Tilanne alkaa olla se, että elämäni tuntuu jotenkin ymmärrettävältä vain silloin, kun olen täällä, komerossani.
En tajua ihmisiä... ei ole mitään paikkaa, jossa olo olisi siedettävä. En osaa elää. Tunnen itseni ulkoavaruuden olennoksi.
Kun ihmiset puhuvat minulle, en kuule niitä. Kun käyn jossakin, tunnen olevani yksin. Näen viestejä tv-ohjelmissa... kuulen ääniä, joita muut eivät kuule... tulkitsen ihmisten sanomiset väärin.
Olenko flipannut täysin? Joskus tuntuu, että itsemurha on ainoa ratkaisu.
Uusimmat blogimerkinnät
- DREAM AS IF YOU'LL LIVE FOREVER. L... 30.09.
- SOME WILL BE LOST ALONG THE WAY. 28.09.
- IF WE LOSE THE FIGHT YOUR SPIRIT ... 22.09.
- YOUR MIND IS PLAYING TRICKS ON YO... 25.08.
- YOU'RE KILLING YOURSELVES BIT BY B... 22.07.
- IF THIS IS HOW I'M GOING TO DIE, M... 14.07.
- "ROSES ARE RED, VIOLETS ARE BL... 03.07.
- HEARD THERE'S PEACE JUST ON THE ... 30.06.
- THE THIN THREAD THAT HELD YOU, H... 26.06.
- "THERE IS NOT A DAY THAT GOES... 20.06.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (38)
-
▼
2011 (40)
- ▶ joulukuu 2011 (3)
- ▶ marraskuu 2011 (2)
- ▶ lokakuu 2011 (2)
- ▶ syyskuu 2011 (4)
- ▶ elokuu 2011 (5)
- ▶ kesäkuu 2011 (4)
- ▶ toukokuu 2011 (3)
- ▶ huhtikuu 2011 (11)
- ▶ maaliskuu 2011 (3)
- ▶ helmikuu 2011 (2)
- ▶ tammikuu 2011 (1)
- ▶ 2010 (4)
Blogimerkintä
15. maaliskuuta 1987 Van Nuys, klo 2.30Tiistai 15.03.2011 20:45
- Luokiteltu yhteisöihin
- Heroin Diaries Kirjallisuus ja lehdet