Silloin, kun on vaikeata, eikä huomaa valon kajastusta, silloin saa huomata, että surun suuret siivet kantavat kyllä.
Kipu ja sairaus sekä kuolema ovat asioita, joita kohtaa joskus elämässä. Silloin tarvitsee siipiä, jotka kannattelevat synkän kuilun yllä.
Pimeimmänkin pilven lävitse voi nähdä auringon, jos luottaa siihen, että siellä se on.
Tässä tekstiä ja musiikkia suruun, jonka toi läheisen kuolema: http://kurukukka.blogspot.fi/2012/07/surun-suuret-siivet.html