Sunnuntai 17.6.
Aamulla herattya ja syotya pikanuudeleita, annoin avaimen pois ja jatin tavarani tiskin taakse kaupunkikiertelyn ajaksi. Ensimmaisena kavelin jo melko vakiopaikaksi tulleeseen mangakahvilaan Nambaan.
Parin tunnin koppi-istumisen jalkeen menin Namban asemalle, jossa minun oli tarkoitus tavata Maiko, jonka kanssa olin edellisena paivana sopinut tapaamisen puhelimessa. Han oli tullut autolla, joten jatkoimme silla matkaa. Kavimme hakemassa sen tosi siistista parkkihallista. Auto ajetaan hissiin, josta se siirretaan automaattisesti pinoon. Ei tarvitse vaivautua ainakaan ajelemaan ohuita kaytavia pitkin ja sarhaamaan olemattoman kokoisiin karsinoihin. Aluksi oli tosi friikin tuntoista istua autossa pelkaajan paikalla vasemmalla puolella.
Suuntasimme Etela-Osakaan, jossa menimme syomaan soba-nuudeleita. Talla kertaa opettelun kanssa paasin melko helpolla, kun pystyin ottamaan suoraan mallia Maikolta ja kysymaan epaselvassa tilanteessa neuvoa. Kylla ruoka maittoi ja lahdimme autolla takaisin pohjoiseen.
Tarkoitukseni oli karistaa Osakan polyt jaloista ja suunnata junalla tai bussilla Kiotoon. Haimme tavarani hostellilta ja Maiko heitti minut juna-asemalle, jonne ilmeisesti hanellakin oli tarkoitus menna. Junalippu maksoi 330 jenia eli ei todellakaan paha hinta Suomeen nahden.
Noin tunnin junamatkan jalkeen etsin asemalta turisti-infon. Tarkoitukseni oli saada tietoa mangakahviloista ja sentoista. Saan lajan paperia mukaan niista plus nahtavyyksista ja busseista. Seuraavaksi suuntaan laheiseen sentoon, jossa ei todellakaan osattu yhtaan englantia. Menin miesten pukuhuoneeseen ja siella joku rupesi jotain kyselemaan minulta japaniksi. Ymmarsin sanojen valista sanan "otoko" eli mies. Sanoin muutaman sanan englantia ja he varmasti aanestani saivat paateltya minun olevan mies. Sen jalkeen homma meneekin ihan saatamiseksi. En tieda yhtaan miten pukuhuoneessa tuli toimia. Miehet kayvat kutsumassa sentoon pitajan ja han yrittaa jotenkin opastaa minua. Lopulta olen valmis menemaan pesupuolelle, josta loytyi useampia altaita. Onneksi tiedan jotain sentoista, enka heti ensimmaisena mennyt pulikoimaan niihin, vaan peseydyin huolella. Sitten vain kokeilemaan minkalaista vetta altaista loytyy. Oli kylmaa, lamminta, kuumaa ja poreallasta. Loytyipa sielta viela saunakin. Nayttipa olevan viela "Finrando no sauna".
Pitkan pulikointisession jalkeen lahdin kavellen kohti keskustaa etsimaan mangakahvilaa. Asemalla saadusta listasta valitsin halvimman, jota ei tahtonut millaan loytya. Kysyin neuvoa ravintolan edessa olleelta mainostajalta. Han neuvoi minut viereiselle kavelykadulle, josta sita ei kuitenkaan loytynyt. Mietiskelytauon aikana joku hyvaa englantia puhua tytto tuli kysymaan voiko han auttaa. Palasimme jonkin matkaa, jossa etsiskely alkoi. Han osasi osoitteen perusteella nayttaa paikan suunnilleen ja lopulta loysimme portaat kellariin, jossa sen olisi pitanyt olla. Siella oli kuitenkin joku ravintola, jonka tyontekija sanoi meille, etta silla paikalla on joskus ollut mangakahvila. Valitsin listaltani seuraavan, joka oli todella lahella. Sen loytamiseen en enaa apuja tarvinnut. Neuvojani oli kaupungilla jakamassa free hugeja, joten halasimme ja hyvastelimme toisemme. Todella hyvaa palvelua, apua tullaan tarjoamaan ilman kysymista ja saa viela halinkin kaupan paalle.
Mangakahvila oli suurin tahan mennessa olleista. 10 tunnin paketti maksoi vajaa 2000 jenia + minun piti ostaa 300 jenin hintainen vierailijalippu. Samaan hintaan olisi voinut rekisteroityakin, eika enaa koskaan olisi tarvinnut maksaa 300 jenin lisahintaa, mutta en voinut tehda sita, koska en asu Japanissa. Tasta paikasta loytyi hieman tilavampi koppi, jossa nahkapenkista sai nostettua jalkatuen. Ilmaistarjoilupuolelta loytyi normaalien limpparien, kaakaon ja teen lisaksi pehmista ja ainakin miljoonaa erilaista kahvia. Kahviosasto piti jattaa tietenkin kokonaan valiin, kun en semmoisia myrkkyja juo.
Hetken surffailun jalkeen rupesin nukkumaan. Hyvan nukkumisasennon loytaminen olikin sitten vahan hankalaa.
.
.
Maanantai 18.6.
Herasin varhain aamulla en niin hyvin nukkuneena. En ole kovinkaan tottunut nukkumaan penkilla, joten uni oli melko katkeilevaa. Kavin tilaamassa tiskilta jotain aamupalaakin, joka toimitettiin koppiini. Riisia, kalaa ja misokeittoa irtosi 350 jenilla. Koko reissulle hintaa tuli 2910 jenia, kun tulin olleeksi hieman yliaikaa.
Valittomasti poistumisen jalkeen lahdin etsimaan netista loytamaani hostellia joen toiselta puolelta. Sade haittasi fiilistani melkoisesti, mutta onneksi se ei hirmuisen suuri ollut ja hostellikin oli lahella.
Kirjauduin sisaan jo aamuvarhain, vaikka varsinainen kirjautumisaika ei ollut viella lahellakaan. Ilmeisesti asukkaiden vahainen maara mahdollisti taman. 2500 jenia yosta todella lahella keskustaa ei ole ollenkaan paha.
Suunnittelin paivan tekemisia jonkin aikaa, eika hirmuista hinkua ollut suuremmalle kiertelylle sateen takia. Hostellista poistuessani sain matkaani hostellin puolesta sateenvarjon, etten ihan kastuisi.
Otin maaranpaaksi Kiyomizun temppelin. 300 jenin hintaan paasi kiertamaan temppelialuetta, josta avautui kivat nakymat kukkulalle ja alas kaupunkiin. Sadekin raukesi sopivasti ja oli todella hyva kierrella. Ennen tanne paasya olin ajatellut, etta sateen takia ei varmaan hirveeta tungosta ole, mutta kylla siella populaa riitti.
Palatessani kavin matkan varrelta ostamassa ruokaa, jota menin hostellille tekemaan. Pidemman aikaa siella oltua paatin viela tehda kavelymatkan keskustaan. Talla kertaa sain rauhassa katsella ymparilleni ilman ylimaaraista repun aiheuttamaa painolastia. Keskustassa nakyi todella paljon nuorta vakea muotihepeneissa.
Uusimmat blogimerkinnät
- Ti 17.2. - Viimeinen kokonainen päivä 18.02.
- Ma 16.2. - Legendaarinen Kalashnikov 17.02.
- Su 15.2. - Teh vaellus 17.02.
- La 14.2. - Mielenkiintoisia löytöjä 17.02.
- Pe 13.2. - Alun ihmetykset takana 17.02.
- Matkoilla pitkästä aikaa \o/ 13.02.
- 12.6. 13.07.
- 11.7. 11.07.
- 10.7. 10.07.
- 9.7. 09.07.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (8)
-
▼
2007 (26)
- ▶ heinäkuu 2007 (12)
- ▶ kesäkuu 2007 (13)
- ▶ huhtikuu 2007 (1)
- ▶ 2006 (13)
Blogi
17.-18.6.Maanantai 18.06.2007 10:10
12.-16.6.Lauantai 16.06.2007 05:05
Tiistai 12.6.
Lopultakin kauan odotettu matkapaiva on koittanut \o/
Pakkasin kamat loppuun ja lahdin Sobelin kanssa Makelantien bussipysakkia kohti. Ennen bussiin menemista kavimme horppaamassa bisset jonkin sortin katoksessa Makelan uimakeskuksen puistikossa.
Pysakille paastya tuli otettua pienet englantitreenit ulkomaalaisen pukumiehen kanssa hopotellessa.
Lentokentalle saavuin kolmisen tuntia ennen lentoa. Ei ainakaan tarvinnut hoppuilla minkaan kanssa. Tax freesta kavin ostamassa viimeiset meniaisostokset ja suunnistin rahanvaihtopisteelle. Siella kuitenkin jenin kurssi oli vain 154, joka oli mielestani todella kehno. Paatin ottaa riskin ja jattaa jenien vaihdon Japaniin.
Paikkani lentokoneessa oli yhden pykalan paassa ikkunasta liettualaisen japanin opiskelijan vieressa. Matka meni jonkin verran nopeammin hanen kanssa jutellessa.
Yo tuli melko nopeasti, kiitos matkustamisen itaan. Minua ei kuitenkaan vasyttanyt yhtaan, enka saanut nukuttua ollenkaan.
.
.
Keskiviikko 13.6.
Lentoreitti meni lahelta Hohhotia, Pekingia ja Soulia. Yritin Pekingin kohdalla katsella ikkunasta nakisinko mitaan tuttua viime kesan Pekingin matkalta. Pimeys ja pilvisyys kuitenkin esti nakemisen. Lentokone saapui perille ajallaan kello 8.45.
Passin tarkastuksessa minulle tuli suuria ongelmia. Maahantulolappuun piti kirjoittaa osoite Japanissa. En muistanut Suomen paassa varata hostellia/hotellia, joten eihan minulla mitaan osoitetta ollut. Passin tarkastaja ohjasi minut pyodalle, jossa oli tyhjia maahantulolappuja ja ohjeet tayttamiseen. Tilanteeseeni ei kuitenkaan loytynyt yhtaan apua sielta. Jain odottamaan jonojen haviamista ja menin sitten kokeilemaan uudestaan. Juttelin ekaksi asiasta tarkistuspisteiden edessa olleen poliisisedan kanssa. Han kehoitti minua menemaan toiseen tarkistuspisteeseen, jossa tarkastaja kysyi hotellin osoitetta. Olin jo vahan semmosissa fiiliksissa, etta ei tamakaan minua paasta, kun sanoin, etta minulla ei ole hotellia. Han kuitenkin teki kaikki tarvittavat toimenpiteet passiin ja paasti minut menemaan.
Seuraavaksi kavin nappaamassa rinkkani liukuhihnalta. Tullauspisteella virkailija rupesi kyselemaan kaikenlaista. Ilmeisesti oli tylsaa ja hiljaista, kun lahes kaikki turistit olivat jo menneet ohi. Onneksi han ei kuitenkaan ruvennut tonkimaan tavaroitani.
Ensimmaisena minun taytyi loytaa rahanvaihtopiste. Alkoi jo hymyilyttamaan kummasti, kun rahanvaitopisteella oli lappu luukulla. Olisi ollut ihan kiva saada viimestaan nyt vaihdettua paikallista valuuttaa. Onneksi toisella puolella kaytavaa oli vaihtopaikka - luonnollisestikin hillittomalla jonolla. Kurssi oli 158, joten vaihtamisen jattaminen Japaniin oli todella kannattavaa. Voitin 5600 jenia.
Rahan vaihtamisen jalkeen oli aika suunnitella minne pain lahden Osakassa. Suhteellisen pitkan netin ja kartan selailun jalkeen paatin matkustaa junalla Shin-Imamiyan aseman lahettyvilla olevaan halvan oloiseen hotelliin. Lentokentan juna-asemalla meni hetki zoomaillessa, kun siella oli 2-3 eri firman lipunmyyntikoneet ja omat portit laiturille. Pyysin jonkin sortin univormuun pukeutuneelta apua JR:n lippuautomaatien edessa. Han ei puhunut kuin muutaman sanan englantia ja senkin tosi hiljaa. Han osoitti automaattien edessa ollutta kylttia ja puhui jostain aksidentosta. Sain ostettua lipun toisen firman automaatista 890 jenilla. Asemalaiturilta minun piti ostaa viela 500 jenilla paikkalippu.
Junamatkalla nain kilometritolkulla ahtaasti rakennettuja taloja. Talojen valissa olleet pienet riisipellot oli tosi siistin nakosia. Niiden rinnalla suomalaisten perunapellot omakotitalojen pihalla kalpenee kertaheitolla.
Paastyani Shin-Imamiyan asemalle vuorossa oli netissa nakemani hotellin etsiminen. En kuitenkaan loytanyt sita lentokentalla piirtamastani kartasta huolimatta. Silla alueella nain useampia kyltteja, joissa luki katakanalla "hoteru". Yritin pariin menna, mutta niissa huiskututtiin katta ja sanottiin jotain "dame, dame". Ehka paikka oli taysi tai sitten he eivat halunneet nahda rumaa naamaani. Menin hotelliin, jossa luki lansimaisin kirjaimin hotel. Siella osattiin puhua englantia jopa ihan hyvin ja sain huoneen yhdeksi yoksi 10. kerrokseen kolmen tatamin huoneeseen. Hintaa yolle tuli 1800 jenia.
Kavin nakkaamassa tavarat huoneeseen ja lahdin kiertamaan lahiymparistoa. Lahdin kohti lahella olevaa Spa Worldia. Se on jonkin sortin iso kylpyla, josta olen kuullut paljon kehuja. Se olikin yksi syy minka takia tulin juuri talta alueelta etsimaan majapaikkaa. Kavelin aika summa mutikassa sinne pain ja paadyin kivan nakoiselle kavelykadulle. Sielta loytyi useiden ravintoloiden ja liikkeiden lisaksi karaokepaikka ja pachinkohalleja.
Kavin syomassa todella maittavan aterian, jonka jalkeen alkoi todella ramaista. Menin takaisin hotellille, jossa ajattelin ottaa puolen tunnin tirsat. Nukkumiseni kuitenkin venahtaa yli kahden tunnin mittaiseksi. Yritan pysytella hereilla ja katson nollat taulussa baseballia televisiosta. Lopulta saan kammettua itseni ylos ja lahden kaymaan katolla katsomassa lahiymparistoa. Kaupunki ja varsinkin kavelykadun suunta naytti hamaran aikaan todella natilta. Oli ihan pakko paasta sinne takaisin.
Suurin tavoitteeni oli loytaa internetkavila. Noin tunnin kiertelyn jalkeen luovuin toivosta ja lahdin hotellia kohti. Satuin huomaamaan matkan varrella mangakahvilan, jossa paasin nettiin. 150 jenilla sai surffailla puoli tuntia netissa, lukea mangaa ja juoda ilmaisia alkoholittomia juomia. Ainut haitta oli tupakkaa polttavat vierustoverit.
Tunnin surffailun jalkeen palaan hotellille nukkumaan.
.
.
Torstai 14.6.
Herasin aamulla viiden aikaan johtuen edellisen paivan paivaunista. Kello 8 otin kamat matkaan ja lahdin kohti eilista mangakahvilaa, josta oli tarkoitus loytaa joku kiva hostelli. Jostakin syysta mangakahvila ei vain osunut silmaan. Harhailin pitkaan ympariinsa ja paatin lahtea taysin uusille seuduille. Katsoin kartasta kivan kuuloisen ja suhteellisen keskeiselta paikalta aseman, jonne metrolla karautin.
Kitahamaan paastyani otin suunnakseni suunnilleen lannen. Pitkan aikaa kaveltyani paatin menna mukavan nakoiseen kahvilaan horppaamaan jotain kylmaa juotavaa ja lepuuttamaan hartioita. Minullahan oli tayspakkaus mukana. Kahvilan tati puhui jonkin verran englantia ja jonkin verrain saimme juttua vaihdettua syodessani mooninku setto'a, johon kuului paahtoleipaa, muna ja juoma (350 jenia). Oli ihana laskea rinkka selasta ja istua. Kysyin lahtiessani tietaisiko han internetkahvilaa, mutta silla alueella semmoisia ei kuulemma ole.
Jonkin matkaa kahvilalta kaveltya menin metroasemalle. Huomasin kulkeneeni pitkan matkan itaan pain, vaikka suuntana oli lansi. Olin ilmeisesti mokannut kompassia katsoessa pahan kerran. Onneksi mulla ei ollut maaranpaata alun pitaenkaan, niin en paljoa tassa touhussa menettanyt. Nyt kaytin aivojani ensimmaisen kerran koko paivana ja keksin, etta voisin menna jonnekin turisti-infoon kyselemaan internetkahvilaa. Suunnaksi siis Namban asema, joka sijaitsi melko keskeisella paikalla.
Namban asema oli suurin tahan asti olleista asemista ja nyt alkoi ensimmaista kertaa olemaan ihmisia oikeasti ymparilla. Turisti-infosta sain uuden kartan ja tiedon lahella olevasta mangakahvilasta. Onnistuin kavelemaan kertaalleen ohi ja ehka toisenkin kerran, jos en olisi sattumoisin pysahtynyt pienen ostarin edessa olevan infokyltin eteen, jossa luki eri kerrosten liikkeiden nimet katakanalla. Menkoon ohi kaveleminen vasymyken piikkiin, koska todellakin unohdin kavellessa mita olin tekemassa.
Kapusin hissilla neljanteen kerrokseen, jossa avautui todella hieno ja iso mangakahvila. Samalla se oli hieman kalliimpi kuin edellisen paivan mangakahvila (180 jenia / puoli tuntia). Otin koneen jonkin sortin ryhmapelihuoneesta, jossa oli vahan epamiellyttavat baarijakkaran takaiset penkit. Luonnollisesti taallakin oli ilmaiset soft drinkit. Niitten saannista huolehti kolme isoa juoma-automaattia, joista sai jos jonkinmoista lipitettavaa. Sai limua, mehua, kahvia ja kaakota, joista kahta viimeista kuumana tai jaiden kera. Minun piti olla todella tarkkana, etten vahingossa mene ottamaan kahvia. Paasin ensimmaista kertaa kokeilemaan japanilaista scifiponttoa, joka oli aluksi melko pelottavan tuntoinen lammitetyn istuimen ansiosta. Ihan niin kuin joku olisi istunut siina hetkea aikasemmin. Tunti kului kuin siivilla ja sain netista tiedon mukavan oloisesta hostellista yhden metropysakin paassa nykyisesta olinpaikastani.
Kuljin taman suhteellisen lyhyen matkan metrolla. Olin mielestani roudannut rinkkaa ihan tarpeeksi selassani, eika ajatus uudesta eksymisesta napannut yhtaan. Hostelli loytyi suhteellisen helposti, mutta sisalle rakennukseen en paassyt. Puhelin kylla oli, mutta kukaan ei sielta vastannut. Viitisen minuuttia odottelin oven edessa ja joku japanilaismies paasti minut sisaan kulkiessaan. Nousin hissilla hostellin kerrokseen, jossa tuli eteeni jalleen lukittu ovi. Soitin ovikelloa ja tanskalainen nainen tuli sen avaamaan. Han naytti hieman paikkoja ja sanoi, etta hostellin pitaja, Keiko-san, ei ole paikanpaalla. Han pyysi odottamaan noin tunnin. Jain odottamaan olohuoneeseen Keikoa, jossa paatin kayttaa aikani hyodyllisesti ottamalla paivaunet sohvalla. Jalleen puolen tunnin unet karkasivat kolmen tunnin mittaisiksi.
Herattyani hostellin pitajaa ei nakynyt vielakaan. Paikalle tuli pari nuorta kiinalaista, joiden kanssa juttua heittaessa Keiko lopultakin tuli. Hanen mukanaan tuli myos suomalainen tytto. On tamakin nyt jotain, toinen paiva Japanissa ja jo tormaan suomalaiseen! Onkohan kyseessa hyva, vai huono tuuri?
Taman tormaamisen ja pienen jutustelun jalkeen lahdin kiinalaisten kanssa etsimaan ravintolaa. Toinen kiinalaista halusi nuudeleita, joten yritimme loytaa nuudeliravintolan. Harhailujen jalkeen saimme eraasta ravintolasta tiedon nuudeliravintolasta. Kysyimme pariin otteeseen ohikulkijoilta suuntaa, joista toinen soitti puhelimella jonnekin. Han antoi meille tarkan suunnan ja ravintolan puhelinnumeron. Olen kuullut, etta japanilaiset ovat avuliaita ja tama todisti asian pitkalti.
Nuudeliravintolassa ostimme kolme erilaista udon-nuudeliateriaa, joita jokaista maistelimme omaa tahtia. Voin vakuuttaa, etta ne olivat ihan omaa luokkaansa kuin pussinuudelit.
Palasimme hostellille, jossa hengailun jalkeen menin nukkumaan kuuden hengen huoneeseen.
.
.
Perjantai 15.6.
Paivan suunnitelmani oli menna syomaan aamupalaksi okonomiyakia, ostaa kiinalaisten suosittelma Osaka Unlimited Pass ja kiertaa sen kanssa ympari Osakaa nahtavyyksia katselemassa.
Okonomiyakin kiilto silmissa lahdin kavellen matkaan kohti Keikon suosittelemaa kavelykatua Namban aseman laheisyydessa. Matkaa alueelle oli noin kaksi kilometria. Ilma oli pilvinen, kuiva ja juuri sopivan lampoinen.
Kavelykadulla yritin ruuhkassa etsia okonomiyakia tarjoilevaa ravintolaa ja lopultakin loysin melko hienon nakoisen. Paatin kuitenkin uskaltautua sisaan, vaikka pelkasinkin reissusta tulevan kallis. Ensimmaisesta huoneesta tehtiin varaus ylakerran ravintolaan, jonne kuljettiin hissilla. Halusin ennen varsinaiselle ravintolapuolelle menoa vilkaista menua. Hinnaksi naytti tulevan 800-1000 jenia halvimpien okonomiyakien osalta, enka pitanyt sita ollenkaan pahana. Ravintolapuolelle paastya minut ohjattiin poytaan. Tilasin katkarapu-okonomiyakin, joka hetken odottelun jalkeen tuotiin poydassa olevan lammityslevyn paalle. Yritin vahan ottaa mallia muista huoneessa olleista syojista, mutta en uskaltanut tillottaa hirveasti, niin oppini jai vahan katkonaiseksi. Poydassa oli joitain mausteita, mutta en uskaltanut niihin koskea, vaikka okonomiyaki olikin vahan kuivan yksinkertaisen makuista. Soin pari palaa ja rupesin kyselemaan saisinko ostettua salaattia okonomiyakin paalle. Kavi kuitenkin ilmi, etta poydassa olevat mausteet kuuluvat melko oleellisesti ruokaan. Tarjoilijatar maustoi lopulta lattyni majoneesilla, jollakin vihrealla mausteella ja jollakin, jota en tassa osaa kuvailla. Nyt okonomiyaki paasi makunsa puolesta todella oikeuksiinsa. Se oli uskomattoman hyvaa, eika varmasti jaa viimeiseksi talla reissulla.
Aamupalan jalkeen olikin aika suunnistaa eiliselta tutulle Namban aseman turisti-infolle ostamaan Osaka Unlimited Passia. 2700 jenin hintaan paasee kahden paivan aikana reissaamaan ilmaiseksi metroissa ja busseissa seka kiertamaan 24 nahtavyydella. Lisaksi saa alennusta moneen muuhunkin nahtavyyteen, ravintolaan ja hotelliin.
Suhautin ensimmaisena metrolla Castle Museumille katsomaan vanhaa linnoitusta. Saastan jo tassa vaiheessa metrolipussa 200 ja linnan sisaanpaasymaksussa 700 jenia. Linna oli hieno ja korkeimmasta kerroksesta avautui nakymat laajalle. Linna ei kuitenkaan olisi ollut 700 jenin vaarti. Varsinkaan, kun linnaa lukuunottamatta lahiymparistossa kiertely oli ilmaista.
Seuraavaksi ajattelin suunnata eilisesta tutulle mangakahvilalle Nambaan Osaka City Air Terminaalin kattopuutarhan kautta. Melko koyha oli puutarhan anti, enka siella hirvean pitkaan viitynyt. Melkoisen turha kiertolenkki tuli tehtya.
Mangakahvilassa nappasin talla kertaa oman pienen kopin kolmeksi tunniksi (880 jenia), jossa loytyi tietokone, televisio, pieni kassakaappi ja kaiken kruunaava todella miellyttava nahkainen tyotuoli. Oli todella mahtava rentoutua rauhallisessa kopissa limpparin ja kaakaon avustuksella. Nyt olen niin rakastunut mangakahviloihin. Tarkoituksenani oli odotella siella pimean tulemista ja menna The Floating Garden Observatorylle katsomaan yollista Osakaa. Netissa surffaillessa vasymys alkoi vallata mieleni ja paatin jattaa kaynnin seuraavalle paivalle.
Palasin hostellille, jossa tutustuin Chigacolaiseen pariskuntaan. Kiinalaisten tultua hostellille vaihdoin heidan kanssaan kuulumisia paivan tekemisista.
.
.
Lauantai 16.6.
Herasin jalleen aikasessa. Tarkoitukseni oli jatkaa nahtavyyksien kiertelya, mutta heti ensimmaisena suunnistin lahella olevaan korealaiseen internetpaikkaan kirjoittamaan matkakertomusta ja surffailemaan nettiin. Se paikka olikin enemman ryhmapeliluola kuin kahvilan tapainen. 300 jenin hintaan sai surffailla tunnin, mutta juomia ei kuulunut hintaan. Oli aamu, eika siella porukkaa ollut, joten paatin vahan treenata Bailan Muy Bien -biisin techpara-asekelia.
Ensimmaiseksi nahtavyyskohteeksi otin Shitennojin temppelin. Kaunista, korkeaa ja kapeaa temppelia oli kiva ihailla ulkoa ja sisalta. Temppelin ymparisto oli myos mukavan nakoista. Luonnollisesti taaltakin loytyy laja limuautomaatteja. Unlimited Passilla paasi tutustumaan myos todella kauniiseen puutarhaan. Tuli napsittua melko monta valokuvaa. Pois lahtiessa tormasin hostellilta tuttuhin kiinalisiin. Muutama sana kerettiin vaihtaa ennen kuin jatkoimme matkaa eri suuntiin.
Toisena kohteenani oli Tsutenkakun torni Shin-Imamiya-aseman lahelta. Tama seutuhan oli minulle tuttu parilta ensimmaiselta paivalta Osakassa. Lahiseutu nakyi kivasti 91 metrin korkeudesta. Poistuessani kavaisin viela ensimmaisessa vierailemassani mangakahvilassa, jonka jalleen kerran satuin vahingossa loytamaan.
Surffailun jalkeen paatin lahtea katsomaan vahan kauempana keskustasta olevaa sentoa. Metrosta poistuessani alkoi ongelmat, kun yksikaan kartta ei yltanyt talle alueelle. Hetken katselemisen jalkeen paatin kysya neuvoa ohikulkijoilta. Kolme ensimmaista miesta vain kaveli ohi, eivatka viitsineet edes katsoa minuun. Joku vahan nyokytteli paataan, mutta siina se. Ei sentaan kaikki japanilaiset ole ystavallisia ja palvelualttiita turisteja kohtaan. Olisivat voineet edes jotain sanoa, eika kavella aivovammaisen nakoisena ohi. Seuraavaksi pysaytin pikkulapsen kanssa kulkeneen naisen. Han oli ihmeisesti imenyt kaiken auttamishalun koko lahialueelta, kun han lahti kovaa kavelyvauhtia etsimaan tietoa bussipysakilta. Hanen lapsensa ei tahtonut pysya vauhdissa mukana. Sen jalkeen han viela poikkesi omalta alkuperaiselta reitiltaan saattamaan minut sivutiella olleelle bussipysakille. Heidan lahtiessaan lapsi sanoo minulle: "bye bye". Voitte vain kuvitella miten sopolta se kuulosti ^^
Seisoskelin noin 10 minuuttia pysakilla, eika minulla ollut mitaan aavistusta kellonajasta tai siita milloin seuraava bussi tulee. Minua alkoi myos vasyttaa torkeesti, joten paatin lahtea metrolla takaisin keskustaa kohti. Vahan havetti olla menematta kylpylaan, kun se nainen oli niin paljon nahnyt vaivaa minun eteen. Metrossa jo torkahtelin ja olin todella lahella jattaa eilisen ohjelmasta pois jaaneen Umeda Sky Buildingin The Floating Garden Observatorylla kaynnin jalleen pois. Olin kuullut siita niin paljon kehuja, etta pakotin itseni sinne menemaan.
Poistuin metrosta Umedassa. Asema ja lahiymparisto oli hienoa seutua, olihan tama nyt Osakan keskustaa. Asemalta joutui kavelemaan viela melkoisesti ja pimeakin oli hyvaa vauhtia tulossa. Noustessa hissilla nain auringon olevan laskeutumassa vuorten taakse. Taivas naytti uskomattoman kauniilta. Tuli melkoinen kiire paasta katolle ikuistamaan auringonlaskua. Useiden kuvien jalkeen jain hetkeksi katselemaan Osakan kaupunkia. Rakennuksien valoista tuli suuri valomeri, jota oli todella mukava ihailla.
Lopultakin kauan odotettu matkapaiva on koittanut \o/
Pakkasin kamat loppuun ja lahdin Sobelin kanssa Makelantien bussipysakkia kohti. Ennen bussiin menemista kavimme horppaamassa bisset jonkin sortin katoksessa Makelan uimakeskuksen puistikossa.
Pysakille paastya tuli otettua pienet englantitreenit ulkomaalaisen pukumiehen kanssa hopotellessa.
Lentokentalle saavuin kolmisen tuntia ennen lentoa. Ei ainakaan tarvinnut hoppuilla minkaan kanssa. Tax freesta kavin ostamassa viimeiset meniaisostokset ja suunnistin rahanvaihtopisteelle. Siella kuitenkin jenin kurssi oli vain 154, joka oli mielestani todella kehno. Paatin ottaa riskin ja jattaa jenien vaihdon Japaniin.
Paikkani lentokoneessa oli yhden pykalan paassa ikkunasta liettualaisen japanin opiskelijan vieressa. Matka meni jonkin verran nopeammin hanen kanssa jutellessa.
Yo tuli melko nopeasti, kiitos matkustamisen itaan. Minua ei kuitenkaan vasyttanyt yhtaan, enka saanut nukuttua ollenkaan.
.
.
Keskiviikko 13.6.
Lentoreitti meni lahelta Hohhotia, Pekingia ja Soulia. Yritin Pekingin kohdalla katsella ikkunasta nakisinko mitaan tuttua viime kesan Pekingin matkalta. Pimeys ja pilvisyys kuitenkin esti nakemisen. Lentokone saapui perille ajallaan kello 8.45.
Passin tarkastuksessa minulle tuli suuria ongelmia. Maahantulolappuun piti kirjoittaa osoite Japanissa. En muistanut Suomen paassa varata hostellia/hotellia, joten eihan minulla mitaan osoitetta ollut. Passin tarkastaja ohjasi minut pyodalle, jossa oli tyhjia maahantulolappuja ja ohjeet tayttamiseen. Tilanteeseeni ei kuitenkaan loytynyt yhtaan apua sielta. Jain odottamaan jonojen haviamista ja menin sitten kokeilemaan uudestaan. Juttelin ekaksi asiasta tarkistuspisteiden edessa olleen poliisisedan kanssa. Han kehoitti minua menemaan toiseen tarkistuspisteeseen, jossa tarkastaja kysyi hotellin osoitetta. Olin jo vahan semmosissa fiiliksissa, etta ei tamakaan minua paasta, kun sanoin, etta minulla ei ole hotellia. Han kuitenkin teki kaikki tarvittavat toimenpiteet passiin ja paasti minut menemaan.
Seuraavaksi kavin nappaamassa rinkkani liukuhihnalta. Tullauspisteella virkailija rupesi kyselemaan kaikenlaista. Ilmeisesti oli tylsaa ja hiljaista, kun lahes kaikki turistit olivat jo menneet ohi. Onneksi han ei kuitenkaan ruvennut tonkimaan tavaroitani.
Ensimmaisena minun taytyi loytaa rahanvaihtopiste. Alkoi jo hymyilyttamaan kummasti, kun rahanvaitopisteella oli lappu luukulla. Olisi ollut ihan kiva saada viimestaan nyt vaihdettua paikallista valuuttaa. Onneksi toisella puolella kaytavaa oli vaihtopaikka - luonnollisestikin hillittomalla jonolla. Kurssi oli 158, joten vaihtamisen jattaminen Japaniin oli todella kannattavaa. Voitin 5600 jenia.
Rahan vaihtamisen jalkeen oli aika suunnitella minne pain lahden Osakassa. Suhteellisen pitkan netin ja kartan selailun jalkeen paatin matkustaa junalla Shin-Imamiyan aseman lahettyvilla olevaan halvan oloiseen hotelliin. Lentokentan juna-asemalla meni hetki zoomaillessa, kun siella oli 2-3 eri firman lipunmyyntikoneet ja omat portit laiturille. Pyysin jonkin sortin univormuun pukeutuneelta apua JR:n lippuautomaatien edessa. Han ei puhunut kuin muutaman sanan englantia ja senkin tosi hiljaa. Han osoitti automaattien edessa ollutta kylttia ja puhui jostain aksidentosta. Sain ostettua lipun toisen firman automaatista 890 jenilla. Asemalaiturilta minun piti ostaa viela 500 jenilla paikkalippu.
Junamatkalla nain kilometritolkulla ahtaasti rakennettuja taloja. Talojen valissa olleet pienet riisipellot oli tosi siistin nakosia. Niiden rinnalla suomalaisten perunapellot omakotitalojen pihalla kalpenee kertaheitolla.
Paastyani Shin-Imamiyan asemalle vuorossa oli netissa nakemani hotellin etsiminen. En kuitenkaan loytanyt sita lentokentalla piirtamastani kartasta huolimatta. Silla alueella nain useampia kyltteja, joissa luki katakanalla "hoteru". Yritin pariin menna, mutta niissa huiskututtiin katta ja sanottiin jotain "dame, dame". Ehka paikka oli taysi tai sitten he eivat halunneet nahda rumaa naamaani. Menin hotelliin, jossa luki lansimaisin kirjaimin hotel. Siella osattiin puhua englantia jopa ihan hyvin ja sain huoneen yhdeksi yoksi 10. kerrokseen kolmen tatamin huoneeseen. Hintaa yolle tuli 1800 jenia.
Kavin nakkaamassa tavarat huoneeseen ja lahdin kiertamaan lahiymparistoa. Lahdin kohti lahella olevaa Spa Worldia. Se on jonkin sortin iso kylpyla, josta olen kuullut paljon kehuja. Se olikin yksi syy minka takia tulin juuri talta alueelta etsimaan majapaikkaa. Kavelin aika summa mutikassa sinne pain ja paadyin kivan nakoiselle kavelykadulle. Sielta loytyi useiden ravintoloiden ja liikkeiden lisaksi karaokepaikka ja pachinkohalleja.
Kavin syomassa todella maittavan aterian, jonka jalkeen alkoi todella ramaista. Menin takaisin hotellille, jossa ajattelin ottaa puolen tunnin tirsat. Nukkumiseni kuitenkin venahtaa yli kahden tunnin mittaiseksi. Yritan pysytella hereilla ja katson nollat taulussa baseballia televisiosta. Lopulta saan kammettua itseni ylos ja lahden kaymaan katolla katsomassa lahiymparistoa. Kaupunki ja varsinkin kavelykadun suunta naytti hamaran aikaan todella natilta. Oli ihan pakko paasta sinne takaisin.
Suurin tavoitteeni oli loytaa internetkavila. Noin tunnin kiertelyn jalkeen luovuin toivosta ja lahdin hotellia kohti. Satuin huomaamaan matkan varrella mangakahvilan, jossa paasin nettiin. 150 jenilla sai surffailla puoli tuntia netissa, lukea mangaa ja juoda ilmaisia alkoholittomia juomia. Ainut haitta oli tupakkaa polttavat vierustoverit.
Tunnin surffailun jalkeen palaan hotellille nukkumaan.
.
.
Torstai 14.6.
Herasin aamulla viiden aikaan johtuen edellisen paivan paivaunista. Kello 8 otin kamat matkaan ja lahdin kohti eilista mangakahvilaa, josta oli tarkoitus loytaa joku kiva hostelli. Jostakin syysta mangakahvila ei vain osunut silmaan. Harhailin pitkaan ympariinsa ja paatin lahtea taysin uusille seuduille. Katsoin kartasta kivan kuuloisen ja suhteellisen keskeiselta paikalta aseman, jonne metrolla karautin.
Kitahamaan paastyani otin suunnakseni suunnilleen lannen. Pitkan aikaa kaveltyani paatin menna mukavan nakoiseen kahvilaan horppaamaan jotain kylmaa juotavaa ja lepuuttamaan hartioita. Minullahan oli tayspakkaus mukana. Kahvilan tati puhui jonkin verran englantia ja jonkin verrain saimme juttua vaihdettua syodessani mooninku setto'a, johon kuului paahtoleipaa, muna ja juoma (350 jenia). Oli ihana laskea rinkka selasta ja istua. Kysyin lahtiessani tietaisiko han internetkahvilaa, mutta silla alueella semmoisia ei kuulemma ole.
Jonkin matkaa kahvilalta kaveltya menin metroasemalle. Huomasin kulkeneeni pitkan matkan itaan pain, vaikka suuntana oli lansi. Olin ilmeisesti mokannut kompassia katsoessa pahan kerran. Onneksi mulla ei ollut maaranpaata alun pitaenkaan, niin en paljoa tassa touhussa menettanyt. Nyt kaytin aivojani ensimmaisen kerran koko paivana ja keksin, etta voisin menna jonnekin turisti-infoon kyselemaan internetkahvilaa. Suunnaksi siis Namban asema, joka sijaitsi melko keskeisella paikalla.
Namban asema oli suurin tahan asti olleista asemista ja nyt alkoi ensimmaista kertaa olemaan ihmisia oikeasti ymparilla. Turisti-infosta sain uuden kartan ja tiedon lahella olevasta mangakahvilasta. Onnistuin kavelemaan kertaalleen ohi ja ehka toisenkin kerran, jos en olisi sattumoisin pysahtynyt pienen ostarin edessa olevan infokyltin eteen, jossa luki eri kerrosten liikkeiden nimet katakanalla. Menkoon ohi kaveleminen vasymyken piikkiin, koska todellakin unohdin kavellessa mita olin tekemassa.
Kapusin hissilla neljanteen kerrokseen, jossa avautui todella hieno ja iso mangakahvila. Samalla se oli hieman kalliimpi kuin edellisen paivan mangakahvila (180 jenia / puoli tuntia). Otin koneen jonkin sortin ryhmapelihuoneesta, jossa oli vahan epamiellyttavat baarijakkaran takaiset penkit. Luonnollisesti taallakin oli ilmaiset soft drinkit. Niitten saannista huolehti kolme isoa juoma-automaattia, joista sai jos jonkinmoista lipitettavaa. Sai limua, mehua, kahvia ja kaakota, joista kahta viimeista kuumana tai jaiden kera. Minun piti olla todella tarkkana, etten vahingossa mene ottamaan kahvia. Paasin ensimmaista kertaa kokeilemaan japanilaista scifiponttoa, joka oli aluksi melko pelottavan tuntoinen lammitetyn istuimen ansiosta. Ihan niin kuin joku olisi istunut siina hetkea aikasemmin. Tunti kului kuin siivilla ja sain netista tiedon mukavan oloisesta hostellista yhden metropysakin paassa nykyisesta olinpaikastani.
Kuljin taman suhteellisen lyhyen matkan metrolla. Olin mielestani roudannut rinkkaa ihan tarpeeksi selassani, eika ajatus uudesta eksymisesta napannut yhtaan. Hostelli loytyi suhteellisen helposti, mutta sisalle rakennukseen en paassyt. Puhelin kylla oli, mutta kukaan ei sielta vastannut. Viitisen minuuttia odottelin oven edessa ja joku japanilaismies paasti minut sisaan kulkiessaan. Nousin hissilla hostellin kerrokseen, jossa tuli eteeni jalleen lukittu ovi. Soitin ovikelloa ja tanskalainen nainen tuli sen avaamaan. Han naytti hieman paikkoja ja sanoi, etta hostellin pitaja, Keiko-san, ei ole paikanpaalla. Han pyysi odottamaan noin tunnin. Jain odottamaan olohuoneeseen Keikoa, jossa paatin kayttaa aikani hyodyllisesti ottamalla paivaunet sohvalla. Jalleen puolen tunnin unet karkasivat kolmen tunnin mittaisiksi.
Herattyani hostellin pitajaa ei nakynyt vielakaan. Paikalle tuli pari nuorta kiinalaista, joiden kanssa juttua heittaessa Keiko lopultakin tuli. Hanen mukanaan tuli myos suomalainen tytto. On tamakin nyt jotain, toinen paiva Japanissa ja jo tormaan suomalaiseen! Onkohan kyseessa hyva, vai huono tuuri?
Taman tormaamisen ja pienen jutustelun jalkeen lahdin kiinalaisten kanssa etsimaan ravintolaa. Toinen kiinalaista halusi nuudeleita, joten yritimme loytaa nuudeliravintolan. Harhailujen jalkeen saimme eraasta ravintolasta tiedon nuudeliravintolasta. Kysyimme pariin otteeseen ohikulkijoilta suuntaa, joista toinen soitti puhelimella jonnekin. Han antoi meille tarkan suunnan ja ravintolan puhelinnumeron. Olen kuullut, etta japanilaiset ovat avuliaita ja tama todisti asian pitkalti.
Nuudeliravintolassa ostimme kolme erilaista udon-nuudeliateriaa, joita jokaista maistelimme omaa tahtia. Voin vakuuttaa, etta ne olivat ihan omaa luokkaansa kuin pussinuudelit.
Palasimme hostellille, jossa hengailun jalkeen menin nukkumaan kuuden hengen huoneeseen.
.
.
Perjantai 15.6.
Paivan suunnitelmani oli menna syomaan aamupalaksi okonomiyakia, ostaa kiinalaisten suosittelma Osaka Unlimited Pass ja kiertaa sen kanssa ympari Osakaa nahtavyyksia katselemassa.
Okonomiyakin kiilto silmissa lahdin kavellen matkaan kohti Keikon suosittelemaa kavelykatua Namban aseman laheisyydessa. Matkaa alueelle oli noin kaksi kilometria. Ilma oli pilvinen, kuiva ja juuri sopivan lampoinen.
Kavelykadulla yritin ruuhkassa etsia okonomiyakia tarjoilevaa ravintolaa ja lopultakin loysin melko hienon nakoisen. Paatin kuitenkin uskaltautua sisaan, vaikka pelkasinkin reissusta tulevan kallis. Ensimmaisesta huoneesta tehtiin varaus ylakerran ravintolaan, jonne kuljettiin hissilla. Halusin ennen varsinaiselle ravintolapuolelle menoa vilkaista menua. Hinnaksi naytti tulevan 800-1000 jenia halvimpien okonomiyakien osalta, enka pitanyt sita ollenkaan pahana. Ravintolapuolelle paastya minut ohjattiin poytaan. Tilasin katkarapu-okonomiyakin, joka hetken odottelun jalkeen tuotiin poydassa olevan lammityslevyn paalle. Yritin vahan ottaa mallia muista huoneessa olleista syojista, mutta en uskaltanut tillottaa hirveasti, niin oppini jai vahan katkonaiseksi. Poydassa oli joitain mausteita, mutta en uskaltanut niihin koskea, vaikka okonomiyaki olikin vahan kuivan yksinkertaisen makuista. Soin pari palaa ja rupesin kyselemaan saisinko ostettua salaattia okonomiyakin paalle. Kavi kuitenkin ilmi, etta poydassa olevat mausteet kuuluvat melko oleellisesti ruokaan. Tarjoilijatar maustoi lopulta lattyni majoneesilla, jollakin vihrealla mausteella ja jollakin, jota en tassa osaa kuvailla. Nyt okonomiyaki paasi makunsa puolesta todella oikeuksiinsa. Se oli uskomattoman hyvaa, eika varmasti jaa viimeiseksi talla reissulla.
Aamupalan jalkeen olikin aika suunnistaa eiliselta tutulle Namban aseman turisti-infolle ostamaan Osaka Unlimited Passia. 2700 jenin hintaan paasee kahden paivan aikana reissaamaan ilmaiseksi metroissa ja busseissa seka kiertamaan 24 nahtavyydella. Lisaksi saa alennusta moneen muuhunkin nahtavyyteen, ravintolaan ja hotelliin.
Suhautin ensimmaisena metrolla Castle Museumille katsomaan vanhaa linnoitusta. Saastan jo tassa vaiheessa metrolipussa 200 ja linnan sisaanpaasymaksussa 700 jenia. Linna oli hieno ja korkeimmasta kerroksesta avautui nakymat laajalle. Linna ei kuitenkaan olisi ollut 700 jenin vaarti. Varsinkaan, kun linnaa lukuunottamatta lahiymparistossa kiertely oli ilmaista.
Seuraavaksi ajattelin suunnata eilisesta tutulle mangakahvilalle Nambaan Osaka City Air Terminaalin kattopuutarhan kautta. Melko koyha oli puutarhan anti, enka siella hirvean pitkaan viitynyt. Melkoisen turha kiertolenkki tuli tehtya.
Mangakahvilassa nappasin talla kertaa oman pienen kopin kolmeksi tunniksi (880 jenia), jossa loytyi tietokone, televisio, pieni kassakaappi ja kaiken kruunaava todella miellyttava nahkainen tyotuoli. Oli todella mahtava rentoutua rauhallisessa kopissa limpparin ja kaakaon avustuksella. Nyt olen niin rakastunut mangakahviloihin. Tarkoituksenani oli odotella siella pimean tulemista ja menna The Floating Garden Observatorylle katsomaan yollista Osakaa. Netissa surffaillessa vasymys alkoi vallata mieleni ja paatin jattaa kaynnin seuraavalle paivalle.
Palasin hostellille, jossa tutustuin Chigacolaiseen pariskuntaan. Kiinalaisten tultua hostellille vaihdoin heidan kanssaan kuulumisia paivan tekemisista.
.
.
Lauantai 16.6.
Herasin jalleen aikasessa. Tarkoitukseni oli jatkaa nahtavyyksien kiertelya, mutta heti ensimmaisena suunnistin lahella olevaan korealaiseen internetpaikkaan kirjoittamaan matkakertomusta ja surffailemaan nettiin. Se paikka olikin enemman ryhmapeliluola kuin kahvilan tapainen. 300 jenin hintaan sai surffailla tunnin, mutta juomia ei kuulunut hintaan. Oli aamu, eika siella porukkaa ollut, joten paatin vahan treenata Bailan Muy Bien -biisin techpara-asekelia.
Ensimmaiseksi nahtavyyskohteeksi otin Shitennojin temppelin. Kaunista, korkeaa ja kapeaa temppelia oli kiva ihailla ulkoa ja sisalta. Temppelin ymparisto oli myos mukavan nakoista. Luonnollisesti taaltakin loytyy laja limuautomaatteja. Unlimited Passilla paasi tutustumaan myos todella kauniiseen puutarhaan. Tuli napsittua melko monta valokuvaa. Pois lahtiessa tormasin hostellilta tuttuhin kiinalisiin. Muutama sana kerettiin vaihtaa ennen kuin jatkoimme matkaa eri suuntiin.
Toisena kohteenani oli Tsutenkakun torni Shin-Imamiya-aseman lahelta. Tama seutuhan oli minulle tuttu parilta ensimmaiselta paivalta Osakassa. Lahiseutu nakyi kivasti 91 metrin korkeudesta. Poistuessani kavaisin viela ensimmaisessa vierailemassani mangakahvilassa, jonka jalleen kerran satuin vahingossa loytamaan.
Surffailun jalkeen paatin lahtea katsomaan vahan kauempana keskustasta olevaa sentoa. Metrosta poistuessani alkoi ongelmat, kun yksikaan kartta ei yltanyt talle alueelle. Hetken katselemisen jalkeen paatin kysya neuvoa ohikulkijoilta. Kolme ensimmaista miesta vain kaveli ohi, eivatka viitsineet edes katsoa minuun. Joku vahan nyokytteli paataan, mutta siina se. Ei sentaan kaikki japanilaiset ole ystavallisia ja palvelualttiita turisteja kohtaan. Olisivat voineet edes jotain sanoa, eika kavella aivovammaisen nakoisena ohi. Seuraavaksi pysaytin pikkulapsen kanssa kulkeneen naisen. Han oli ihmeisesti imenyt kaiken auttamishalun koko lahialueelta, kun han lahti kovaa kavelyvauhtia etsimaan tietoa bussipysakilta. Hanen lapsensa ei tahtonut pysya vauhdissa mukana. Sen jalkeen han viela poikkesi omalta alkuperaiselta reitiltaan saattamaan minut sivutiella olleelle bussipysakille. Heidan lahtiessaan lapsi sanoo minulle: "bye bye". Voitte vain kuvitella miten sopolta se kuulosti ^^
Seisoskelin noin 10 minuuttia pysakilla, eika minulla ollut mitaan aavistusta kellonajasta tai siita milloin seuraava bussi tulee. Minua alkoi myos vasyttaa torkeesti, joten paatin lahtea metrolla takaisin keskustaa kohti. Vahan havetti olla menematta kylpylaan, kun se nainen oli niin paljon nahnyt vaivaa minun eteen. Metrossa jo torkahtelin ja olin todella lahella jattaa eilisen ohjelmasta pois jaaneen Umeda Sky Buildingin The Floating Garden Observatorylla kaynnin jalleen pois. Olin kuullut siita niin paljon kehuja, etta pakotin itseni sinne menemaan.
Poistuin metrosta Umedassa. Asema ja lahiymparisto oli hienoa seutua, olihan tama nyt Osakan keskustaa. Asemalta joutui kavelemaan viela melkoisesti ja pimeakin oli hyvaa vauhtia tulossa. Noustessa hissilla nain auringon olevan laskeutumassa vuorten taakse. Taivas naytti uskomattoman kauniilta. Tuli melkoinen kiire paasta katolle ikuistamaan auringonlaskua. Useiden kuvien jalkeen jain hetkeksi katselemaan Osakan kaupunkia. Rakennuksien valoista tuli suuri valomeri, jota oli todella mukava ihailla.
Joko mennään?Maanantai 11.06.2007 02:21
Huijui. Matka suureen jukujukumaahan eli Japaniin lähestyy kiivasta tahtia. On siis aika laskea sekunnit lähtöön ja niitähän on 151117. Huonon matematiikkapään omaaville helpotuksena kerron tämän tapahtuva tiistaina klo 17.20.
Viime vuotiseen tapaan kirjoitan ensimmäisen tekstin blogiin kaksi päivää ennen matkaa ja Sobel saapuu tänne huomenna. Tosin tällä kertaa Sobel jää rannalle ruikuttamaan, sillä minä lähden yksin. Hänellä on muuta käyntiä Helsingissä. (Linkki Kiinan matkan ekaan blogitekstiin noin vuosi sitten: Kurisuchan )
Tälle matkalle olen varannut kuukauden aikaa ja kolmen viikon Japan rail pass -lipun. Nyt ei paikan päällä reissaamiselle olla mitään esteitä, kun tuon kolmen viikon aikana saan matkustaa Nozomi-shinkansenia lukuunottamatta kaikilla luotijunilla + monella muullakin junalla ilmaiseksi.
Alustava matkasuunnitelma on: lento Osakaan, muutaman päivän jälkeen kulkeutuminen jollakin tavalla (ei Japan rail pass) Tokioon, jossa x päivän olemisen jälkeen aktivoin junalipun ja lähden kiertelemään Japania raiteita pitkin.
Nyt on tullut aika esittää haasteita. Esitän haasteen kaikille japanilaisille. Viime vuonna Kiinassa kun sanoi, että on Suomesta, niin heti kiinalaiset esittivät puhelinta muistuttavan käsimerkin korvansa vieressä ja sanoivat: "Nokia." :) Haaste siis on: tietävätkö japanilaiset Suomesta yhtään mitään. Itselleni esitän seuraavan haasteen: sakea on opittava juomaan. Se ei todellakaan ole tähän mennessä ollut minulle mitään herkkua.
Lisäksi tulen ottamaan lentokoneen laskeutumisesta aikaa miten nopeasti saan ostettua ensimmäisen oluen automaatista. Lentokentän automaatteja ei hyväksytä tähän suoritukseen.
Viime vuoden Kiinan matkalta kirjoitin jokaiselta päivältä matkakertomusta. Tästä reissusta en osaa vielä sanoa tulenko mitään kirjoittelemaan. Ehkä kirjoitan jokaiselta päivältä tapahtumista, ehkä tulen kirjoittamaan vain silloin tällöin vähän mietteitä. Tämä riippuu ihan omasta fiiliksestä. Ainakin Kiinan matkakertomusta lukiessa on herännyt paljon muistoja tekemisistä. Pelkät kuvat eivät anna täydellistä muistikuvaa matkasta. Ehkä tämä on tarvittava motivaatiopiikki kirjoittamiselle.
Viime vuotiseen tapaan kirjoitan ensimmäisen tekstin blogiin kaksi päivää ennen matkaa ja Sobel saapuu tänne huomenna. Tosin tällä kertaa Sobel jää rannalle ruikuttamaan, sillä minä lähden yksin. Hänellä on muuta käyntiä Helsingissä. (Linkki Kiinan matkan ekaan blogitekstiin noin vuosi sitten: Kurisuchan )
Tälle matkalle olen varannut kuukauden aikaa ja kolmen viikon Japan rail pass -lipun. Nyt ei paikan päällä reissaamiselle olla mitään esteitä, kun tuon kolmen viikon aikana saan matkustaa Nozomi-shinkansenia lukuunottamatta kaikilla luotijunilla + monella muullakin junalla ilmaiseksi.
Alustava matkasuunnitelma on: lento Osakaan, muutaman päivän jälkeen kulkeutuminen jollakin tavalla (ei Japan rail pass) Tokioon, jossa x päivän olemisen jälkeen aktivoin junalipun ja lähden kiertelemään Japania raiteita pitkin.
Nyt on tullut aika esittää haasteita. Esitän haasteen kaikille japanilaisille. Viime vuonna Kiinassa kun sanoi, että on Suomesta, niin heti kiinalaiset esittivät puhelinta muistuttavan käsimerkin korvansa vieressä ja sanoivat: "Nokia." :) Haaste siis on: tietävätkö japanilaiset Suomesta yhtään mitään. Itselleni esitän seuraavan haasteen: sakea on opittava juomaan. Se ei todellakaan ole tähän mennessä ollut minulle mitään herkkua.
Lisäksi tulen ottamaan lentokoneen laskeutumisesta aikaa miten nopeasti saan ostettua ensimmäisen oluen automaatista. Lentokentän automaatteja ei hyväksytä tähän suoritukseen.
Viime vuoden Kiinan matkalta kirjoitin jokaiselta päivältä matkakertomusta. Tästä reissusta en osaa vielä sanoa tulenko mitään kirjoittelemaan. Ehkä kirjoitan jokaiselta päivältä tapahtumista, ehkä tulen kirjoittamaan vain silloin tällöin vähän mietteitä. Tämä riippuu ihan omasta fiiliksestä. Ainakin Kiinan matkakertomusta lukiessa on herännyt paljon muistoja tekemisistä. Pelkät kuvat eivät anna täydellistä muistikuvaa matkasta. Ehkä tämä on tarvittava motivaatiopiikki kirjoittamiselle.
Rästiin jääneet tehtävät on vihdoin hoidettuTiistai 10.04.2007 05:14
Vihdoinkin tärkeä asia on tehty, mikä piti tehdä jo aikoja sitten. Sain lopultakin puuhtaaksikirjoitettua jollakin tavalla blogin Kiinan matkalta, tehtyä hikiset kotisivut ja lisättyä kuvia ihmisten pällötettäväksi.
Sivut löytyvät osoitteesta: http://www.cs.helsinki.fi/u/ktapulkk/
Sieltä löytyy blogi mukavemmassa lukumuodossa ja reilu 40 kuvaa.
Blogin aioin työstää puhtaaksi noin 10 päivän kuluessa Kiinasta palaamisen jälkeen. Sieltä palasin 14.7.2006 eli 270 päivää sitten. Nyt on niin voittajafiilis.
Uutta matkaakin pukkaa. Tällä kertaa lennähdän Japaniin kesäkuussa ja kuukausi olisi tarkoitus siellä viettää. Nyt ei ole edes matkaseuraa. Ei kukaan ilmoittanut halukkuutta, enkä olisi ketään edes matkaan huolinut. Nyt mennään seikkailemaan yksin >:)
.
Laitanpa vielä hieman statseja viime kesän Kiinan matkalta:
- Reitin Guangzhou-Peking-Shanghai-Guangzhou pituus linnuntietä on noin 4200 km
- Junassa istuimme näillä kolmella matkalla 57,5 tuntia
(Ei nyt väsymyksen johdosta tule muuta mieleen. Lisäilen aikanaan)
Sivut löytyvät osoitteesta: http://www.cs.helsinki.fi/u/ktapulkk/
Sieltä löytyy blogi mukavemmassa lukumuodossa ja reilu 40 kuvaa.
Blogin aioin työstää puhtaaksi noin 10 päivän kuluessa Kiinasta palaamisen jälkeen. Sieltä palasin 14.7.2006 eli 270 päivää sitten. Nyt on niin voittajafiilis.
Uutta matkaakin pukkaa. Tällä kertaa lennähdän Japaniin kesäkuussa ja kuukausi olisi tarkoitus siellä viettää. Nyt ei ole edes matkaseuraa. Ei kukaan ilmoittanut halukkuutta, enkä olisi ketään edes matkaan huolinut. Nyt mennään seikkailemaan yksin >:)
.
Laitanpa vielä hieman statseja viime kesän Kiinan matkalta:
- Reitin Guangzhou-Peking-Shanghai-Guangzhou pituus linnuntietä on noin 4200 km
- Junassa istuimme näillä kolmella matkalla 57,5 tuntia
(Ei nyt väsymyksen johdosta tule muuta mieleen. Lisäilen aikanaan)
Hei, me lennetäänLauantai 15.07.2006 14:37
Perjantai 14.7.
6.45 nappasimme taksin lentokentälle. Hintaa kyydille tuli 108 yuania eli vajaan kolmanneksen kuin pimeällä taksilla Kiinaan saapuessamme. Terminaalissa saimme vaihdettua ensimmäiset sanat suomalaisen kanssa Pietasta eroamisen jälkeen.
Lentokone starttasi noin puoli tuntia myöhässä, mutta saavuimme Helsinkiin jonkin verran etuajassa. Hyppäsimme Helsingin keskustaa kohti menevään bussiin heti matkatavarat saatuani. Sörnäisen kurvissa oli oikeasti mukava odotella ratikkaa, kun lämmintä oli vain 20 astetta ja liikenne oli niin paljon rauhallisempi. Kukaan ei edes töötännyt riikkaria.
Menimme kaverini kämpiltä hakemaan tavarat, jonka jälkeen suuntasimme keskustaan syömään. Sobel lähti saman tien kohti Jyväskylää ja minulla oli muutaman tunnin odottelu Kajaanin yöjunaan. Suoritin odottelun kaverini kämpillä. Hintaa opiskelijalle Helsinki-Kajaani-välille makuupaikalla tuli 44,10 euroa eli noin saman verran kuin yli 2000 kilometriä pitkälle Guangzhou-Peking-välille.
Lauantai 15.7.
Aamulla vaihdoin Kajaanissa kulkuneuvoksin bussin, jolla pääsin lopulta Kuhmoon. Pitkä matkani oli tullut päätökseen.
6.45 nappasimme taksin lentokentälle. Hintaa kyydille tuli 108 yuania eli vajaan kolmanneksen kuin pimeällä taksilla Kiinaan saapuessamme. Terminaalissa saimme vaihdettua ensimmäiset sanat suomalaisen kanssa Pietasta eroamisen jälkeen.
Lentokone starttasi noin puoli tuntia myöhässä, mutta saavuimme Helsinkiin jonkin verran etuajassa. Hyppäsimme Helsingin keskustaa kohti menevään bussiin heti matkatavarat saatuani. Sörnäisen kurvissa oli oikeasti mukava odotella ratikkaa, kun lämmintä oli vain 20 astetta ja liikenne oli niin paljon rauhallisempi. Kukaan ei edes töötännyt riikkaria.
Menimme kaverini kämpiltä hakemaan tavarat, jonka jälkeen suuntasimme keskustaan syömään. Sobel lähti saman tien kohti Jyväskylää ja minulla oli muutaman tunnin odottelu Kajaanin yöjunaan. Suoritin odottelun kaverini kämpillä. Hintaa opiskelijalle Helsinki-Kajaani-välille makuupaikalla tuli 44,10 euroa eli noin saman verran kuin yli 2000 kilometriä pitkälle Guangzhou-Peking-välille.
Lauantai 15.7.
Aamulla vaihdoin Kajaanissa kulkuneuvoksin bussin, jolla pääsin lopulta Kuhmoon. Pitkä matkani oli tullut päätökseen.
Viimeinen rupeamaTorstai 13.07.2006 20:03
Keskiviikko 12.7.
Aamulla pakkasimme tavarat ja lähdimme kohti Shanghain rautatieasemaa. Noin tunnin asemalla odottamisen jälkeen viimeinen junamatkamme kello 11.24 kohti Guangzhouta alkoi. Tällä kertaa hyteissä oli neljä sänkyä. Matkaseuraksemme saimme kaksi keski-ikäistä naista. Varsinaisesti meillä piti olla alapedit, mutta naiset pyysivät vaihtoa. Meille se kävi ihan hyvin. Enpä olisi välttämättä halunnut nähdä heidän könyävän yläsängyille.
Otimme Sobelin kanssa tavoitteeksi pelata sata (100) Kymppi-korttipeliä muutamalla omalla lisäsäännöllä. 12 tunnin matkan pitäisi riittää tähän ihan hyvin ja vielä pitäisi riittää aikaa maisemien ihailemiseen. Saimme tavoitteemme suoritettua noin kymmenessä tunnissa, jonka aikana pidimme pari lyhyttä maisematarkkailutaukoa ja yhden ruokatauon. Voittoja emme laskeneet, emmekä saaneet selvitettyä kumpi on Kymppi-mestari.
Täällä ravintolavaunua pystyy oikeasti sanomaan ravintolavaunuksi. Sieltä sai kunnollista ruokaa, eikä mitään Suomen mallin mukaisia ylikalliita kolmioleipiä. Ymmärtää tietysti, kun matkustajia on enemmän ja matkat ovat pidempiä. Hinnat olivat normaalien ravintoloiden tasoa.
Sitten alkoikin suuri ihmetyksen aika. Yhdentoista aikaan illalla luonnollisestikin oli jo ihan pimeä. Aikaa määränpäähämme luulomme mukaan piti olla noin puoli tuntia, mutta miksi ihmeessä vaunussa alkoi olla melko hiljaista ja kiinalaiset kulkivat pyjamoissaan. Oliko matkan tarkoitus kestää pitempään kuin 12 tuntia? Aioimme katsella meininkiä puolille öin ja ruveta nukkumaan, jos emme vielä olisi määränpäässämme. Niinhän siinä sitten kävi, että juna vain puksutti tasasta kyytiä eteenpäin. Unten maille oli ruvettava.
Ulkomaalaisia nähty: 1 (jos hostellia ei lasketa)
Päivän plussat ja miinukset:
- äänekäs matkaseura
+ tavoitteiden onnistuminen
+ ravintolavaunu
- luultua pidempi matka
Torstai 13.7.
Aamulla kello 11 lopulta saavuimme Guangzhoun asemalle. Matkamme oli kestänyt 23 tuntia ja 20 minuuttia eli melkein tuplana luulemaamme. Oli jännä saapua kaupunkiin, jonka jo melko hyvin tiesi. Hurautimme metrolla toiselle puolen kaupunkia, jossa tiesimme pari viikkoa sitten Guangzhoussa kiertelyn aikaan löytyneen nuorisohostellin olevan. 200 yuania kaksoishuoneesta todella mukavalla ja rauhallisella paikalla keskellä turistirysiä ei ollut paha. En osaa sanoa mikä tästä paikasta teki hostellin, kun kaikki hintaa lukuun ottamatta vaikutti olevan kuin 2-3 tähden hotellissa.
Hetken huonehengailun jälkeen lähdin kiertelemään läheisiä matkamuistomyymälöitä ja tekemään varsin myöhäiseksi jääneitä tuliaisostoksia. Tältä seudulta löytyi Guangzhoun parhaat englannin kielen taitajat. Ostokseni tehtyä Sobelille tulee kello 20 mieleen, että hän tarvitsisi bassokotelon. 2,5 viikon matkaamisen aikana ihan viimeisenä iltana hän muistaa tarvitsevansa juuri sen. Viimeiseltä Guangzhou-käynniltä tiesimme yhden musiikkiliikkeen, jonne suuntasimme heti metrolla. Oli todella vaikuttavan näköistä kulkea kaupungin poikki kulkevan joen varrella pimeällä. Todella kauniit valot rakennuksissa ja laivoissa antoi Guangzhousta mukavan kuvan. Vahingoksemme musiikkiliike oli sulkenut ovensa.
Paluumatkalla huomasimme ChinaV-nimisen laulumestan. Hinnasto oli vain kiinaksi, joten menimme kyselemään ulkopuolella olleilta työntekijöiltä mitä hinnaston hinnat tarkoittavat. Henkilökunnassa ei kukaan osannut hirveästi englantia, joten siinä sitten jumitettiinkin hetki. Paras hetki koettiin, kun pari tyttöä yrittää selittää meille hinnastoa ja yksi poika osoittaa ChinaV:n suurta kylttiä ja tuumaa iloiseen ääneen: "ChinaV". Olin niin lähellä revetä. Ajatuksissani pyöri: "Kerro jotain uutta." Saimme sitten selville, että juuri tähän aikaan huoneen tuntivuokraksi 2-6 hengelle tulisi 98 yuania, mutta juomat olisi pitänyt ostaa erikseen. Jatkoimme paluumatkaa hostellia kohti.
Poikkesimme ennen hostellia kahvilaan, jossa nautimme pari viikkoa sitten ensimmäiset Kiinan matkan ensimmäiset Tsing Tao -oluet. Tällä kertaa nautimme Tsing Taot läksiäismeiningissä. Hostellille päästyä pakkasimme tavarat lentoa varten.
Ulkomaalaisia nähty: melko paljon
Päivän plussat ja miinukset:
+ tuttu kaupunki ja suunnitelmat selvillä
+ "ChinaV"
Aamulla pakkasimme tavarat ja lähdimme kohti Shanghain rautatieasemaa. Noin tunnin asemalla odottamisen jälkeen viimeinen junamatkamme kello 11.24 kohti Guangzhouta alkoi. Tällä kertaa hyteissä oli neljä sänkyä. Matkaseuraksemme saimme kaksi keski-ikäistä naista. Varsinaisesti meillä piti olla alapedit, mutta naiset pyysivät vaihtoa. Meille se kävi ihan hyvin. Enpä olisi välttämättä halunnut nähdä heidän könyävän yläsängyille.
Otimme Sobelin kanssa tavoitteeksi pelata sata (100) Kymppi-korttipeliä muutamalla omalla lisäsäännöllä. 12 tunnin matkan pitäisi riittää tähän ihan hyvin ja vielä pitäisi riittää aikaa maisemien ihailemiseen. Saimme tavoitteemme suoritettua noin kymmenessä tunnissa, jonka aikana pidimme pari lyhyttä maisematarkkailutaukoa ja yhden ruokatauon. Voittoja emme laskeneet, emmekä saaneet selvitettyä kumpi on Kymppi-mestari.
Täällä ravintolavaunua pystyy oikeasti sanomaan ravintolavaunuksi. Sieltä sai kunnollista ruokaa, eikä mitään Suomen mallin mukaisia ylikalliita kolmioleipiä. Ymmärtää tietysti, kun matkustajia on enemmän ja matkat ovat pidempiä. Hinnat olivat normaalien ravintoloiden tasoa.
Sitten alkoikin suuri ihmetyksen aika. Yhdentoista aikaan illalla luonnollisestikin oli jo ihan pimeä. Aikaa määränpäähämme luulomme mukaan piti olla noin puoli tuntia, mutta miksi ihmeessä vaunussa alkoi olla melko hiljaista ja kiinalaiset kulkivat pyjamoissaan. Oliko matkan tarkoitus kestää pitempään kuin 12 tuntia? Aioimme katsella meininkiä puolille öin ja ruveta nukkumaan, jos emme vielä olisi määränpäässämme. Niinhän siinä sitten kävi, että juna vain puksutti tasasta kyytiä eteenpäin. Unten maille oli ruvettava.
Ulkomaalaisia nähty: 1 (jos hostellia ei lasketa)
Päivän plussat ja miinukset:
- äänekäs matkaseura
+ tavoitteiden onnistuminen
+ ravintolavaunu
- luultua pidempi matka
Torstai 13.7.
Aamulla kello 11 lopulta saavuimme Guangzhoun asemalle. Matkamme oli kestänyt 23 tuntia ja 20 minuuttia eli melkein tuplana luulemaamme. Oli jännä saapua kaupunkiin, jonka jo melko hyvin tiesi. Hurautimme metrolla toiselle puolen kaupunkia, jossa tiesimme pari viikkoa sitten Guangzhoussa kiertelyn aikaan löytyneen nuorisohostellin olevan. 200 yuania kaksoishuoneesta todella mukavalla ja rauhallisella paikalla keskellä turistirysiä ei ollut paha. En osaa sanoa mikä tästä paikasta teki hostellin, kun kaikki hintaa lukuun ottamatta vaikutti olevan kuin 2-3 tähden hotellissa.
Hetken huonehengailun jälkeen lähdin kiertelemään läheisiä matkamuistomyymälöitä ja tekemään varsin myöhäiseksi jääneitä tuliaisostoksia. Tältä seudulta löytyi Guangzhoun parhaat englannin kielen taitajat. Ostokseni tehtyä Sobelille tulee kello 20 mieleen, että hän tarvitsisi bassokotelon. 2,5 viikon matkaamisen aikana ihan viimeisenä iltana hän muistaa tarvitsevansa juuri sen. Viimeiseltä Guangzhou-käynniltä tiesimme yhden musiikkiliikkeen, jonne suuntasimme heti metrolla. Oli todella vaikuttavan näköistä kulkea kaupungin poikki kulkevan joen varrella pimeällä. Todella kauniit valot rakennuksissa ja laivoissa antoi Guangzhousta mukavan kuvan. Vahingoksemme musiikkiliike oli sulkenut ovensa.
Paluumatkalla huomasimme ChinaV-nimisen laulumestan. Hinnasto oli vain kiinaksi, joten menimme kyselemään ulkopuolella olleilta työntekijöiltä mitä hinnaston hinnat tarkoittavat. Henkilökunnassa ei kukaan osannut hirveästi englantia, joten siinä sitten jumitettiinkin hetki. Paras hetki koettiin, kun pari tyttöä yrittää selittää meille hinnastoa ja yksi poika osoittaa ChinaV:n suurta kylttiä ja tuumaa iloiseen ääneen: "ChinaV". Olin niin lähellä revetä. Ajatuksissani pyöri: "Kerro jotain uutta." Saimme sitten selville, että juuri tähän aikaan huoneen tuntivuokraksi 2-6 hengelle tulisi 98 yuania, mutta juomat olisi pitänyt ostaa erikseen. Jatkoimme paluumatkaa hostellia kohti.
Poikkesimme ennen hostellia kahvilaan, jossa nautimme pari viikkoa sitten ensimmäiset Kiinan matkan ensimmäiset Tsing Tao -oluet. Tällä kertaa nautimme Tsing Taot läksiäismeiningissä. Hostellille päästyä pakkasimme tavarat lentoa varten.
Ulkomaalaisia nähty: melko paljon
Päivän plussat ja miinukset:
+ tuttu kaupunki ja suunnitelmat selvillä
+ "ChinaV"
Vielä vähän vähemmän ihmeellistäTiistai 11.07.2006 20:32
Tiistai 11.7.
Tavaksi tulleen aamujumituksen jälkeen otimme suunnaksemme Shanghain tiedemuseon. Todella upean näköisen talon meininkinä oli opettaa asioita vähän leikkisältä kannalta. Suuri osa siellä esiintyneestä asiasta on tullut tutuksi jo lukion penkiltä, vaikka koskaan en niin hirveästi ole lukenutkaan. Suurimmasta osasta löytyi sekä kiinankielinen, että englanninkielinen teksti, mutta jostain kumman syystä kaikkeen ei englanninkielisen otsikon lisäksi löytynyt mitään muuta. Esimerkiksi kysymykseen "Mistä Shanghai on saanut nimensä?" emme saaneet vastausta. Asiaa löytyi muun muassa sademetsistä, hämähäkeistä, mikrobimaailmasta, avaruudesta ja informaatioyhteiskunnasta.
Loppumatkasta löytyi jo suhteellisen paljon laitteita, joita pystyi itse räpläämään. Monet laitteet sattuivat olemaan epäkunnossa tai muuten vain yleisön ulottuvilta poissa, jonka lisäksi toimiviin laitteisiin oli reilut kiinalaisista muodostuneet jonot. Puitteet olivat hienot, mutta jäi vähän huonon toteutuksen maku. 10 vuotta nuorempana ja kiinan kieltä osaavana saisi varmasti paljon enemmän irti. Hyvää ajanvietettä käynti kyllä oli muuten vähätouhuisena päivänä. Lippujen hinta oli 60 yuania, eikä 45 yuanin opiskelijalippuja saanut korkeakouluopiskelijat.
Eipä meillä enää ollut haluja missään paikassa käydä, joten palasimme hostellille pakkaamaan tavaroita huomista 12 tunnin junamatkaa varten Guangzhouhun.
Sää oli tänään ehkä kaikista kuumin Shanghaissa olon aikana. Keskipäivällä varjo oli melko mitätön. Pikku hiljaa alkaa Suomen viileämpi kesä houkuttaa.
Ulkomaalaisia nähty: melko vähän edellisiin päiviin nähden
Päivän plussat ja miinukset:
+ hienon näköinen tiedemuseo
- vähän ontuva ja nuoremmille tarkoitettu meininki
- kuumuus
Tavaksi tulleen aamujumituksen jälkeen otimme suunnaksemme Shanghain tiedemuseon. Todella upean näköisen talon meininkinä oli opettaa asioita vähän leikkisältä kannalta. Suuri osa siellä esiintyneestä asiasta on tullut tutuksi jo lukion penkiltä, vaikka koskaan en niin hirveästi ole lukenutkaan. Suurimmasta osasta löytyi sekä kiinankielinen, että englanninkielinen teksti, mutta jostain kumman syystä kaikkeen ei englanninkielisen otsikon lisäksi löytynyt mitään muuta. Esimerkiksi kysymykseen "Mistä Shanghai on saanut nimensä?" emme saaneet vastausta. Asiaa löytyi muun muassa sademetsistä, hämähäkeistä, mikrobimaailmasta, avaruudesta ja informaatioyhteiskunnasta.
Loppumatkasta löytyi jo suhteellisen paljon laitteita, joita pystyi itse räpläämään. Monet laitteet sattuivat olemaan epäkunnossa tai muuten vain yleisön ulottuvilta poissa, jonka lisäksi toimiviin laitteisiin oli reilut kiinalaisista muodostuneet jonot. Puitteet olivat hienot, mutta jäi vähän huonon toteutuksen maku. 10 vuotta nuorempana ja kiinan kieltä osaavana saisi varmasti paljon enemmän irti. Hyvää ajanvietettä käynti kyllä oli muuten vähätouhuisena päivänä. Lippujen hinta oli 60 yuania, eikä 45 yuanin opiskelijalippuja saanut korkeakouluopiskelijat.
Eipä meillä enää ollut haluja missään paikassa käydä, joten palasimme hostellille pakkaamaan tavaroita huomista 12 tunnin junamatkaa varten Guangzhouhun.
Sää oli tänään ehkä kaikista kuumin Shanghaissa olon aikana. Keskipäivällä varjo oli melko mitätön. Pikku hiljaa alkaa Suomen viileämpi kesä houkuttaa.
Ulkomaalaisia nähty: melko vähän edellisiin päiviin nähden
Päivän plussat ja miinukset:
+ hienon näköinen tiedemuseo
- vähän ontuva ja nuoremmille tarkoitettu meininki
- kuumuus
Ei mitään hirmuisen ihmeellistäMaanantai 10.07.2006 19:47
Maanantai 10.7.
Tänäkin aamuna oli tuttuun tapaan pitkä jumitushetki. Sobel katsoi yöllä kolmen aikaan alkaneesta jalkapallosta ensimmäisen puoliajan, joten nukuttiin pitkälle päivään.
Minua kiinnosti käydä katsomassa kungfutselaistemppelia reilun kilometrin päässä TV-tornista, joten lähdimme ensimmäiseksi metrolla sitä kohti. Kartan mukaan alueen olisi pitänyt olla isokin, mutta eipä näytä Kiinassa paljon karttoihin uskominen. Kartan mukaiselta paikalta löysimme vain moskeijan.
Emme siinä sitten jääneet sen pidemmäksi aikaa arpomaan, vaan jatkoimme matkaa Jing Mao -tornille. Pietalta saamassa lapussa sanottiin sen olevan ilmainen, joten se houkutti enemmän kuin vain hieman korkeampi 135 yuanin TV-torni. Rakennukseen päästyä tuli taas "emme kuulu tänne"-fiilis, kun kaiken maailman pukuihmisiä kulki jatkuvasti ohi ja monelle hissille oli portit, joissa oli kulunvalvontalaitteet ja muutamia työntekijöitä kyttäämässä. Pienen aulakiertelyn jälkeen löysimme liudan hissejä, jonne pääsi huoletta kulkemaan. Shanghain maisemat avautuivat varsin kivasti 54:sta kerroksesta. Shangri-la-hotellikin näytti pieneltä. Tornin ylimpiin kerroksiin oli rakennettu ökyravintoloita ja -kahviloita, joten päätimme palata alas.
Tornin läheltä löysimme suhteellisen kivan näköisen japanilaisen ravintolan. Eihän siellä taas kovin vahvasti mennyt. Sobel tilasi jonkun riisiaterian ja minä ajattelin tilata aikalailla samanhintaista sushia ja sakea. Ajattelin sen olevan ihan hyvän kokoinen ateria, mutta eihän sieltä sitten tullut kuin pari suupalaa 25 yuanin hintaan. Hetken ihmettelyn jälkeen pyysin tarjoilijattaren paikalle, mutta kukaan ei siellä englantia osannut. Tilasin siinä sitten vielä pari 10 ja yhden 35 yuanin sushi-jutun. Nyt tuli pari kuuden ja yksi kahden palan satsi, joilla sain mahan täyteen. Tähän mennessä minun kallein ravintolareissu tuli kustantamaan reilut 100 yuania.
Kävimme vielä pyörimässä todella isolla ostarilla, joka monen muun kiinalaisen ostarin tapaan olemme nähneet suurilta osin melko tyhjinä. Tietyillä alueilla näkyy porukkaa paljonkin, mutta monet liikkeet saattavat olla kokonaan tyhjillään. Eipä sieltä tullut mitään ostettua, kun solmioiden hinnat olivat Stockmannin hintoja korkeampia, eikä mitään muutakaan mielenkiintoista liikettä näkynyt.
Paluumatka taisi osua juuri pahimpaan ruuhka-aikaan. Juuri ja juuri sovimme metrossa vaunuun. Kaikki asematkin olivat ihan tukossa.
Ulkomaalaisia nähty: jälleen paljon
Päivän plussat ja miinukset:
- kungfutselaistemppelia ei löydetty
+ Jing Mao -tornista nähty Shanghai (vieläpä ilmaiseksi)
+ hyvää sushia
- mutta kalliiksi tuli
Tänäkin aamuna oli tuttuun tapaan pitkä jumitushetki. Sobel katsoi yöllä kolmen aikaan alkaneesta jalkapallosta ensimmäisen puoliajan, joten nukuttiin pitkälle päivään.
Minua kiinnosti käydä katsomassa kungfutselaistemppelia reilun kilometrin päässä TV-tornista, joten lähdimme ensimmäiseksi metrolla sitä kohti. Kartan mukaan alueen olisi pitänyt olla isokin, mutta eipä näytä Kiinassa paljon karttoihin uskominen. Kartan mukaiselta paikalta löysimme vain moskeijan.
Emme siinä sitten jääneet sen pidemmäksi aikaa arpomaan, vaan jatkoimme matkaa Jing Mao -tornille. Pietalta saamassa lapussa sanottiin sen olevan ilmainen, joten se houkutti enemmän kuin vain hieman korkeampi 135 yuanin TV-torni. Rakennukseen päästyä tuli taas "emme kuulu tänne"-fiilis, kun kaiken maailman pukuihmisiä kulki jatkuvasti ohi ja monelle hissille oli portit, joissa oli kulunvalvontalaitteet ja muutamia työntekijöitä kyttäämässä. Pienen aulakiertelyn jälkeen löysimme liudan hissejä, jonne pääsi huoletta kulkemaan. Shanghain maisemat avautuivat varsin kivasti 54:sta kerroksesta. Shangri-la-hotellikin näytti pieneltä. Tornin ylimpiin kerroksiin oli rakennettu ökyravintoloita ja -kahviloita, joten päätimme palata alas.
Tornin läheltä löysimme suhteellisen kivan näköisen japanilaisen ravintolan. Eihän siellä taas kovin vahvasti mennyt. Sobel tilasi jonkun riisiaterian ja minä ajattelin tilata aikalailla samanhintaista sushia ja sakea. Ajattelin sen olevan ihan hyvän kokoinen ateria, mutta eihän sieltä sitten tullut kuin pari suupalaa 25 yuanin hintaan. Hetken ihmettelyn jälkeen pyysin tarjoilijattaren paikalle, mutta kukaan ei siellä englantia osannut. Tilasin siinä sitten vielä pari 10 ja yhden 35 yuanin sushi-jutun. Nyt tuli pari kuuden ja yksi kahden palan satsi, joilla sain mahan täyteen. Tähän mennessä minun kallein ravintolareissu tuli kustantamaan reilut 100 yuania.
Kävimme vielä pyörimässä todella isolla ostarilla, joka monen muun kiinalaisen ostarin tapaan olemme nähneet suurilta osin melko tyhjinä. Tietyillä alueilla näkyy porukkaa paljonkin, mutta monet liikkeet saattavat olla kokonaan tyhjillään. Eipä sieltä tullut mitään ostettua, kun solmioiden hinnat olivat Stockmannin hintoja korkeampia, eikä mitään muutakaan mielenkiintoista liikettä näkynyt.
Paluumatka taisi osua juuri pahimpaan ruuhka-aikaan. Juuri ja juuri sovimme metrossa vaunuun. Kaikki asematkin olivat ihan tukossa.
Ulkomaalaisia nähty: jälleen paljon
Päivän plussat ja miinukset:
- kungfutselaistemppelia ei löydetty
+ Jing Mao -tornista nähty Shanghai (vieläpä ilmaiseksi)
+ hyvää sushia
- mutta kalliiksi tuli
Aurinkoa - vihdoinSunnuntai 09.07.2006 21:07
Sunnuntai 9.7.
Aamulla oli vahan väsynyt yöllisestä menosta. Pitkän huonehengailun jälkeen lähdimme kaupungille. Aamun ja päivän pahimmat sadekuurot olivat jo menneet ohi ja aina välistä jopa näimme aurinkoakin. Aikaisempina päivinä näkynyttä utuakaan ei enää ollut.
Ensimmäiseksi kohteeksi otimme People's squaren. Kauniissa puistossa nautimme jäätelöä ja istuimme hyvän tovin. Lähdimme siitä sitten kävelemään jälleen kerran joelle, jonka takana TV-torni ja monet muut isot ja kauniit rakennukset näkyivät. Myös Shangri-la Pudong -hotelli edellisen yön seikkailuilta näkyi. Istuskelimme ihan rauhassa joen tuntumassa, jonka jälkeen menimme syömään ja takaisin hostellille. Mitään hirveitä ei siis tehty. Lähinnä vain rauhassa hengailtiin eri paikoissa.
Hostellilla säätiedotuksesta näin, että 500-600 kilometrin päässä Shanghaista on taifuuni, joka kulkee Kiinan rannikon tuntumassa kohti Etelä-Koreaa. Saa nähdä tuoko se minkälaista säätä tänne.
Ulkomaalaisia nähty: melkoisesti
Päivän plussat ja miinukset:
- aamuinen väsymys
- sadekuurot
+ vihdoinkin aurinkoa
+ People's squaren kaunis puisto
+ rauhallisesti vietetty päivä
Aamulla oli vahan väsynyt yöllisestä menosta. Pitkän huonehengailun jälkeen lähdimme kaupungille. Aamun ja päivän pahimmat sadekuurot olivat jo menneet ohi ja aina välistä jopa näimme aurinkoakin. Aikaisempina päivinä näkynyttä utuakaan ei enää ollut.
Ensimmäiseksi kohteeksi otimme People's squaren. Kauniissa puistossa nautimme jäätelöä ja istuimme hyvän tovin. Lähdimme siitä sitten kävelemään jälleen kerran joelle, jonka takana TV-torni ja monet muut isot ja kauniit rakennukset näkyivät. Myös Shangri-la Pudong -hotelli edellisen yön seikkailuilta näkyi. Istuskelimme ihan rauhassa joen tuntumassa, jonka jälkeen menimme syömään ja takaisin hostellille. Mitään hirveitä ei siis tehty. Lähinnä vain rauhassa hengailtiin eri paikoissa.
Hostellilla säätiedotuksesta näin, että 500-600 kilometrin päässä Shanghaista on taifuuni, joka kulkee Kiinan rannikon tuntumassa kohti Etelä-Koreaa. Saa nähdä tuoko se minkälaista säätä tänne.
Ulkomaalaisia nähty: melkoisesti
Päivän plussat ja miinukset:
- aamuinen väsymys
- sadekuurot
+ vihdoinkin aurinkoa
+ People's squaren kaunis puisto
+ rauhallisesti vietetty päivä
Sadetta ShanghaissaLauantai 08.07.2006 19:38
Lauantai 8.7.
Päivä starttasi pitkällä nukkumisella. Puolen päivän aikoihin kaupungille lähtiessä satoikin vettä ihan kaatamalla. Suomessa harvoin näkee satavan yhtä rankasti. Meillä oli sateenvarjot, mutta ei niistä suurta hyötyä siinä sateessa olisi ollut, joten päätimme jäädä vielä hengailemaan huoneeseen.
Lopulta sade raukesi ja pääsimme lähtemään kaupungille. Kävimme katsomassa tv-tornin pääsymaksun. Hintaa ihan huipulla käymiseen oli 135 yuania. Tämä oli ihan liikaa, varsinkin kun sää oli pilvinen, emmekä olisi varmasti nähneet kovinkaan kauas. Jatkoimme siis matkaamme. Seuraavana kohteenamme oli Shanghain MagLev. Lentokentälle kulkevalle MagLeville menopaluulippu tuli maksamaan 80 yuania. Vaivaiset 431km/h kulkeva juna oli kokeilemisen väärti.
MagLev-reissumme jälkeen lähdimme ostamaan junalippuja ennakkoon takaisin Guangzhouhun. Jostain kumman syystä 12.7. ei junasta löydy kuin makuupaikkoja. Eihän siinä mitään pahaa, mutta kun liput olivat vielä reilusti kalliimpia kuin missään aikaisemmassa junassa tähän asti. Maksoimme reilut 600 yuania ja kyseessä on päiväjuna. Eli maksoimme sikakalliit makuupaikat, vaikka yötä ei paljon kerkeä näkymäänkään.
Menimme palloilemaan hostellille miettimään mitä illalla touhuttaisiin.
Night club -raportti: Niinhän siinä kävi, ettei Sobelia huvittanut lähteä. Itselläni oli kova menohalu päästä katsomaan Shanghain yöelämää ja päätin lähteä yksin. http://www.smartshanghai.com -sivustolta löysin jonkin kivan näköisen yöklubin, jossa soittaisi kuuluisa japanilainen naisdeejii DJ Kaori. Pääsymaksuksi sanottiin 100 yuania. Nappasin sivulta osoitteen puhelimeeni ja hyppäsin hostellin lähelle parkkeerattuun taksiin. Kuski ei tajunnut yhtään minne minut olisi pitänyt kuskata, vaikka näytin puhelimeeni kirjoittamaani osoitetta. Palasin hostellille ja kysyin apua henkilökunnalta. He tutkivat karttaa ja totesivat kohteeni olevan yksi Shanghain kuuluisimpia hotelleja lähellä TV-tornia. Sain lapun mukaan johon oli kirjoitettu osoite kiinaksi. Nyt kuljettaja tajusi asian varsin hyvin.
Taksi kulki korkealle rakennettua, rakennusten välissä mutkittelevaa moottoritietä pitkin. Shanghai näytti minulle nyt ensimmäistä kertaa todellista kauneuttaan. Jäin 40 yuania maksaneesta taksista pois viiden tähden Shangri-la Pudong -hotellin edessä noin kello 23.45. Kysyin ohjeita ovien ulkopuolelta olleelta työntekijältä ja minulle kerrottiin reitti perille. En ole ikinä kulkenut niin porhoja käytäviä pitkin. Vähän alkoi jo jänskättää. Hissillä pääsin varsin mukavasti ja nopeasti hotellin huipulle 36 kerrokseen. Hissin ovet avautuivat ja korviini kantautui yökerhomainen musiikki. Pari tyttöä ohjasi minut pöytään, josta avautuivat mahtavat näkymät. Saman tien tuotiinkin drinkkimenu sekä suolatikkuja ja jotain tosi pahan makuisia hedelmiä. Nappasin ensimmäiseksi drinkikseni jonkin mansikkaisen samppanjajuoman, jonka listahinta oli 125 yuania, mutta kuitissa näkyi joku 15%:n juttu - ilmeisesti dippi. Hinnaksi tuli 143,80 yuania. Hyvää se ainakin oli.
Kirjoitin seuraavan viestin Sobelille aikalailla juoman saatuani: "Nyt itkettää. Taisin löytää itseni ihan sikamaisen kalliista mestasta TV-tornin viereisestä 36 kerroksisen hotellin yläkerrasta."
Kysäisin hetken istumisen jälkeen yhdeltä lukuisista palvelustytöistä japanilaisesta DJ:stä. Hän sanoi DJ Kaorinin aloittavan pian. Jäin siihen sitten vielä hörppimään juomaani. Hetken päästä minut ohjattiin tanssilattian laidalla olevaan pöytään, josta näin hyvin DJ:n toimialueelle. Alku ei paljon hemaissut esityksessä, mutta koko ajan paranevaa musiikkia oli ilo kuunnella. Juomani loputtua olin ehkä 15 sekuntia ilman juotavaa ja joku tytöistä tuli palvelemaan. Kakkospaukuksi kokeilin jo pitkään haluamaani mojitoa. Hintaa tuli 65 yuania + 15%. Siinä menikin sitten hyvä aika sitä juodessa. Illan viimeiseksi juomaksi otin jonkin martinilasiin tehdyn ei-niin-hyvän-juoman. Vaihdoin istuimeni takaisin ensimmäiseen paikkaan, jossa sain taas nauttia kunnolla Shanghain kauniista kaupungista. Hassuinta ehkä oli, kun missään vaiheessa ei netissä näkynyttä 100 yuanin pääsymaksua kyselty.
DJ Kaorin lopettamisen, juomani juomisen ja muutaman suolatikun syönnin jälkeen lähdin kiertelemään yläkertaa. Siellä henkilökunta oli siistimässä todella kalliin näköisen ravintolan tiloja. Käytävällä lasiseinän takana näkyivät isot kasat punaviinipulloja. Pienen kiertelyn jälkeen menin hissillä ensimmäiseen kerrokseen. Sielläkin näkyi paljon henkilökuntaa siivoamassa tiloja. Ulos päästyäni minut ohjattiin taksiin, jonka ovi avattiin valmiiksi. Annoin taksikuskille hostellilta saamani käyntikortin, jossa näkyi pieni kartta. Saattoi kuskista tuntua hassulta, kun tulen viiden tähden hotellista ja haluan suhteellisen kaukana löytyvään nuorisohostelliin.
Pääsin taksimaisen näppärästi hostellille kello 3.30. Hintaa tuli 45 yuania. Matkani ökymestoille oli loppunut. Hintaa koko reissulle tuli 378,4 yuania.
Ulkomaalaisia nähty: joo
Päivän plussat ja miinukset:
- sade
- ei vieläkään aurinkoa
+ 431km/h
- kalliit junaliput
+ Shanghain yöelämään tutustuminen
+ Shangri-la Pudong
+ DJ Kaori
+ edelliset kolme uudestaan
Päivä starttasi pitkällä nukkumisella. Puolen päivän aikoihin kaupungille lähtiessä satoikin vettä ihan kaatamalla. Suomessa harvoin näkee satavan yhtä rankasti. Meillä oli sateenvarjot, mutta ei niistä suurta hyötyä siinä sateessa olisi ollut, joten päätimme jäädä vielä hengailemaan huoneeseen.
Lopulta sade raukesi ja pääsimme lähtemään kaupungille. Kävimme katsomassa tv-tornin pääsymaksun. Hintaa ihan huipulla käymiseen oli 135 yuania. Tämä oli ihan liikaa, varsinkin kun sää oli pilvinen, emmekä olisi varmasti nähneet kovinkaan kauas. Jatkoimme siis matkaamme. Seuraavana kohteenamme oli Shanghain MagLev. Lentokentälle kulkevalle MagLeville menopaluulippu tuli maksamaan 80 yuania. Vaivaiset 431km/h kulkeva juna oli kokeilemisen väärti.
MagLev-reissumme jälkeen lähdimme ostamaan junalippuja ennakkoon takaisin Guangzhouhun. Jostain kumman syystä 12.7. ei junasta löydy kuin makuupaikkoja. Eihän siinä mitään pahaa, mutta kun liput olivat vielä reilusti kalliimpia kuin missään aikaisemmassa junassa tähän asti. Maksoimme reilut 600 yuania ja kyseessä on päiväjuna. Eli maksoimme sikakalliit makuupaikat, vaikka yötä ei paljon kerkeä näkymäänkään.
Menimme palloilemaan hostellille miettimään mitä illalla touhuttaisiin.
Night club -raportti: Niinhän siinä kävi, ettei Sobelia huvittanut lähteä. Itselläni oli kova menohalu päästä katsomaan Shanghain yöelämää ja päätin lähteä yksin. http://www.smartshanghai.com -sivustolta löysin jonkin kivan näköisen yöklubin, jossa soittaisi kuuluisa japanilainen naisdeejii DJ Kaori. Pääsymaksuksi sanottiin 100 yuania. Nappasin sivulta osoitteen puhelimeeni ja hyppäsin hostellin lähelle parkkeerattuun taksiin. Kuski ei tajunnut yhtään minne minut olisi pitänyt kuskata, vaikka näytin puhelimeeni kirjoittamaani osoitetta. Palasin hostellille ja kysyin apua henkilökunnalta. He tutkivat karttaa ja totesivat kohteeni olevan yksi Shanghain kuuluisimpia hotelleja lähellä TV-tornia. Sain lapun mukaan johon oli kirjoitettu osoite kiinaksi. Nyt kuljettaja tajusi asian varsin hyvin.
Taksi kulki korkealle rakennettua, rakennusten välissä mutkittelevaa moottoritietä pitkin. Shanghai näytti minulle nyt ensimmäistä kertaa todellista kauneuttaan. Jäin 40 yuania maksaneesta taksista pois viiden tähden Shangri-la Pudong -hotellin edessä noin kello 23.45. Kysyin ohjeita ovien ulkopuolelta olleelta työntekijältä ja minulle kerrottiin reitti perille. En ole ikinä kulkenut niin porhoja käytäviä pitkin. Vähän alkoi jo jänskättää. Hissillä pääsin varsin mukavasti ja nopeasti hotellin huipulle 36 kerrokseen. Hissin ovet avautuivat ja korviini kantautui yökerhomainen musiikki. Pari tyttöä ohjasi minut pöytään, josta avautuivat mahtavat näkymät. Saman tien tuotiinkin drinkkimenu sekä suolatikkuja ja jotain tosi pahan makuisia hedelmiä. Nappasin ensimmäiseksi drinkikseni jonkin mansikkaisen samppanjajuoman, jonka listahinta oli 125 yuania, mutta kuitissa näkyi joku 15%:n juttu - ilmeisesti dippi. Hinnaksi tuli 143,80 yuania. Hyvää se ainakin oli.
Kirjoitin seuraavan viestin Sobelille aikalailla juoman saatuani: "Nyt itkettää. Taisin löytää itseni ihan sikamaisen kalliista mestasta TV-tornin viereisestä 36 kerroksisen hotellin yläkerrasta."
Kysäisin hetken istumisen jälkeen yhdeltä lukuisista palvelustytöistä japanilaisesta DJ:stä. Hän sanoi DJ Kaorinin aloittavan pian. Jäin siihen sitten vielä hörppimään juomaani. Hetken päästä minut ohjattiin tanssilattian laidalla olevaan pöytään, josta näin hyvin DJ:n toimialueelle. Alku ei paljon hemaissut esityksessä, mutta koko ajan paranevaa musiikkia oli ilo kuunnella. Juomani loputtua olin ehkä 15 sekuntia ilman juotavaa ja joku tytöistä tuli palvelemaan. Kakkospaukuksi kokeilin jo pitkään haluamaani mojitoa. Hintaa tuli 65 yuania + 15%. Siinä menikin sitten hyvä aika sitä juodessa. Illan viimeiseksi juomaksi otin jonkin martinilasiin tehdyn ei-niin-hyvän-juoman. Vaihdoin istuimeni takaisin ensimmäiseen paikkaan, jossa sain taas nauttia kunnolla Shanghain kauniista kaupungista. Hassuinta ehkä oli, kun missään vaiheessa ei netissä näkynyttä 100 yuanin pääsymaksua kyselty.
DJ Kaorin lopettamisen, juomani juomisen ja muutaman suolatikun syönnin jälkeen lähdin kiertelemään yläkertaa. Siellä henkilökunta oli siistimässä todella kalliin näköisen ravintolan tiloja. Käytävällä lasiseinän takana näkyivät isot kasat punaviinipulloja. Pienen kiertelyn jälkeen menin hissillä ensimmäiseen kerrokseen. Sielläkin näkyi paljon henkilökuntaa siivoamassa tiloja. Ulos päästyäni minut ohjattiin taksiin, jonka ovi avattiin valmiiksi. Annoin taksikuskille hostellilta saamani käyntikortin, jossa näkyi pieni kartta. Saattoi kuskista tuntua hassulta, kun tulen viiden tähden hotellista ja haluan suhteellisen kaukana löytyvään nuorisohostelliin.
Pääsin taksimaisen näppärästi hostellille kello 3.30. Hintaa tuli 45 yuania. Matkani ökymestoille oli loppunut. Hintaa koko reissulle tuli 378,4 yuania.
Ulkomaalaisia nähty: joo
Päivän plussat ja miinukset:
- sade
- ei vieläkään aurinkoa
+ 431km/h
- kalliit junaliput
+ Shanghain yöelämään tutustuminen
+ Shangri-la Pudong
+ DJ Kaori
+ edelliset kolme uudestaan