan häistä, joissa Jeesus muutti veden viiniksi; astiat tuli täyttää ensin vedellä ennen kuin Jeesus muutti sen viiniksi (Joh.2). Tämä puhuu meille siitä, että meissä tulee Kristuksen Sanan asua runsaasti, jotta Pyhä Henki voisi ajallaan sitä käyttää, kun Jeesus muuttaa sen viiniksi meissä (Efes.5:15-21, Kol.3:16). Jumalan Sana on Hengen miekka. Ellemme täyty Hänen Sanallaan, ei Pyhä Henki voi myöskään käyttää sitä meissä. Kristuksen tunteminen on Sanan tuntemista. Jeesus on Jumalan Sana, joka tuli lihaksi. Emme pysty vastustamaan vihollista emmekä erottamaan valhetta totuudesta, ellemme tunne Totuutta muutoin kuin pintapuolisesti. Jos tunnemme Totuuden pintapuolisesti, olemme vielä alaikäisiä uskossa ja siten helposti harhaanjohdettavia. On eri asia olla lapsi tiedossa, kun on vasta tullut uskoon, mutta jos tilanne jatkuu vuosikymmeniä, jopa sananjulistajina, niin tilanne on vakava. "Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Mooseksen pilvessä ja meressä." (1Kor.10:1-2) Israelin lähtö Egyptin orjuudesta on annettu meille esikuvaksi. Egyptin orjuus on kuvaus maailmasta. Faarao on tämän maailman ruhtinas, Saatana, joka ei tahdo päästää lähtemään ketään valtapiiristään, ainakaan kovin kauaksi. Israel kuvaa seurakuntaa, Mooses puolestaan Jeesusta, joka on toinen Mooses ja vapahtaa kansansa heidän synneistään (5Moos.18:18). Kaikki israelilaiset söivät karitsan ja olivat veren suojassa Jumalan vihalta. Samoin me, kun tulimme uskoon, tulimme osallisiksi Jumalan Karitsasta, kun söimme Häntä ottamalla Hänen Sanansa vastaan uskossa. Meidän sydämemme vihmottiin Karitsan verellä, joka puhdisti omatuntomme ja poisti meille kuuluvan vihan ja syyllisyyden; meidät vanhurskautettiin Kristuksen veressä. Israelilaiset kastettiin meressä ja pilvessä