Kuvassa näkyy jo ruskan merkkejä. Tänä vuonna ei koivupuissa ehtinyt olla kovin kaunista ruskaa täällä asuinseudullamme.
Tänään on tuntunut vähän paremmalta olo, ei enää niin yskitä, kuin kuluneen viikon aikana. Jaksan jo vähän paremmin jotakin puuhastella. Teen vielä lähinnä näitä sisätöitä. Sää on melko viileän oloista, astemittari näyttää lämpötilaksi + 6 näin illan tuntumassa.
Mieheni teki kauppaostokset ja kävi samalla kuntosalilla ja myös syysmarkkinoilla, joilla oli tarjolla pyttipannua. Ellen olisi näin flunssainen, olisin lähtenyt mukaan syysmarkkinoille. Kaikki vaihtelu elämässä on hyvin virkistävää.
Tämän kuvan otin perennapenkistäni. Kuvassa on Sinisievikki, joka on yksivuotinen kukka.
Nyt sitten on iskenyt kova flunssatauti taas. Ei siitä kauan ole, kun vasta sitä 2 kuukautta sairastelin. Silloin alkoi joskus heinäkuun alkupuolella. Kävin perjantaina hoitamassa vuoden vanhaa lapsosta, jolla oli kova räkätauti ja se tarttui minuunkin. Köhimistä siis riittää.
En ole jaksanut ulkonakaan käydä, vain tiskaukset, ruoan ja pyykkäykset olen tehnyt, eli ne välttämättömät.
Syksyn tuulet tuovat tuoksuja hempeitä hetkiä ohi menneistä kesäpäivistä ja myös hänestä joka pyörii mukana syksyn kauneimmassa lehtivalssissa
Lähes viikon verran on ollut kosteita, tihkusateisia päiviä, mutta tänä aamuna aurinko löysi tiensä tänne kotitanhuville ja maailma hymyilee taas. Olen aurinkoihmisiä ja pidän valoisuudesta. Sadonkorjuu on pian ohi. Vielä kun puolukoita saa ja perunat nostaa, niin kaikki muu alkaa olla reilassa. Pakastimeen menivät niin mansikat, raparperit,ruohosipulit, persiljat,mustaviinimarjat kuin lehtiselleritkin. Laitoin hirvenlihapaistia reilusti, joten sitä riittää, niin että saa rauhassa keskittyä tähän sadonkorjuupuoleen. Sain samalla pakastimeen tilaa uudelle sadolle. Runosivustolle kirjoittelin taas vähän lisää tekstiä: http://www.rakkausrunot.fi/runoilija.php?runid=40571
Viikko mennä hurahti helteistä nauttiessa todella nopeasti. Touhusin monenlaista. Keräilin paljon mansikoita. Pakastimessani alkaa olla 30 litraa mansikoita ja lisääkin vielä tulee. Mustikoitakin olen mieheni kanssa kerännyt. Minä poimin mustikat käsin ja mieheni koneella. Mustat viinimarjat alkavat olla kypsiä, joten ne ajattelin kerätä huomenna, sillä maanantaille luvattiin jo yöpakkasta. Tänään nukuin harvinaista kyllä klo 12.30 saakka. Yleensä heräilen klo 8 maissa. Kaipa se viikon touhuaminen väsytti. Kesän alussa tepsutteli kuovi tuossa tiellä. Vasikoita voin käydä joka päivä silittelemässä kotini nurkalla ja lehmät vaeltavat aamulla tietä pitkin kotimme ohitse niityille syömään ja palaavat klo 17 maissa takaisin navettaan lypsylle.
Monenlaisia pikkulintuja hyörii tässä pihapiirissä. Olen tunnistanut ainakin pääskyset, västäräkit, peipposet ja rastaat sekä harakat. Aina joskus fasaanikin hiippailee pihamme läpi. Yleensä silloin, kun olemme sisällä. Supikoiria meni kerran syksyllä klo 23.30 maissa olohuoneemme ikkunan alta kasvitarhaani päin. Yhtenä vuonna seistä kahotti sarvipääporo kotimme portailla. Kaipa se aikoi sisälle tulla. Ketut käyvät seuraamassa mieheni peltotöitä keväällä ja syksyisin. Pupuja loikkii paljon tässä pihapiirin ympäristössä. Kerran syksyllä uskaltautui hirvenvasa pihallemme.
Näin metsän keskellä kun elää, niin eläimiä käy vierailulla tämän tästä. Tänä kesänä on karhuemo pentunsa kanssa liikkunut tässä lähellä. Se on vaarallinen silloin, kun se liikkuu pentunsa kanssa. En ole uskaltautunut kovin kauas metsikköön lenkkeilemään.
Aurinko ei paista ja yöllä käväisi lämpötila nollarajoilla. Ei kuitenkaan vielä palelluttanut mansikoitani. Ruohosipulit, mustat viinimarjat, persiljat, lehtisellerit ja mangoldit odottavat kasvimaalla keruuta ja pakastimeen laittoa. Talvella on mukava napostella kaikenlaista herkkua. Omilla mansikoilla maustettu hedelmäpommijogurtti on meidän suosikkimme. Luonteeltani olen haaveilija ja romantikko ja sitä osoittaa alla oleva linkkikin. Tule kanssani hetkeksi retkelle http://kurukukka.blogspot.fi/2012/08/tule-kanssani-matkalle-hetkiin-jotka.html
Eilen kävi 2 sisartani vierailulla ja keskimmäisellä sisarellani oli tytärkin mukana. Oli tosi kiva nähdä taas. Toinen asuu Espoossa ja toinen Laukaalla, joten kovin usein heitä ei täällä Lapissa näy. He olivat menossa käymään äidin luona Pyhätunturilla. Mummikin on vielä elossa ja asuu yksityisessä vanhusten palvelukodissa.
Silloin, kun on vaikeata, eikä huomaa valon kajastusta, silloin saa huomata, että surun suuret siivet kantavat kyllä.
Kipu ja sairaus sekä kuolema ovat asioita, joita kohtaa joskus elämässä. Silloin tarvitsee siipiä, jotka kannattelevat synkän kuilun yllä. Pimeimmänkin pilven lävitse voi nähdä auringon, jos luottaa siihen, että siellä se on. Tässä tekstiä ja musiikkia suruun, jonka toi läheisen kuolema: http://kurukukka.blogspot.fi/2012/07/surun-suuret-siivet.html
Nämä runot ovat niille, joilla on särkynyt sydän. http://kurukukka.blogspot.fi/2012/07/sarkyneille-sydamille.html Vieläkin on olo aika väsynyt tuosta flunssasta. Sain tosin eilen siivottua vähän ja kaivettua sohvan taas esille, kun lajittelin siinä muuttotavaroita. Nyt pääsee aarrekin nukkumaan päiväunensa kotisohvalla. Eilen illalla jytyytteli ukkonen. Onneksi sain ommeltua 4 tyynyäni ennen sitä. Pesin tyynyt ja ennen sitä poistin sisällön. Illalla laitoin sisukset takaisin ja ompelin sauman kiinni. Joskus pesin tyynyn kokonaisena, mutta yleensä ne kärsivät kokopesusta, joten nyt pesin vain päällisen. Mukavaa tiistaipäivää kaikille lukijoilleni tasapuolisesti.
Kun kuulee omasta porukasta jotain ja saa viestejä vieraskirjaan, niin kyllä se piristää valtavan paljon. Piristi ainakin minun kuumeflunssaista oloani. Muuten olenkin pitänyt hiljaiseloa kirjoitusrintamalla, kun ei ole nyt ollut kovin paljon virtaa kirjoitella. Liityin Facebookiin ja siellä on mennyt aikaa ystävystyessä ja kirjoitellessa. On valtavan mielenkiintoista, miten yllättäen saattaa löytää sukulaissieluja ihan noin vain. Facebookistakin löysin, kun huomasin erään ihmisen lainanneen yhden kuvakorttini blogisivulleen. Nyt olemme kirjoitelleet joka päivä jo kohta viikon ajan.