En tiedä miksi, mutta uskon, ettei minun ole tarkoitus elää paljon pidempään. Teen hidasta, onnetonta kuolemaa hämmennyksen ja kysymysten keskellä. Omituista, kuinka minusta on tullut huumeet ja huumeista on tullut minä... elämme yhdessä täydellisessä sopusoinnussa.
Tiedonhalun, kenties jopa uteliaisuuden, aikanaan herättämä kysymys on lopulta vastannut itseensä. Kyse on kuolemankaipuusta, jota en saa karkotettua. En voi enkä halua paeta tästä vankilasta ennen kuin olen kulkenut tämän matkan loppuun. Se loppuu niin kuin alkoikin, yksinäisyydessä. Niin kuin syntymä, kuolemakin on yksinäinen kokemus.
Kuten Hemingway sanoi, ainoa asia, joka voi pilata päivän, on toiset ihmiset. Minä olen ihminen, joka on pilannut oman elämänsä...
Olen kadottanut täällä kokonaan ajantajun.