.. Kuinka pääsen niistä eroon ilman että joutuisin kulkemaan koko maailman painajaisunen lävitse, ilman että joutuisin uhraamaan mitään itsestäni tai muista, kuinka se on mahdollista? Kuinka voisin löytää polun metsän läpi kun kuunvalo on kadonnut mustien pilvien taakse, kun metsä kuiskailee hiljaista sävelmäänsä. Sävelmää jota en saisi kuunnella, jonka ääneen en saisi tuudittautua, sävel joka tappaa? Kuinka pääsen siitä irti, kun mikään ei auta viemään niitä pois, ei ole tähän mennessä voinut, miksi nytkään veisi?
.. Tuudittaudun uneen, omaan maailmaani, kuvittelen ettei heitä ole, kuvittelen että kaikki on normaalia. Seinien varjot eivät merkitse mitään, kuiske ei merkitse mitään.. kuinka voisin sivuuttaa ne kun tuntuu että ne repivät tärykalvoni riekaleiksi. Vaikka kuinka yrittäisin hukuttää äänet pois musiikkiin, uneen. En saa siitä apua, auttajani eivät tehoa. Olen omillani. Kuinka pärjätä. Selvitä?
.. ehkä yön pimeys tuo lohtua, tai aamun kaje? En vain osaa kulkea, en osaa merkitä.. olen.. olen.. vain.. en mitään..