"Tyhmä sanoo SYDÄMESSÄNSÄ: Ei ole Jumalaa" (Psalmi 14:1) ja "Paha palvelija sanoo sydämessään: 'Minun herrani viipyy' " (Matteus 24:48).
Tämä uskoa suullaan tunnustava ihmis-tyyppi ei siis tuo julki tuota epäuskoista ajatusta, vaan ajattelee niin sydämessään. Jumalisuuden ulkokuori säilyy, mutta elämä kertoo siitä että rakastetaan nautintoja enemmän kuin Jumalaa (2Tim.3:1-5). Ollaan muka uskossa, muttei poiketa jumalattomista tavoista. Tämä on viimeisten päivien eräs tuntomerkki, ennen Jeesuksen paluuta. Tuollaisia tulee Apostoli Paavalin mukaan karttaa! Kyseessä ei siis ole ei-uskovista, vaan uskoa tunnustavista.
Todellisten opetus lasten (=Uskovien) tulee harjoittaa uskoa ainoastaan sellaisten kanssa jotka elävät parannuksessa, säilyttäen hyvän omantunnon, pysyen Totuuden Sanassa.
Hyvää viikon ensimmäistä päivää kaikille ja Herran armo olkoon kaikkien kanssa, jotka rakastavat Jeesusta katoamattomuudessa.
Ilmeisesti sinä tunnistat tämän ihmistyypin erehtymättömästi. Etkä pidä itseäsi nautintoja rakastavana. Itse olen kahden vaiheilla mihin kategoriaan itseni sijoittaisin. Mutta jonkinlainen selvyys asiaan tulee viimeistään noin 40 vuoden kuluttua, ellei lääketiede ihan mahottomasti kehity.
Paavali korosti että nämä rakastavat nautintoja ENEMMÄN kuin Jumalaa. Kyllä uskova saa nauttia hyvistä asioista, sopivissa määrin, mutta kun siitä tulee itse-tarkoitus, niin se on epäjumalan palvelusta.
Lisäksi: kun aralla ja haavoitetulla tunnolla uskova lukee 2Tim.3:1-5, niin huomaa näitä piirteitä itsessään, johtuen siitä että meissä asuu synti lopöuun asti, mutta eri asia on VAELTAA niiden mukaan, hyväksyen ne elämään kuuluvina, luottaen pelastuvansa, vaikkei pyri parannusta niistä tekemään ja vielä ottaen Sanaa tuekseen.
Ei lakiin, ei syntiin vaan siinä välissä me olemme. Meidän on vain noudatettava käskyä kuten jeesus sanoo ja katsoa eteen päin ettei ojaan ajettaisi.
hyvä että nostin uudelleen esiin tuon viittaamasi raamatunkohdan. Meinaan jos uskovien yhteydelle olisi edellytyksenä täydellinen synnittömyys ja onnistunut itsensä kieltäminen joka päivä niin turhapa olisi meikäläisenkään kokouksiin raahautua. Paikalla olisivat jotkut ihan muut.
Niin... vähissä ois porukkaa.
Mitähän Raamattua te oikein luette? Emme näe sydämeen, mutta vaellus paljastaa ihmisen usko, onko se elävää, vai kuollutta. Nämä eivät ole minun sanojani, vaan Jeesuksen ja Apostolien. Suosittelen lämpimästi luettavaksi mm. Pietarin kirjeitä, Paavalin kirjeet Timoteukselle ja Jeesuksen sanat SEURAKUNNILLE ilmestyskirjan luvuissa 2-3. Se saattaa yllättää valhearmoon tuudittautunutta kristittyä. Meidän uskomme tulee olla Apostolien opetuksen mukainen, muutoin se on itse-petosta. Parempi on herätä nyt ruususen unesta, kuin kerran Tuomiolla. Kyse ei todellakaan ole eliitti joukosta, vaan armahdetuista syntisistä, jotka TAHTOVAT kaikessa silti totella Herran Sanaa.
Ja niin se taitaa edelleen olla, että se koira eniten älähtää, johon kalikka kalahtaa.
En ole suuttunut, enkä tuomitse, vaan Sana tuomitsee. Tässä ei ole kyse mun mielipiteestä, vaan Raamatun selvä opetus. Jeesus myös puhui kahdenlaisesta uskosta; Lavean tien 'uskosta' ja kaidan tien uskosta, samalla varoittaen vääristä profeetoista, jotka eksyttävät monia uskovia. Viisas tekee Sanan mukaan, tyhmä ei tee, vaikka kuulee. Tämä kaikki tulisi herättää meitä uskoa tunnustavia tutkimaan missä mennään hengellisesti. Se on elämän ja kuoleman kysymys. Kerran pelastettu, eli uskoontullut, ei välttämättä pysy uskossa loppuun asti. Tästä Raamattu varoittaa paljonkin, mutta monet eivät kestä kuullaa enää tutkistelevaa julistusta, vaan etsivät valhe-profeettojen 'ihanaa' sanomaa.
Joku on jossain sanonut että joko Jeesus on elämässämme KAIKEN Herra, tai sitten hän ei ole Herra lainkaan. Se tulis saada meitä polvilleen.
Kyse ei ole kyvystä, vaan halusta, vaikka sekin on ajoittain hukassa. Vakavinta ei ole epäonnistuminen, vaan kevytmielinen suhtautuminen Sanan kehoituksiin ja varoituksiin. Jeesus on ainoa täydellinen, mutta kasteessa sitouduttiin Hänelle kuuliaisiksi myös. Lue Eero ne Sanan paikat ja tutki Herran edessä onko asiassa perää.
Mä oon vaan oma itteni , enkä oo mikään salonki kristitty. En tohdi verrata itseäni Apostoleihin, mutta luulen että heitäkin syytettäisiin nykyään rakkaudettomiksi ja tuomio-henkisiksi. Nykyään ollaan niin herkkä-nahkasia, mut silti itse tuomitaan niitä jotka 'tuomitsevat'. Varsinkin ne joilla ei ole asiat kunnossa syyttävät herkästi tuomitsemisesta. Kyllä mä rakastan Jumalan laumaa enkä lyötyjä lyö. Tapani ilmaista asiaa ei miellytä ehkä, mutta hoitakoon sitten sen paremmin jotka osaa. Siihen asti idiootit hoitaa hommat.
Pyrin pitää sydämeni puhtaana, tunnustaen syntisyyttäni ja ajoittain myös synnillisiä tekojani, turvaten Jeesuksen ristin ansioon. Mutta mitä tuohon äiti-Teresaan tulee, jonka tekstiä ilm. lainasit, hän oli katolilainen, eikä turvannut yksin Jeesukseen, vaan kaikkeen muuhun. Jumala ei asu kaikissa ihmisissä, eikä Häntä voida nähdä näin. Ihmisessä näemme kylläkin lähimmäistämme, Jumalan kuvaksi luotua, MUTTA turmeltunutta synnin takia. Esim: Näkeekö joku Jumalaa Hitlerissa, Stalinissa tai Jammu-sedässä, jne? Kyllä siinä näkyy joku aivan muu . Silti Jeesus kuoli heidänkin syntien takia. Eri juttu tekivätkö he parannuksen uskossa Jeesukseen.
Jumala on kyllä Henkensä kautta uskovissa, joita Hän on ensin puhdistanut uskon kautta Jeesulsen vereen. Uskovat alias Jumalan seurakunta, on Kristuksen ruumis ja joka koskee uskoviin, koskee Jeesukseen. Siksi Jeesus kysyi Paavalilta ennen kuin hän tuli uskoon ja vainosi kristittyjä: 'Miksi vainoat MINUA?'.