IRC-Galleria

"Varttumisen myötä saat oppia, että jopa se henkilö, jonka ei koskaan pitäisi tuottaa sinulle pettymystä, todennäköisesti kuitenkin tekee sen. Sydämesi särkyy varmaan useammin kuin kerran, ja joka kerta se tuntuu entistä kipeämmältä. ...Myös sinä itse särjet sydämiä. Joten muista miltä tuntui kun oma sydämesi särkyi. Tappelet varmasti myös parhaan ystäväsi kanssa. Moitit uutta rakkauttasi asioista, joihin vanha rakkautesi oli syypää. Itket sitä, että aika kiitää liian nopeasti, ja että ennen pitkää menetät jonkun rakkaasi.

Joten: ota liian monta valokuvaa, naura liikaa ja rakasta niin kuin sinua ei olisi koskaan satutettu, koska jokainenallapäin vietetty kuusikymmentä sekuntia merkitsee yhtä onnen minuuttia, jota et saa
koskaan takaisin. Älä pelkää elämäsi päättymistä. Pelkää mieluummin sitä, ettei elämäsi pääse koskaan alkuun."

Muistoissamme Eve Eija Marketta Rehn
27. tammikuuta 1949 - 28. joulukuuta 2010

Voimia ja jaksamista sukulaisille ja ystäville!

Mitähän sitä sitten näin yksin kehittelis jatkolle? Ideoita?

.. Kuinka pääsen niistä eroon ilman että joutuisin kulkemaan koko maailman painajaisunen lävitse, ilman että joutuisin uhraamaan mitään itsestäni tai muista, kuinka se on mahdollista? Kuinka voisin löytää polun metsän läpi kun kuunvalo on kadonnut mustien pilvien taakse, kun metsä kuiskailee hiljaista sävelmäänsä. Sävelmää jota en saisi kuunnella, jonka ääneen en saisi tuudittautua, sävel joka tappaa? Kuinka pääsen siitä irti, kun mikään ei auta viemään niitä pois, ei ole tähän mennessä voinut, miksi nytkään veisi?

.. Tuudittaudun uneen, omaan maailmaani, kuvittelen ettei heitä ole, kuvittelen että kaikki on normaalia. Seinien varjot eivät merkitse mitään, kuiske ei merkitse mitään.. kuinka voisin sivuuttaa ne kun tuntuu että ne repivät tärykalvoni riekaleiksi. Vaikka kuinka yrittäisin hukuttää äänet pois musiikkiin, uneen. En saa siitä apua, auttajani eivät tehoa. Olen omillani. Kuinka pärjätä. Selvitä?

.. ehkä yön pimeys tuo lohtua, tai aamun kaje? En vain osaa kulkea, en osaa merkitä.. olen.. olen.. vain.. en mitään..

Nyt ois sitten kolmas kuva hakattu ihoon 22.10.2010..:) Kiitos Krisse!!

Jippiiih.. lapsi sai rastat :D

Pikkuiset saapuivat eilen kotiin. Kaksi leopardigekon poikasta, kesäkuussa kuoriutuneita. Väsritykseltään oman tulkintani mukaan normaalejä. Tyttöjä joille ei ole vielä nimeä keksitty.

Poikanen yksi;


Poikanen kaksi;


nimiehdotuksia otetaan vastaan!:)

Amon kuoli..:'(

... lävärit
- Kieliläväri 1
- Huuli 1
- Rusto 1
- Napa 1
- Korva 8
- Tragus 1
- Indu 1
... Takaisin jossain vaiheessa smiley ja helix.

... tatuoinnit
- Kolmihäntäinen kettu
- Lilalohhari
- Lohharihässäkkä (kesken)

... lemmikkejä
- Ronja 2v
- Nelli 1v
- Svartte 2-3v
- Amon ?????
- Jade ja Safira - kesäkuussa 2010 syntyneet

Svartte <3

.. tunnen sinut, olen aina tuntenut - vuosien takaa ja niitä edeltävänäkin aikana olit minulle olermassa! Huudan sinulle tuskani - kuvittelin että kaikki olisi ollut entisellään. Sinä vain katsoit minua, wirnistit ja käänsit selkäsi minulle!

.... en voi antaa sinun paeta, sinä olet elämäni, sinä olet kipuni, nautintoni - sinun on jäätävä luokseni ja tehtävä minusta se voimakas ihminen joka olin - olen hukannut nyt sen voiman, auttaisit minua saamaan sen palautumaan!!

.. en voi antaa sinulle paljon, mutta saat kaikkeni, jokaisen hivenen..


Autathan sinä minua, olethan tukenani kun askeleeni harhaantuvat oikeasta suunnasta. Pidä minusta kiinni. Taluta minut valoon.

.. rukoilen sinua..