IRC-Galleria

Hän nosti katseensa ylös. "Verta", tuo hiljainen käsky. Ääni puhui hiljaa, tuijotti minua näkymättömyyksistään. Miksi se ei antanut minun nähdä itseään? Oliko niin tarkoitus? Pitikö hänen vain hallita mieltäni? Kertoa mitä minun tulee tehdä. Puistan hiljaa päätäni, hakkaan sitä seinään. En halua nähdä verta, en halua uusia arpia niiden lukemattomien vanhojen sekaan.

"Vertä" - Tuo ääni vainoaa minua, käskee minun vuodattaa verta, ei omaksi ilokseni vaan hänen. En tunne häntä, mutta hän rakastaa verta, tuota punaista kaunista nestettä joka kulkee läpi elimistöni. Aina vain enemmän ja enemmän, syvemmältä, kovemmin. Lisää verta. Enemmän. Se ei ole minun syyni, minun vain pitää tehdä niin.

Mieleni hiljenee, se antaa minun levätä. Minun on hyvä olla hetken aikaa. Paha olo kaikkoaa. Saan nukkua. Painajaiset ovat tiessään. Aamulla on hyvä olla, ainakin haluan uskoa niin. Minun on paha olla, minua ahdistaa. Kertokaa miksi niin on.. Haluan vastauksen. Haluan tietää mikä se äänetön ääni päässäni on joka käskee minun satuttaa itseäni, se sattuu. En halua. Minun vain täytyy tehdä niin. Auttakaa. Kuulkaa äänetön avunhuutoni. Älkää leimatko minua friikiksi. Ymmärtäkää minua, haluan apuanne. Haluan ystävän. Haluan rauhan laskematta irti tästä julmasta todellisuudesta.

Oma maailmani tarjoaa hetken turvan, turvan siiheksi kun kuulen sen äänettömän äänen uudelleen. Kukaan ystäväni ei auta, he katsovat vain vierestä. Eivät anna minulle syytä lopettaa. Eivät anna kun eivät tiedä minun tarvitsevan sellaisen. Toiset tietävät, mitä he voisivat tehdä? Huutaa? Komentaa? Ääni huutaa minut kuuroksi, minun on pakko hellittää tuskaani.

Antakaa anteeksi. En voi sille mitään, minun on vain pakko. Se ei lepää, ei ennen kuin minä vaikenen. Se haluaa minun kuolevan. Se haluaa eristää minut, minun tulee sulkea kaikki luontani. En saa haluta lähelleni muita, minulla pitää olla rauha. Minua ei saa vahtia. Minun käsketään tehdä niin. En halua loukata, minun on vain pakko. Ette saa syyttää itseänne, minä syytän itseäni.

Älkää te välittäkö. Minä autan jos osaan, kuuntelen kyllä. Olen tukenanne, mutta vain kun äänetön ääni on hiljaa. Vain kun minun on hyvä olla, vain kun jaksan kuunella teitä. Sitten kun minulla on voimia. Antakaa anteeksi. Minä yritän. Se vain ei ole niin helppoa. En osaa lopettaa, en uskalla, tuo äänetön ääni on ystäväni. Ystävää ei saa loukata. Ystäviä pitää vaalia, heitä parempaa omaisuutta ei voi saavuttaa. Yksin ollessa katoat, yksin ollessa vajoat liian alas. Kaikilla tulee olla tukipylväs, joku keneen tukeutua.

Mutta äänetön ääni sanoo, ettei pidä luottaa. Keneenkään ei saisi luottaa, kaikki he satuttavat ja tekemät oloni huonoksi. Ymmärrättehän, minä olen vain varovainen. En halua antaa teidän satuttaa itseäni enää. Antakaa anteeksi, en halua satuttaa. Satutan vain itseäni, en halua teidän kantavan syyllisyyttä siitä, se ei ole teidän syytänne. Mielini, tuo äänetön ääni käskee niin. Ymmärrättehän? "Verta", se haluaa vuodattaa verta. Se haluaa nähdä ne pienet polut, punaiset kauniit polut... Se pieni kipu kertoo minun olevan elossa vielä, se pieni ääni rinnassani takoo peloissaan, siihen sattuu. Minua pelottaa...