Keskiviikko 27.6.
Yobussissa uni oli melko patkittaista, mutta sain kuitenkin nukuttua. Tokioon saavuin noin kello 6 aamulla ja saa oli pilvinen. Paatin jatkaa matkaani pohjoiseen. En tiennyt minne menna, joten otin lipun Sapporoon asti. Jos ei innostaisikaan menna sinne asti, niin voisin aina hypata junasta pois.
Koska ensimmainen shinkansen oli taynna, jouduin odottamaan tunnin seuraavaa. Syodessani Kiotossa ostamani sushisatsin aika meni nopeasti. Matka Shinkansenilla ensimmaiselle vaihtoasemalle, Hachinoheen, kesti kolme tuntia, jonka ainaka sain viela vahan univelkoja nukuttua pois. Hachinohesta minulla oli 11 minuuttia aikaa loytaa seuraava juna. Onneksi se loytyi nopeasti, eika mitaan kuumotuksia tullut.
Nyt alkoi nakya jo enemman metsaa ja luontoa. Osaka-Tokio-valihan on kukkoloita lukuunottamatta jatkuvasti asuttua. Nakyipa toiselta puolelta junaa mertakin. Melko loppuvaiheessa kuljettiin pitkan tunnelin lapi ja paadyin Hokkaidolle. Vaihdoin Hakodatessa junaa viimeisen kerran. Viimeinen vali oli villi paikoin, kun rata mutkitteli hillittomasti meren ja kukkulan valissa. Rataa oli kallistettu reilusti ja tasta tuli ihan vuoristoratafiilis.
10 tunnin junassa istumisen jalkeen lopulta saavuin Sapporoon. Heti ensimmaisena menin turisti-infosta etsimaan tietoa hostelleista, nahtavyyksista ja internetkahviloista. Kahviloista en tietoa saanut, kun esitteita niista ei ollut, eika tiskin takana ollut henkilokuntaa. Lahdin itsekseni etsimaan internetpaikkaa etelasta. Paadyin kuitenkin jonkin sortin toimistoalueelle, josta ei pitkan etsiskelyn aikana mitaan loytynyt.
Paatin menna viela asemalta katsomaan olisiko turisti-infoon tullut ketaan henkiloa. Jostakin kummasta sinne oli sitten tupsahtanut kokonainen pitka tiski useammalla palveluhenkilolla. Sain sielta printatun lapun, jossa nakyi useampi mangakahvila ja sain karttaani merkinnat kahdesta lahella olevasta. Ensimmaista en kuitenkaan loytanyt ja toiseen piti liittya jaseneksi 300 jenin hintaan. Minua ei kuitenkaan huvittanut 200 jenin puolen tunnin surffailusta maksaa 300 jenia ylimaaraista, joten paatin lahtea muutaman metropysakin paassa olevaan hostelliin. Kaikista ihmeellisinta koko touhussa oli, etta turisti-infosta saamassa esitteessa oikein vakuuteltiin, etta jaseneksi ei tarvitse liittya ainakaan pienempien aikojen takia. Muistelenpa tahan valiin vahan Kiotoa ja sielta saamaani printattua lappua mangakahviloista. Siella ei oltu osattu paivittaa sita lappua ja etsin pitkaan turhaan jo kauan aikaa sitten lopettanutta mangakahvilaa. Lopulta menin toiseen, jossa oli taysin eri hinnat kuin esitteessa sanottiin. Iso peukku turisti-infoille.
Hostelli sentaan loytyi vaivattomasti. Uutuuttaan loistavassa hostellissa yo neljan hengen dormitoriassa maksoi 3200 jenia. Peti naytti silta kuin siihen hukkuisi. Todellisuudessa se ei ihan niin pehmea ollut. Hostellista loytyi vain yksi hitaalla nettiyhteydella varustettu kone. En usko sen riittavan alkuunkaan, jos hostelli olisi lahellekaan taynna. Onneksi tahan aikaan hostelli on melko tyhja. Hostellissa oli myos ulkonaliikkumiskielto 00.00-6.00, mutta tuskin se tulee minua haittaamaan talla Sapporo-reissulla.
Hengailuni jalkeen lahdin etsimaan ravintolaa tyydyttamaan akuutin nalkani. Lahelta loysin kivan nakoisen pienen ravintolan, jossa ei yhtaan englantia taitava ravintolaa pitava mies opasti mausteitten laittamisessa ja vahan syomisessakin. Loistavan raamen-aterian jalkeen olinkin valmis unten maille.