IRC-Galleria

Vapaudu synnistä


Tässä artikkelissa pureudun suureen eksytykseen, joka on sulautunut lujasti valtavirtakristillisyyteen. Kerron Raamatun avulla kuinka itse pääsin siitä pois ja kuinka sinä voit päästä siitä pois.

Sisällysluettelo:

1. Johdanto
2. Onko suhteesi syntiin vääristynyt?
3. Raamatun kokonaisvaltainen opetus uskovaisen suhteesta syntiin
4. Eksytyksen käyttämät jakeet
5. Eksytys sulautui kristillisyyteen
6. Kuinka voin elää vapaana synnistä?
7. Lue MYÖS
8. Loppusanat
9. Lähteet

1. Johdanto

Tämä artikkeli perustuu väittämille, jotka suurin osa nykyisistä kristityistä on VALMIS tyrmäämään. Moni ei kykene ottamaan vastaan tällaista opetusta siksi, koska he pitävät lujasti kiinni omakohtaisesta näkemyksestään ja koettelevat opetusta ainoastaan henkilökohtaisten tunteidensa ja kokemustensa perusteella. Heidän on vaikea tarkastella asiaa puhtaalta pöydältä, koska he uskovat siihen mitä he ovat aikaisemmin oppineet. Sinulta tullaan tätä artikkelia lukiessasi edellyttämään avointa mieltä uusien näkemysten edessä, sekä järkiperäisen ja tunneperäisen ajattelun tasapainottamista.

En ole kevyin perustein laatinut tätä artikkelia. Tulen perustelemaan KAIKKI väittämäni mahdollisimman selkeästi ensin oman kokemukseni perusteella, sitten Raamatun perusteella ja lopuksi kirkkohistorian perusteella. Toivon että rukoilet ymmärrystä etkä jätä lukemista kesken, sillä muuten et näe kokonaiskuvaa etkä voi arvioida väitteitäni rehellisesti.

2. Onko suhteesi syntiin vääristynyt?

Olin eksynyt lammas

Uskonelämäni muistuttaa hyvin paljon Jeesuksen opetuksia eksyneestä lampaasta (Matt 18:12-14). Lapsuuteni aikana kävimme perheeni kanssa säännöllisesti monien eri seurakuntien kokouksissa ja konferensseissa. Vanhempani veivät minut MYÖS seurakuntien kesäleireille. Nämä kokemukset olivat pääsääntöisesti positiivisia. Minua kohdeltiin kuin olisin ollut uskovainen ja siksi itsekin uskoin olevani uskovainen. Elin kuitenkin lankeemuksen kierteessä ja tein milloin mitäkin, minkä tiesin olevan syntiä.

Kevytmielinen suhtautumiseni asiaan todisti sen, että omatuntoni oli paatunut. Pyysin aina säännöllisesti syntejäni anteeksi Jeesuksen edessä, sillä minulle oli opetettu, että uskovainen ei voi olla tekemättä syntiä, vaan hän lankeaa aina ennemmin tai MYÖHEMMIN. Siksi minulla ei ollut voimaa lopettaa lankeemuksen kierrettä, enkä koskaan tehnyt lopullista parannusta enkä hyljännyt syntejäni. Uskoin eläväni ihan normaalia uskovaisen elämää. Tuossa uskontilassa elin vuosia, paatuen yhä pahemmin. Suhteeni syntiin vääristyi, enkä itse edes huomannut sitä. Haastan sinut tutkimaan itseäsi ja koettelemaan, onko sinullekin mahdollisesti käynyt samoin. Pastori Tarvo Laakson kappale Tosiuskovainen kertoo hyvin tuolloisesta uskontilastani hieman kärjistäen, mutta osuvasti: