IRC-Galleria

Olen taustaltani ateisti, Jumalan kieltäjä. Olin aikanani ehdottomasti kristinuskoa ja kaikkea kristillisyyttä vastaan. Pidin kristittyjä vanhanaikaisina, ymmärtämättöminä, eräänlaisina vanhoihin taruihin uskovina muinaisjäänteinä. Olin syvällä sydämessäni täysin vakuuttunut siitä, ettei minusta koskaan, ei minkäänlaisissa olosuhteissa voisi tulla kristittyä. Se oli minulle aivan mahdoton ajatus.
Käsitykseni perustui puhtaasti tieteelliseen maailmankuvaan. Olin luonnontieteen lumoissa, täysin orientoitunut tieteelliseen ajatteluun. Minusta tieteellinen maailmankuva tarjosi vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Minulle oli aivan selvää, että joskus 4 miljardia vuotta sitten oli kiehuvassa maapallon alkuliemessä syntynyt solu, josta vähitellen kehittyi kala, joka aikansa uiskenneltuaan päätti ryhtyä kävelemään. Se oli sitä mieltä, että olisi mukava olla sammakko. Niinpä se muuttui sammakoksi ja vähitellen sisiliskoksi ja siitä rotan kaltaiseksi alkueläimeksi. Tämä taas kehittyi jonkinlaiseksi kummituseläimeksi ja edelleen apinankaltaiseksi esi-isäksi, jonka kautta joitakin miljoonia vuosia sitten syntyi uljas ihminen.
Tämä oli mielestäni täydellinen, hieno kuvaus maailmankaikkeudesta, sen synnystä ja tarkoituksesta. En voinut mitenkään ymmärtää, että jotkut oppimattomat ihmiset edelleen uskoivat Jumalaan.
Mutta sitten rupesi tapahtumaan.
Törmäsin erääseen kauniiseen tyttöön. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Tämä nuori nainen, nykyinen vaimoni, oli kuitenkin rovastin tytär, ja se teki tilanteen hieman hankalaksi. Olin tosin johdonmukainen siinä, että sanoin heti alkuun mielipiteeni kristinuskosta ja kristityistä.
Olen opiskellut lääkäriksi Ranskassa Montpellierissä, maailman vanhimmassa edelleen toimivassa lääketieteellisessä tiedekunnassa.
Pitkällä junamatkalla opiskelupaikkakunnalleni istuin junanvaunussa ja rupesin keskustelemaan vastapäätä istuneen nuoren miehen kanssa. Kävi ilmi, että Charles Beloff, nuori juutalainen biokemisti, opiskeli Montpellierin yliopistossa samoilla biokemian luennoilla kuin minäkin. Hänkin oli päättänyt valmistua lääkäriksi.
Meistä tuli erittäin hyvät ystävät, ja täytyy rehellisesti myöntää, että tuskinpa minusta olisi tullut lääkäriä ilman tämän upean messiaanisen juutalaisen apua. Hän opetti minulle biokemiaa. Retkeilimme yhdessä Etelä-Ranskan vuoristossa, kauniilla joen rannalla. Siellä me puiden siimeksessä keskustelimme biokemiasta – ja Jumalasta.
Charles kertoi minulle Kristuksesta. Se oli kiinnostavaa kuultavaa, mutta pidin sitä vain jonkinlaisena historiallisena keskusteluna. En tuntenut sen paremmin juutalaisuutta kuin kristinuskoakaan siinä määrin, että olisin pystynyt ottamaan niihin kovin syvällisesti kantaa.
Hienotunteisena miehenä Charles kuitenkin kärsivällisesti selitti, kuinka hataralla pohjalla tieteisuskoni ja tieteellinen maailmankuvani oli. Hänen opetuksensa jälkeen tämä oli helppo ymmärtää. Lopulta tajusin konkreettisesti, ja aivan luonnontieteen kannalta katsottuna perustellusti, että on mieletöntä väittää elävän solun, hyvin monimutkaisen koneiston, voivan syntyä jonkinlaisesta alkuliemestä.
Asia tuli harvinaisen selväksi.
Kiitos tämän messiaanisen juutalaisen, rupesin ahkerasti tutkimaan Raamattua – joka osoittautui varsin vaikeaselkoiseksi kirjaksi. Tajusin kuitenkin, että tämän ihmeellisen luomakunnan takana täytyy olla joku suunnittelija. Itsestään tällaista ei voi syntyä. Se asia tuli toki täysin selväksi, mutta joitakin kohtia Raamatusta oli vaikea omaksua. Minun oli vaikea ymmärtää esimerkiksi Johanneksen evankeliumia ja Johanneksen kirjeitä. Sen näin heti, että ne tulvivat rakkautta, mutta minulle tuotti vaikeuksia tajuta, mistä niissä loppujen lopuksi oli kysymys.
Siitä kuitenkin lähti liikkeelle prosessi, joka johti minut Kristuksen luokse.
Tässä kohtaa haluan alleviivata esirukouksen tärkeyttä. Vaimoni kertoi myöhemmin, että hän oli joka ilta polvillaan rukoillut, että minäkin löytäisin Kristuksen, eivätkä nuo rukoukset hukkaan menneetkään.
Tämä johti kuitenkin jonkinlaiseen aivouskoon. Järjen tasolla uskoin, että joku suunnittelija on olemassa. En kuitenkaan tuntenut Kristusta. Se oli vaarallinen tila. Se johti itsehurskauteen ja itsetyytyväisyyteen. Sen tapaiseen itseluottamukseen, että minulla oli ratkaisu hallussani, ja asia tuntui olevan sillä selvä.
Kaikki ei kuitenkaan ollut aivan kohdallaan. Jouduin harhateille. Alkoholin käyttö lisääntyi.

Tupakointi lisääntyi. Erilaiset huvit saivat yhä enemmän tilaa elämässäni. Alkoi ilmetä myös erilaisia vaikeuksia. Mielessä pyöri vastaamattomia kysymyksiä: mikä minä olen, minne olen menossa?
Tämäntapaiset ajatukset nousivat esiin esimerkiksi ammattiini liittyviä luottamustoimia hoitaessani. Olin aktiivisesti mukana ammattiyhdistysliikkeessä. Helsingin aluelääkäriyhdistyksen puheenjohtajana olin vuoden 1984 lääkärilakon aikaan lakkopäällikkönä. Silloin rupesi tuntumaan siltä, että olin väärillä teillä. Monet ahdistukset alkoivat painaa sydäntäni.
Oliko oikein mennä lakkoon?
Miten potilaille käy?
Aiheuttaako lakko kohtuutonta kärsimystä hoitoa tarvitsevien elämässä?
Vaimo oli koko tämän ajan käynyt raamattupiirissä, jossa oli rukoiltu puolestani. Hän sai minut eräänä iltana houkuteltua Johanneksen kirkkoon, joka oli aivan täynnä väkeä. Kirkossa oli Ulla-Christina Sjömanin Sanan ja rukouksen ilta. Mennessämme mukaan tuohon ihmispaljouteen ihmettelin itsekseni, miksi olin siellä mukana. Mitä minä siellä tein?
Sitäkin kummastelin, että puhujina oli naisia. ”Onko nykyään tapana, että naiset puhuvat kirkossa?”
Illan edetessä pidemmälle oli pakko myöntää, että sanoma oli väkevä. Ulla-Christina Sjöman kertoi nuoresta miehestä, jolla oli kaikenlaisia ongelmia elämänsä kanssa, päihteistä lähtien. Kun puhuja kertomuksensa lopuksi mainitsi, että tämän nuoren miehen nimi oli Pekka, niin nuo sanat iskivät minuun kuin salama. Jokin ihmeellinen voima nosti minut ylös. Se tapahtui niin rajulla tavalla, että penkki olisi varmaan noussut mukana, jos se olisi ollut liimattuna minuun riittävän tukevasti. Sama voima kuljetti minut suoraan puhujan eteen. Itse en käsittänyt käytöstäni lainkaan. Minun oli vain mentävä seurakunnan eteen.
Saman tien puhuin elämäni huolet Ulla-Christina Sjömanille ja pyysin, että rukoilisimme minun puolestani, mutta myös lääkärien puolesta ja sen puolesta, ettei lakkoa tulisi. Täytyy sanoa, että sen jälkeen mikään elämässäni ei ollut niin kuin ennen. Ikään kuin jokin suuri voima olisi ravistellut minua seuraavina päivinä. Minä, joka olin tuntenut olevani joku hieno, pikkusormi pystyssä sherryä naukkaileva, sikaria tuprutteleva, jumaluudesta ja lääketieteestä perillä oleva kulttuuripersoona, tajusin yhtäkkiä, että minähän olen kauhea, itsekäs, inhottava ihminen. Täynnä syntiä, pahuutta ja pahoja ajatuksia. Ymmärsin sellaisena olevani ilman muuta menossa kadotukseen. Tajusin täysin selvästi, että vain Kristus voi minut pelastaa.
Putosin polvilleni. Itkin ja tunnustin syntini. Kristus muutti minut. Sisimmästäni lähti kiitos ja rukous. Tunsin, etten tarvitse enää mitään siitä, mihin olin siihen asti ripustautunut. Kaadoin välittömästi kaikki alkoholijuomat pois, heitin tupakat menemään. Kaikki muuttui täydellisesti. Jopa siinä määrin, että ympäristönikin sen huomasi.
Töihin mentyäni yksi potilaistani, iäkkään puoleinen rouva – taisi olla ensimmäisiä tämän muutoksen jälkeen vastaanotolleni tulleista – katsoi minua pitkään ja totesi:
- Olen tullut tapaamaan tohtori Reinikaista, mutta te ette ole tohtori Reinikainen.
Samaan seminaariin kanssani osallistunut kollega kierteli ja kaarteli ympärilläni, katseli minua pitkään silmät pyöreinä. Lopulta hän rohkeni esittää suoran kysymyksen.
- Mikä sinua vaivaa, Pekka, kun olet noin rauhallinen ja levollinen.
Hänkin huomasi minussa tapahtuneen muutoksen.
Elämäni ikään kuin alkoi vasta noista hetkistä. Tuntui kuin olisin ollut kuolleena siihen asti. Elämä muuttui rikkaaksi, jännittäväksi. Siihen tuli tarkoitus ja päämäärä. Tiesin, että vaikka elämä päättyisi, niin sillä hetkellä se todella vasta alkaisi. Olisin menossa Kristuksen luo. Pääsisin taivaan kotiin Hänen tykönsä. Pelko kaikkosi. Tuli kaikella tavalla hyvä olo.
Prosessi oli kuitenkin pitkä ja taistelu kova. Näin jälkeen päin ajatellen tämä saattoi johtua siitä, että minulla oli tapana harrastaa joogaa. Tämä tosin on omaa arveluani, mutta sillä todella saattoi olla jotakin vaikutusta tämän kasvuprosessin pitkittymiseen.
Joka tapauksessa Jumala puuttui elämääni niin kouriintuntuvasti, ettei minulle, entiselle ateistille, jäänyt hetkeksikään epäselväksi, onko Hän olemassa vai ei.
Kerroin näistä kokemuksista myöhemmin Ulla-Christina Sjömanille. Hän sanoi liittäneensä nimeni yöpöydällään olleeseen esirukouslistaan, jota hän piti aivan erityisen tärkeistä rukousaiheistaan. Täytyy sanoa, että nuo rukoukset – varmaan monien muiden ohessa – aiheuttivat elämääni melkoista ravistelua.
Tärkeätä on, että Herra asuu sinun sydämessäsi ja täyttää sinut Hengellään ja ohjaa sinua kaikissa töissäsi.
Tärkeätä on, että täytät sydämesi ja mielesi Herran Sanalla, jolloin Hän voi puhua sinulle Sanansa kautta.
Monet ihmettelevät, kuinka Herra voi johdattaa ja kuinka Hän voi puhua. Ei Hän voikaan, ellei sinun sydämesi ole täynnä Jumalan Sanaa. Minulle itselleni Herra puhuu rukouksessa nostamalla sydämelleni jonkin Sanan kohdan, josta saan vastauksen.

Olen tullut huomaamaan, että jos Sanan lukeminen ja tutkiminen unohtuu, niin kristinusko voi kuivua kasaan ja kuolla.
”Kirjoitettu on: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee’.”
(Matt. 4:4)
Me siis olemme kuoleman vaarassa, ellemme lue Raamattua.
Joitakin vuosia sitten huomasin, että uskonelämäni ikään kuin köyhtyi, näivettyi. Silloin tajusin, että en lukenut Raamattua lainkaan. Aloin puolustella itseäni: eihän minulla ole aikaa! Tämän selityksen kuultuaan joku ystävä totesi, että ei sitä tule olemaankaan, ellen ota sitä. Ellen varaa vuorokaudestani tiettyä aikaa Raamatun lukemiseen.
Päätin laittaa herätyskellon soimaan aamulla tuntia aikaisemmin. Sen tunnin varasin Herralle, Sanan lukemiselle ja rukoukselle. Tämä taas muutti elämäni aivan erilaiseksi. Nykyisin en lähde yhtenäkään päivänä töihin tai muihin tehtäviin ilman rukousta, ilman vyöttäytymistä Efesolaiskirjeen 6. luvun mukaiseen Jumalan sota-asuun. Tämä maailma on paha. Se on täynnä houkutuksia ja vääriä, vahingollisia ajatuksia. Kuinka helposti täällä mennäänkään harhaan, jos Herran Sana ei ole ”jalkaimme lamppuna” (Ps. 119:105).
Olen viime vuosina kulkenut ahkerasti ympäri Suomea julistamassa tätä sanomaa: Jumalan kunniaa luonnossa, Kaikkivaltiaan hyvää huolenpitoa ja Jumalan valtakunnan todellisuutta. Pidän tällaista julistusta tärkeänä erityisesti kristityille. Näkyni on Uudesta testamentista, siitä kohdasta, jossa Kristus ylösnousemuksensa jälkeen ilmestyi kalassa olleille opetuslapsilleen Gennesaretin järvellä. Myöhemmin Hän kutsui heidät hiilivalkealle syömään leipää ja kalaa ja sanoi Pietarille: ”Ruoki minun karitsoitani” (Joh. 21:15).
Tämä on minun näkyni.
Monet ihmettelevät, miksi kristityille pitää saarnata Jumalasta ja Hänen todellisuudestaan. Totuus on kuitenkin se, että juuri heille pitää puhua. Tässä ajassa houkutukset ja eksytykset helposti vetävät Jumalan lapsia luopumukseen. Tämän takia kristityt täytyy ikään kuin rokottaa tätä vaaraa vastaan. Myös sen takia, että ilman muuta suurin yksittäinen syy siihen, että nykyihminen ei enää usko Jumalaan, on se sama tieteellinen maailmankuva, joka minutkin vangitsi ja lumosi pois Kristuksesta.
Pidän tämän sanoman julistamista ykkösasiana, jotta saamme ihmiset vakuuttuneiksi Jumalan todellisuudesta. Jumalan kaikkivaltius ja suuruus tulee näkyviin Jumalan teoissa. Jopa niin selvästi, että ihmisellä ei ole mitään millä itseään puolustella, ellei hän tätä ymmärrä.

kun uskonnonopettajamme antoi meille läksyksi opetella ulkoa joitain Sananlaskujen kirjan jakeita. Niissä vaikutti olevan jotain sellaista syvällisempää viisautta, että mielenkiintoni heräsi muitakin Salomonin sananlaskuja kohtaan.
Kesällä 1969 pyrin Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan. Motiivi oli mielenkiintoni biologiaa, kemiaa ja muita luonnontieteellisiä aineita kohtaan. Tutustuin ennakolta lääketieteellisen tiedekunnan opetussuunnitelmaan ja innostuin siitä valtavasti. Pääsykokeita varten opettelin monien muiden tavoin lukion biologian kirjamme suurin piirtein ulkoa -kuitenkin sillä poikkeuksella, että evoluutiolukuun en juurikaan kiinnittänyt huomiota, koska evoluutiolla ei mielestäni ollut mitään tekemistä lääketieteen kanssa. Karsintakurssien pääsykokeen toinen kysymys kuitenkin kuului ”Ihmisen sukupuu Kurténin mukaan”. Tämä oli järkytys. Taisin tuolloin hätäpäissäni peräti luvata Jumalalle, että jos pääsen opiskelemaan lääketiedettä, voin lähteä kehitysaputöihin vaikka ”pimeimpään Afrikkaan”! (Tuo lupaus on vieläkin lunastamatta.)
En päässyt Helsinkiin, joten lähdin Ranskaan osaamatta juurikaan kieltä ja tietämättä, että siellä karsinta tapahtuu vasta opiskeluaikana: kuka tahansa ylioppilastutkinnon suorittanut voi kirjoittautua lääketieteelliseen tiedekuntaan, mutta suurin osa lentää ulos jo ensimmäisenä vuonna!
Mukaan otin Raamatun, mutta luin siitä vain noita rakastamiani Salomonin kirjoituksia, sananlaskuja ja Saarnaajaa. Ennen matkaan lähtöä olin käynyt viiden viikon ranskan pikakurssin ja perillä opettelin kieltä omin päin iltaisin ja öisin. Kuin ihmeen kaupalla selvisin jatkoon ja valmistuin seitsemän vuotta myöhemmin lääketieteen lisensiaatiksi.
Opiskeluaikana evoluutio ja ihmisen sukupuu eivät olleet mielessä, mutta biokemian, biologian ja fysiologian hämmästyttävä monimutkaisuus alkoivat askarruttaa. En muista, että koko aikana kukaan professori tai opettaja olisi millään tavalla edes viitannut evoluutioon vaan pikemminkin tapahtui päinvastoin: Muistan esim. neurofysiologian opettajamme Karlin, joka selittäessään hermoimpulssin nopeaa ja hyppäyksellistä kulkua myeliinituppien peittämissä aksoneissa totesi: ”Todella neron keksintö tämä impulssin hyppäyksellinen johtuminen; ilman sitä meitä ei olisi!” Biologian ja fysiologian kurssien jälkeen aloin uskoa, että elämän täytyy olla suunnittelun tulosta. Evoluutiota ei koskaan tarjottu selitykseksi niille biologian ja fysiologian ilmiöille, joita meille opetettiin Pasteurin nimeä kantavassa yliopistossamme. Ehkä siellä vielä tuohon aikaan kunnioitettiin tuon nimen omistajaa, suurta tiedemiestä ja kreationistia Louis Pasteuria, joka voitti Ranskan tiedeakatemian palkinnon todistaessaan kokeellisesti, että vain elämä voi synnyttää elämää. (Ja jota ei ole voitu kumota useista yrityksistä huolimatta.) –Kurténin sukupuuta ei näytetty tuntevan. Vaikka sukupuukysymys olikin allekirjoittaneelle shokki, kesti sitä vain vähän aikaa. Olisin menettänyt elämästäni todella paljon, jos Helsingissä olisi kysytty jotain biologiasta ja olisin päässyt sinne opiskelemaan.
Suomeen palattuani luin erään Eric von Dänikenin kirjan, jossa hän väitti ufojen joskus vierailleen maapallolla. Hän myös väitti, että nykyisen Raamattumme tekstit ovat varhaiskirkon oman mielensä mukaan sensuroimia ja ”toimittamia”. Koska olin aina tuntenut syvää kunnioitusta Salomonin kirjoituksia kohtaan, päätin ottaa selvää Dänikenin väitteistä. Motivaatiota lisäsi vielä se, että lääketieteen opintojeni ansiosta olin tullut kaikkea muuta kuin vakuuttuneeksi darvinistisesta luomiskertomuksesta. –Ja tietysti taustalla kummitteli tuo Kurténin sukupuu. Minusta nämä olivat niin suuria kysymyksiä, että yritys selvittää niitä vaikutti vaivan arvoiselta. Olen aina ollut jonkin sortin evidentialisti, henkilö, jonka mielestä tässä niin monenlaisten oppien maailmassa väittämät tai usko johonkin pitäisi pystyä edes jotenkin perustelemaan. Epäilin Dänikeniä kuin myös Darwinia ja Kurténia ja päätin ottaa selvää löytyykö heidän väitteidensä tueksi mitään evidenssiä.
Tutkimusmatkaani kuului tietysti myös Raamatun opiskelu. Siinä törmäsin melko pian kirjan lukuisiin ennustuksiin ja totesin hämmästyksekseni, että melkoinen osa niistä oli jo toteutunut: Danielin ym. ennustukset Israelin valtion uudelleen perustamisesta vielä toisen kerran maailmanlaajuisen diasporan jälkeen oli toteutunut v. 1948 eli vuotta ennen syntymääni. Huomasin juutalaisen kansan aivan ällistyttäväksi sekä Raamatun, historian että nykypäivän valossa. Kurssillani oli paljon juutalaisia ja opiskelukaupungissani asui Ranskan suurin juutalaisyhteisö, omassa pienryhmässäni oli juutalainen jne. En voi koskaan unohtaa juutalaisia opiskelutovereitani. Siihen aikaan ihmettelin heitä, joskus kadehdinkin, ja näin jälkikäteen muistellen taisin olla yhteen aikaan melkein antisemitisti. Vasta muiden Raamatun tekstien kuin Salomonin kirjoitusten lukeminen avasi silmäni juutalaisten suhteen. –Ja oikeastaan vasta sitten tajusin senkin, että myös Salomo oli juutalainen! Napoleon tuskin oli mikään mallikristitty. Mutta hän kuitenkin uskoi Jumalan olemassaoloon. Kerran Laplace, kuuluisa matemaatikko ja ateisti, vaati häneltä perusteluja uskolleen. Napoleon vastasi yhdellä sanalla ”juutalaiset”. -Hän oli enemmän kuin oikeassa. Juutalaiset eivät ole mikään mallikansa siinä missä tuskin mikään muukaan kansa sitä on. Tämä jos mikään käy Raamatustakin varsin selvästi ilmi. Mutta heille on annettu erikoisrooli ihmiskunnan historiassa. Niinpä sukukuntamme historia ja monet sen saavutukset niin hyvässä kuin pahassa nivoutuvat juutalaisen kansan historiaan. Ateistille ajatus, että Jumala olisi aktiivisesti vaikuttamassa historiaan, on kauhistus. Mutta on selvää, että jos historia olisi pelkkää determinististä syyn ja seurauksen lakia, juutalaiset olisi hävitetty sukupuuttoon jo ajat sitten. Kirjassa, jossa on niin syvällistä viisautta kuin mitä on meille ilmoitettu Salomonin kautta tai Jeesuksen puheissa, tai joka kuvaa holokaustia tai täydellistä ympäristötuhoa jopa tuhansia vuosia ennen niiden tapahtumista, täytyy olla jotain muutakin kuin inhimillistä. Tällainen kirja ja sitä vastaan esitetyt väitteet vaikuttivat enemmän kuin tutustumisen arvoisilta.
Uskonratkaisulleni ei ollut darvinistisia esteitä, kiitos koulutukseni. Olen tietoinen siitä, miten monet ovat joutuneet hylkäämään lapsuuden uskonsa jouduttuaan yliopistoissa naturalistisen aivopesun uhreiksi. Minulle kävi päinvastoin: Minulla ei ollut elävää lapsuuden uskoa, mikäli sillä ymmärretään, että henkilö on kokenut tulleensa uskoon. Kotini oli melko maallistunut, vaikka iltarukous joskus varhaislapsuudessa luettiinkin. Uskonasiat alkoivat pikkuhiljaa kypsyä opiskeluvuosina ja saivat lisäpotkua kun aloin ottaa selvää Dänikenin väitteistä. Oman henkilökohtaisen uskonratkaisuni tein elokuussa 1980. Tuolloin 5-vuotias tyttäremme oli juuri sairastunut diabetekseen ja joissain piireissä uskoontuloni tulkittiin jonkinlaiseksi ”paniikkireaktioksi”. –Näin ei kuitenkaan ollut. Ratkaisuni oli alkanut kypsyä jo vuosia aikaisemmin.
Muutamat uskoontulostani vaivaantuneet -tai huvittuneet kollegani esittivät minulle joitain tyypillisiä darvinistisia väitteitä kuten esim. etelänapinoiden ja ihmisen ”todistettu” sukulaisuussuhde tai valaiden ”todistettu” kehittyminen maaeläimistä, koska niillä piti oleman takaraajojen surkastumat jne. Kaikkiin noihin väittämiin en silloin pystynyt vastaamaan, joten otin eräänlaiseksi ”elämäntehtäväkseni” perehtyä näihin kysymyksiin.
Mitä enemmän olen näiden vuosikymmenien aikana perehtynyt Raamatun, historian ja luonnontieteiden väliseen suhteeseen, sitä enemmän vakuuttuneeksi olen tullut siitä, että Raamattu ei ole ristiriidassa sen suhteen mitä ihmiskunnan historiasta, kosmologiasta ja biologiasta varmuudella tiedetään. Olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että uskonnollisista kysymyksistä on mahdollista saada tietoa ja että niitä koskevia kannanottoja voidaan perustella järkiperäisesti. Agnostikot ovat aina väittäneet päinvastaista, mutta heillä ei ole koskaan ollut tarjota mitään hyviä perusteita väitteensä tueksi. Esim. maamme johtava tieteenfilosofi Ilkka Niiniluoto (tosin ateisti eikä agnostikko) on perustellut ateismiaan sillä, että se on ”näytön puutteesta seuraavaa uskoa Jumalan ei-olemassaoloon”. Britannian johtava, mutta nyt ”uskonsa menettänyt ateisti” Anthony Flew totesi nuorempana, että ”siihen asti kunnes hyviä perusteita etsitään, meillä ei yksinkertaisesti ole mitään syytä uskoa, ja tässä tilanteessa ainoa järjellinen asenne on joko kielteinen ateismi tai agnostismi”. –Mutta esim. hiljattain edesmennyt Henry M. Morris, insinööri ja ns. ”tieteellisen kreationismin” luoja ja maailman ensimmäisen luomistutkimusinstituutin (ICR) perustaja, on Niiniluodon kanssa täysin päinvastaista mieltä ja perustaa näkemyksensä 60 vuotta kestäneeseen tutkimusretkeen Raamatun, historian ja luonnontieteiden maailmaan. Hän kirjoittaa: ”…niinpä tämä konflikti oli ratkaistava. Ja se ratkesi täysin selvästi: Raamattu oli oikeassa ja evoluutioteoria väärässä! Tämä ei ollut minulle enää pelkkä uskonasia niin kuin monet väittävät, vaan se perustuu tieteen ja historian tosiasia-aineistoon. Näyttö Raamatun erehtymättömyyden puolesta oli kirkas ja selkeä, mutta evolutionismi oli epätieteellistä ja perustui pääosiltaan totalitaarisen naturalismin olettamuksille.” (Acts and Facts, ICR huhtikuu 2006.) –Tämä on hyvin voimakkaasti ilmaistu, sillä esim. nykysuomen sanakirja määrittelee uskon ”tietoon perustumattomaksi käsitykseksi jostain”. Mutta määritelmä ei sulje pois sitä, etteikö uskoon voisi liittyä myös tiedollista komponenttia. Myös Flew puolustaa tätä kantaa ja muutti mielensä v.2004 tutustuttuaan luonnontieteiden uusimpaan näyttöön.

Oman tutkimusretkeni pituus ja syvyys on tuskin puoliakaan siitä mihin Henry Morris ehti saavutettuaan 88 vuoden iän. Silti totesin jo vuosia sitten, etten voi muuta kuin yhtyä hänen näkemykseensä, näkemykseen, joka on nyt vain vahvistunut sitä enemmän mitä enemmän olen asiaa tutkinut: Uskonnollisista kysymyksistä on mahdollista saada tietoa; kristillistä uskoa voidaan perustella tiedolla ja järkisyillä.


–Samalla on minulle käynyt yhä selvemmäksi se, että naturalistinen maailmankatsomus on kaikkea muuta kuin tieteellinen: Naturalistinen filosofia näyttää perustuvan lähinnä uskolle uskon antiteesiin, väitteisiin, joita ei ole mahdollista verifioida historian- tai luonnontieteiden menetelmin. –Naturalisti, joka väittää maailmankatsomustaan tieteelliseksi, on näyttänyt unohtavan sen tosiseikan, että alkuperäkysymyksissä ei ole niinkään kyse empiirisistä luonnontieteistä kuin elämän ja universumin historiasta.



–Inhimilliset silminnäkijätodistajat puuttuvat ja todisteet ovat aina pelkkiä aihetodisteita – tai yliluonnollinen ilmoitus siinä tapauksessa, että maailman synnylle on olemassa yliluonnollinen ja persoonallinen alkusyy. Ja jos näin on, olisi peräti kummallista, ellei tuo persoona olisi antanut itsestään ja tarkoitusperistään mitään ilmoitusta luomilleen järjellisille olennoille.
On selvää, että naturalistien päinvastaisista väitteistä huolimatta tiedettä ei voida asettaa uskonnollisten vakaumusten vastakohdaksi. Eikä ole liioin olemassa mitään yhtä ja yhtenäistä tieteellistä käsitystä tai menetelmää, joka voitaisiin asettaa uskontoa vastaan. On esim. sanottu, että darvinistien yksimielisyys päättyy siihen, että he ovat samaa mieltä vain siitä, että makroevoluutio on tapahtunut tosiasia. –Mutta tämänkin käsityksen tieteellisyys voidaan empiirisen todistusaineiston lähes täydellisen puuttumisen vuoksi asettaa hyvin kyseenalaiseksi.
Kristinopin kannalta eräs suuri ongelma nykymaailmassa on monien mielestä se, että Raamatun mukaan luominen olisi tapahtunut vasta joskus 6.000 vuotta sitten, mutta tiedemiesten mukaan maapallo ja universumi ovat ehkä miljoona kertaa vanhempia. Nuorena en pitänyt tätä tärkeänä, koska uskoin ns. aukkoteoriaan: Kyseessä on 1. Mooseksen kirjan 1. luvun toisen jakeen tulkinta, jonka mukaan Maa tuli autioksi ja tyhjäksi pitkiksi ajoiksi pian luomisen jälkeen. Olen sittemmin ottanut asiasta selvää ja muuttanut mieleni todettuani, että kieliasiantuntijat pitävät tulkintaa selvästi vääränä; oikea tulkinta on ”Maa oli autio ja tyhjä”. Ns. ”teistinen” evoluutionäkemyskin perustuu osittain tähän virheelliseen tulkintaan ja huonoon kompromissiin Raamatun ja ns. ”virallisen tiedeyhteisön yleisesti hyväksymän totuuden” välillä. -Mutta teistiset evolutionistit ovat tuskin ymmärtäneet sitä miten jyrkässä ristiriidassa tämä kompromissi on sekä Raamatun tekstien että ns. tiedeyhteisön virallisen näkemyksen kuin myös empiiristen havaintojen kanssa.
Esim. Maan ja universumin ikää voidaan arvioida kymmenillä eri menetelmillä, jotka kaikki perustuvat oikeiksi todistamattomiin lähtökohtaolettamuksiin, ja jotka kaikki antavat toisistaan hyvinkin poikkeavia vuosilukuja. Esim. nykyään yleisesti hyväksytty Maan ikä juontaa juurensa Claire Patterson työryhmän v. 1956 julkaisemasta tutkimuksesta, jossa Maan iäksi saatiin 4.55 ± 0.07 miljardia vuotta. Se perustuu lähinnä meteorien radioaktiivisten aineiden isotooppisuhteisiin ja sen perustana on n. 60 oikeaksi todistamatonta hypoteesia. Tämä ikä on monien muiden ehdokkaiden joukosta hyväksytty lähinnä vain siksi, että se sopii evoluutiohypoteesiin: Toimiakseen darvinistinen evoluutio tarvitsee valtavia ajanjaksoja; jos vuosimiljardit voitaisiin kyseenalaistaa, darvinismilta putoaisi pohja. Onkin hyvin merkittävää, että kreationististen geologien ja fyysikkojen vuosien tutkimustyön tuloksena olemme nyt saaneet runsaasti uutta ja mielenkiintoista tietoa Maan ja universumin iästä. Se asettaa mm. Pattersonin työryhmän tuloksen kyseenalaiseen valoon. Samojen tutkijoiden ansiosta olemme saaneet myös Raamatussa kerrotun maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen puolesta puhuvaa näyttöä kuin myös näyttöä siitä, että jääkausia oli vain yksi, ja että sen synty voidaan selittää vain Nooan tulvan kaltaisen katastrofin jälkiseuraamuksilla. Näiden kuin myös monien muiden naturalismin kanssa ristiriidassa olevien tutkimustulosten kansantajuinen julkaiseminen on ollut Creation-aikakauslehden artikkeleiden tarkoitus nyt jo lähes 30 vuoden ajan ja nyt osa niistä tulee olemaan saatavilla myös suomenkielellä.
Monilla on se käsitys, että erilaisia uskontoja ja maailmankatsomuksia on niin paljon, ettei edes kannata yrittää lähteä ottamaan niistä selvää, vaikka haluaisikin. –Käsitys on virheellinen; esim. ns. pyhinä pidettyjen vanhojen tekstien kokoelma ei ole niin suuri, etteikö niitä voi lukea kuka tahansa asiasta kiinnostunut ja muodostaa niistä oman kriittisen näkemyksensä. (Itse lukisin näiden tekstien joukkoon myös Darwinin Lajien synnyn!) Ns. suuria maailmanuskontoja tai maailmankatsomuksia ei ole kuin kuudesta yhdeksään laskutavasta riippuen. Kaikki nykyiset uskonnot ja maailmankatsomukset ovat näiden tiettyjen ”perususkomusten” erilaisia yhdistelmiä tai variaatioita. Vain sellainen, joka ei ole viitsinyt nähdä asioihin perehtymisen vaivaa, voi väittää, että niistä ei ole mahdollista saada mitään tolkkua. On tietysti ymmärrettävää, että moni nuori on näistä asioista vielä melkoisen tietämätön. (Heitä varten olenkin laatinut asiasta melko laajan selonteon, jonka ehkä julkaisen myöhemmin omilla nettisivuillani.) -Mutta jos henkilö on saanut elää jo 60-70 vuotta ja edelleenkin väittää, että ei ole mahdollista saada mitään luotettavaa tietoa, on syytä epäillä, että hän on epärehellinen, välinpitämätön tai laiska, henkilö, joka on mieluimmin viettänyt aikansa katsomalla telkkarista jääkiekkoa tai Kauniita ja rohkeita kuin ryhtynyt ottamaan asioista selvää. Mutta historia ja nykypäivä todistavat, että monet tavalliset kadunmiehet kuin myös ne tieteellisen ja filosofisen koulutuksen saaneet henkilöt, jotka ovat nähneet asioihin perehtymisen vaivan, ovat päätyneet siihen tulokseen, että kristillinen maailmankatsomus on ainoa, joka antaa järkiperäisen selityksen sille miksi hyvä ja paha maailmamme on sellainen kuin se on.
1970- ja 80-luvuilla Yhdysvalloissa käytiin lukuisia julkisia väittelyjä kreationistien ja darvinistien välillä evoluutioteorian tieteellisyydestä. Monet niistä käytiin yliopistokampuksilla ja niihin osallistui parhaimmillaan jopa 5.000 opiskelijaa. Esim. biokemisti ja kreationisti Duane Gish kävi 80 tällaista suurta ja julkista väittelyä ja voitti ne kaikki. Niinpä darvinistit eivät enää yleensä uskaltaudu väittelyihin asioista perillä olevien kreationistien kanssa: Monet naturalistien hallinnassa olevat yliopistot ovat viime vuosina järjestelmällisesti kieltäneet nämä tilaisuudet. –Heidän perustelunsa on ollut, että kreationistit ovat ”aivopesseet” kuulijakunnan ja väittely on hyödytön. Yksipuolista keskustelua käydäänkin nyt naturalistien hallinnassa olevien tiedelehtien sekä liberaalilehdistön palstoilla lähinnä leimaamisen ja parjaamisen tasolla: Kreationistit ovat esim. pelkkiä pseudotieteilijöitä, koska heillä ei juurikaan ole julkaisuja vaikutusvaltaisten tiedelehtien (esim. Nature tai Science) palstoilla. –Näinkin voidaan sanoa, mutta tämä johtuu siitä, että näiden lehtien naturalistiset päätoimittajat eivät hyväksy lehtiinsä mitään sellaisia tutkimuksia, jotka kumoaisivat darvinistisen evoluutiokäsityksen ja tukisivat esim. älykkään suunnitelman teoriaa. Luominen-lehti tarjoaakin toisenlaisen näkökulman. Sen artikkelit perustuvat alan asiantuntijoiden haastatteluihin.

Luominen vs. evoluutio aihepiirin kiistely on toistaiseksi päättymätön tarina. Niin kutsutut ateistit esittävät tieteellisiä laskelmia ja todisteita asioista, jotka eivät liity itse kysymykseen muuta kuin siten, että tietty joukko ihmisiä liittää ne siihen. Tämän takia Luomiseen uskovia ja ateisteja ei ole helppo saada ”saman pöydän ääreen”. Asia on myös tavattoman laaja, ja ehkä sen vuoksi tietyt näennäisesti kehitysoppia mainostavat uutisoinnit tulevat esille suurella volyymilla. Käsite ”uusi laji” on yksi harhaanjohtavimmista. Se, että tuollaisella väitteellä olisi mitään perää vaatisi sen, että koko maapallon menneestä eliöstöstä olisi olemassa täydellinen selonteko. No tällaistahan ei tietenkään ole.

Voimakkain ristiriita ateistisessa maailmankatsomuksessa suhteessa Luomisnäkemykseen on se, että luonnontutkijat eivät ota lainkaan huomioon menneisyydessä tapahtunutta ihmiskunnan syntiin lankeamusta, jonka seurauksena ”talon säännöt” muuttuivat radikaalisti.

Luonnontutkijat katsovat maailmaa okulaarien läpi, joista näkee vain promillen kokonaiskuvasta. He katsovat maailmaa niin, miten se toimii tällä hetkellä ja perustavat ideologiansa sen varaan. Tässä ajatusrakennelmassa on monia puutteita, kuten esim. se, että jos ”viidakonlait” olisivat päteneet maapallon ”4,55 miljardin” vuoden ajan, niin eiköhän mikrobit olisi niitä voittajia eikä suinkaan kosmiselle säteilylle alttein ihmislaji. Ihmiskunnan perimään kertyy kiihtyvällä vauhdilla vakavia sairauksia. Ihmisen ”kehitys” ei siis mene kohti parempaa vaan jyrkästi kohti huonompaa. Vastaavia esimerkkejä voisi luetella tuhansia ja taas tuhansia.

Henkilökohtaisesti uskon Luomiseen 100%:sti. Minua ei hetkauta vähääkään jokin ”tieteellinen fakta”, sillä ne ovat viimeisen 200 vuoden aikana muuttuneet varsin säännöllisesti. Sama jatkuu, vaikka havaintoinstrumenttien ja metodien tarkkuus ainakin periaatteessa tarkentuu jatkuvasti. Niin ikään tutkijat ”mittaavat” vain tämän hetkistä tilaa näillä fundamenteilla.

Toinen tärkeä asia on myös median leikittely termeillä. Sanaa >evoluutio< viljellään yhtä tiheästi kuin nuoriso kirosanoja. Tämä on tahallista dubbausta ja vääristelyä. En kannata kummankaan leirin ylilyöntejä eikä uskoni edes perustu mihinkään ihmisten valmistamiin mittareihin vaan henkilökohtaiseen Pyhän Kaikkitietävän Jumalan ilmoitukseen omasta itsestään.

Luominen vs. evoluutio keskustelun marginaali rippeet eivät paina puntarissa vaan se, että Jumala ilmoitti itsensä minulle vuonna 1991. Kokemuksena se tuntui samalta kuin vinhakkaa vauhtia kiitävä planeetta olisi osunut tajuntaan. Osuma ei kuitenkaan ollut haavoittava vaan parantava. Se mitä Kristus siinä hetkessä antoi ymmärtää äänellään ei liittynyt evoluutio kysymykseen vaan täysin muihin asioihin.

Toki epäilevä kristitty voi halutessaan alkaa repiä sivuja pois Raamatusta, mutta hänelle saattaa muodostua ongelmaksi se, mitä muuta Kristuksen vahvistamaa faktaa Raamatusta voi vajavaisella ihmiskäsityksellä sitten poistaa?

Poistetaanko samalla pelastusta koskevat kohdat? Samalla hän voi miettiä, kumpi on vahvemmalla perustalla: Jumalan uudeksi tekevä Sana vai sekalainen röykkiö evoluutioväärennöksiä tai aiheeseen virheellisesti liitettyjä fossiilin paloja, sekä koko joukko väitöskirjoja joita arvioi vain toiset ateistisen maailmankatsomuksen omaavat tahot?

Jumalan kieltäminen kuuluu kovaan tieteeseen. Kiellä Jumala ja pääset piireihin. Hommasta loppuu kuitenkin mielekkyys kun huomaat, että erehtyväiset ihmiset tekevät tieteellisiä väitteitä perustanaan vain toinen erehtyväinen ihminen. Pieni piiri pyörii ja kaikilla on kivaa. Modernin ihmisen elinympäristö on oiva ajatuksen tappaja. Joskus jopa lääkärin on puututtava asiaan ja sanottava potilaalle: sinä olet biologinen olento, et voi pitää yllä epätervettä elämäntapaasi tai menehdyt.

Suomessa herätti suurta huomiota, kun David Beckham tuli leikattavakseni akillesjännerepeämän vuoksi vuonna 2010. Iltalehti otsikoi yhden juttunsa seuraavasti: ”Professori Sakari Orava rukoili ennen kuin hän alkoi leikata Beckhamia.”
Minulle rukous on jokapäiväistä ja luonnollista. Rukoilen usein potilaiden ja leikkausten onnistumisen puolesta. Toisinaan tuntuu, että minulle on kuin ylhäältä annettu oikea diagnoosi ja hoito-ohjeet. Olen saanut apua Jumalalta myös leikkausten suunnitteluun ja tekemiseen. Tunnuslauseeni on ”Rukoile ja tee työtä”.
Leikkauspöydän ääressä turvaan sekä pitkän uran ja kokemuksen tuomaan varmuuteen että Jumalan apuun ja johdatukseen. Usko ja rukous antavat minulle rohkeutta tehdä veitselläni viiltoja ihmiseen ja kantaa myös vastuu leikkausteni seurauksista. Aina ei voi onnistua. Oli kova paikka, kun joskus nuorena kirurgina olin tehnyt tuntikausia töitä leikkaussalissa ja kaikista ponnisteluistani huolimatta potilas kuoli.
Olen kokenut Jumalan apua ja voimaa myös vapaa-ajalla. En voi olla kuin kiitollinen Jumalalle kaikesta johdatuksesta, siunauksesta ja avusta, jota olen vuosien mittaan saanut kokea. Rukouksessa juttelen Taivaan Isälle aivan kuin puhuisin kenelle tahansa ihmiselle. Voin jättää huolet ja murheet hänelle ja pyytää apua ja viisautta vaikeiden tilanteiden ratkaisemiseen − ja niin voit sinäkin.
Kun kuljen Jumalan johdatuksessa, tiedän, että minun ei tarvitse kantaa stressiä ja paineita yksin. Aivan jokainen voi lähestyä rukouksessa Jumalaa. Myös sinä, vaikka ehkä epäilet, kuuleeko hän sinua. Kyllä Jumala kuulee.
Jokaisella uskovalla on oma kertomuksensa siitä, miten hän on löytänyt Jeesuksen omaksi vapahtajakseen. Olennaista on, että ihminen kääntyy Jeesuksen puoleen ja pyytää syntejään anteeksi. Jeesukselle ihminen kelpaa sellaisena kuin on. Ei tarvitse parannella itseään tai yrittää muuttua toisenlaiseksi. Taivaan Isä ohjaa kyllä eteenpäin, kun häntä lähestyy. Hän ei jätä sinua yksin.

Tässä väkivaltaa! !!!, älkää ikinä tehkö noin, kuin tuo paholaisen esikuva ja pappani vihaa tuota Hitleriä minkä teki. Kiva homma oli miehillä saada tuo kuriin! !!, hullu on hullu, sano pappa kun näki tuon miehen toisen maailman sodan aikana :(. Hitler on sika... Hitler tapoi alistettuja ihmisiä. .. Itse Luovuin aseista ja kun käännyin, niin annoin pistoolia myöten kaikki aseet pois. Mitä niillä aseilla tekee? , jotku metsästää, mutta mulla oli muuta joten Luovuin kun sotapoliisit haki minua ja kyseli ystävistäni eli Luovuin kaikesta pahasta. Pappa on kohta 90 vuotta ja kuunteli heprean kielistä raamattua :-), uskoon pappa tuli vanhainkodissa. Kiitos Herralle, kiitos siitäkin, että paha saatiin kuriin seisoin kautta kuten pappa oli kaverina tuon hirviön nujertamisessa. Kova hommaa! !!......






https://m.youtube.com/watch?v=u322J23EMAw&sns=fb

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta,
olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet
ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko,
niin, että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.

Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra,herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet
ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta
voimallista tekoa?'

Niin hän sanoi heille! " Teidän epäuskonne tähden; sillä totisesti minä sanon
teille! jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle:'
siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta.

Niinpä saa hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman hengen
vaikutuksesta: Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja
vaikka antaisin ruumiin poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se
minua mitään hyödyttäisi.

Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, ei kadehdi,
ei kerskaa, ei pöyhkeile, joka ei rakasta, se ei tunne jumalaa, sillä jumala on rakkaus.
Ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu,ei muistele kärsimäänsä pahaa,
mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää
itsellemme mieliksi.

Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parata.
Niinkuin minäkin koetan kelvata kaikille kaikessa enkä katso omaa hyötyäni, vaan
monien hyötyä, että he pelastuisivat.

Ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.
Sillä kaikki he etsivät omaansa eikä sitä,mikä kristuksen jeesuksen on.

Ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
Ja tämämme kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.

Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni
vaeltavan totuudessa.

Kaiken se peittää, kaikense uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
Viha virtaa riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.
Mutta herran palvelian ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä
kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; RAKKAUS EI KOSKAAN HÄVIÄ;
Mutta profetoiminen se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoa.

Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoiminen on vajavaista.
Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä,
niinkuin tietää tulee; jos joku luulee jotakin olevansa,
vaikka ei ole mitään,niin hän pettää itsensä. Tv, Jan Christer.

Johanneksen luostari on seissyt paikallaan vuodesta 1088. Sitä ympäröi valkoisena hohtava Choran kaupunki.

Pääsiäinen Patmoksella - Dokumentti. Seuraamme pääsiäisen viettoa Patmoksen pyhällä saarella, jossa kirjoitettiin Raamatun viimeinen teksti. Jo parin vuosituhannen ajan Ilmestyskirjan sisältö on heijastunut mm. kirjallisuuteen, taiteeseen, musiikkiin ja elokuviin.

Ilmestys kirjan kirjoitti 94 vuotta kristuksen jälkeen, apostoli johannes, ja hän kirjoitti näin:


Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää; ja sen hän lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle,

joka tässä todistaa Jumalan sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen, kaiken sen, minkä hän on nähnyt.

Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!

Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle: Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä,

ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä

ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.

Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen.

"Minä olen A ja O", sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.

Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa, minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos.

Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,

joka sanoi: "Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan".

Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa,
ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn.

Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki;
hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina.

Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa.

Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,

ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.
Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva.

Niiden seitsemän tähden salaisuus, jotka näit minun oikeassa kädessäni, ja niiden seitsemän kultaisen lampunjalan salaisuus on tämä: ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa."