IRC-Galleria

Maanantai 25.6.

Pyrin lahtemaan liikenteeseen ajoissa. Tarkoitukseni oli pysya Kiotossa, jos saa on suotuisa kiertelyyn ja temppelivierailuille. Muussa tapauksessa olisin ottanut shinkansenin Tokioon. Saa oli pilvinen ja hieman yritti aurinkokin nakya, joten paatin jaada Kiotoon viela yhdeksi yoksi.

Ensimmaiseksi tehtavani oli hommata 500 jenin arvoinen bussilippu, jolla paasen yhden paivan aikana kulkemaan vapaasti busseissa. Tarkoitukseni oli kiertaa vahan kauempana olevia kohteita ja edelliselta paivalta lenkkarini oli marat, joten pitkien matkojen kulkeminen sandaaleissa ei houkuttanut. Hostellilta sain tietaa jonkin sortin liikkeesta keskustasta, mutta en kauppaa loytanyt ja lahdin kavelin muutaman korttelin paassa olevalle bussi-/metroterminaalille. Sielta loytyi kyselyiden avulla automaatti, josta sain kortin hommattua ja nahtavyyskierrokseni pystyi alkamaan.

Busseilin toissapaivaselta jaaneelle hopeiselle paviljongille. 500 jenilla paasi katselemaan todella kaunista puutarhaa ja pienta kivipuutarhaa. Paikka oli rakennettu rinteeseen ja korkeammalle kivuttua avautui nakyma Kiotoon varsin kivasti.

Seuraavaksi ajattelin menna Nijo-linnalle. Satuin hyppaamaan vaaraan suuntaan kulkevaan bussiin. Tama ei sattunut kuitenkaan vasemmanpuoleisen liikenteen takia, vaan satuin katsomaan karttaa jotenkin hassusti. Paatin kaantaa tilanteen voitoksi menemalla reitin varrella olevalle Shimogamon shintolaistemppelille. Jalleen paasin katselemaan kauniita rakennuksia.

Pyoriskelyjen jalkeen kuljin bussilla Imperial Palacelle, joka oli lahella Nijo-linnaa. Talta alueelta loytyi hillittoman pitkia ja leveita harmaita kiviteita, useampi puisto, kentta, shintolainen temppeli ja pari muureilla varustettua pihaa. Ainakin toiseen piti hommata lupa kayntiin vahan hankalamman kautta ja toiseen ei tainnut paasta ollenkaan. Saatamishaluni oli nollassa, enka halunnut aikaakaan juurikaan laittaa, joten poistuin takavasemmalle.

Nijo-linna oli enaa kavelymatkan paassa, joten lompsin sinne. 600 jenilla paasi ihan uskomattoman siistin linnan puutarhaan ja sisatiloihin. Harmi vain, etta sisalla ei saanut kuvata. Olisi kylla haluttanut. Sainpa ainakin rauhassa keskittya ihailemaan paikkaa. Kaytavien lattiat oli suunniteltu tarkoituksella kitiseviksi, ettei kukaan paasisi hiippailemaan sisaan. Kitina oli uskomattoman siisti. Joissakin paikoissa kuului joka puolelta kantautuva turistien aiheuttama kitina. Lisaksi hennoilla puuvahvisteilla varustetut paperiseinat, kultaiset taideteokset seinilla ja tatamihuoneet olivat todella kauniita. Tata paikkaa haluaisin todella paasta katsomaan 1600- tai 1700-lukujen aikoihin. Nyt turistit ja kaiken maailman opasteet seka valokuvauskiellot veivat vahan fiilista pois. Tama paikka kannattaa jokaisen Kiotossa vierailevan kayda ehdottomasti katsomassa.

Olin mielestani kierrellyt tarpeeksi nahtavyyksia ja lahdin juna-asemalle ostamaan yobussilippua Tokioon seuraavalle paivalle. Tutustuin samalla jollakin tavalla hillittoman kokoiseen terminaaliin.

Juna-asemalta tein pikavisiitin hostellille, josta otin peseytymiskamat matkaan ja lahdin etsimaan sentoa keskustasta. Hyvana pitamani epavirallinen kartta osoittautuikin varsin huonoksi. Siihen oli merkitty vain ne kujat, jotka sen piirtaja oli halunnut merkita. Kujien koot eivat myoskaan tasmanneet, saatikka kortteleiden mittasuhteet. Melko kovan sateen tuleminen kuvioihin teki etsimisesta viela asteen verran inhottavampaa. Pitkahkon kiertelyn jalkeen loysin hyvan sentoon. Paikan avaruus yllatti minut. Kassa oli kaytannossa yhta pukuhuoneiden kanssa, jossa naishenkilo pystyi tiirailemaan naisten ja miesten osastoa vapaasti. Yllari pyllari, etta tannekin ostettiin lippu ennen astumista sisaan automaatista. Paikasta loytyi myos paras tahan mennessa Japanissa nakemistani saunoista, vaikka siellakaan ei kiukaalle heitetty vetta ja lauteita oli vain yhdessa kerroksessa. 30 jenia piti ennakkoon maksaa saunan kaytosta. Maksoin ihan kiinnostuksesta. Piti paasta katsomaan minkalaisen tahan paikkaan olivat saaneet vaannettya.

Kunnollisen peseytymisen ja lillumisen jalkeen lahdin etsimaan syottolaa. Mielessani oli nuudelit ja erityisesti raamen-nuudelit. Loysin kuitenkin mielenkiintoisen paikan, jossa ei nuudeleita ollut. Nautin todella tayttavan jonkin sortin lihalla ja kanalla varustetun riisiaterian olukaisen kera.

Paluumatkalla hostelliin kavin viela mutkin pelihallissa. Useampaan kerrokseen oli jalleen laitettu mita mielenkiintoisempia peleja. Satuin eksymaan isomman tyttoporukan kanssa kellariin, jossa oli monta kymmenta valokuva-aparaattia. Rupesi hieman hymyilyttamaan paikan ilmapiiri. Todella koristeellisilla kuvilla varustettujen laitteiden verhojen alta pilkisti useampi jalkapari ja kuului kikerrysta. Huoneen keskella oli sohvia, jossa tytot meikkasivat toisiaan. Nappasin kuvan ja haippasin melko nopeasti ylos.