En tiedä miksi, mutta uskon, ettei minun ole tarkoitus elää paljon pidempään. Teen hidasta, onnetonta kuolemaa hämmennyksen ja kysymysten keskellä. Omituista, kuinka minusta on tullut huumeet ja huumeista on tullut minä... elämme yhdessä täydellisessä sopusoinnussa.
Tiedonhalun, kenties jopa uteliaisuuden, aikanaan herättämä kysymys on lopulta vastannut itseensä. Kyse on kuolemankaipuusta, jota en saa karkotettua. En voi enkä halua paeta tästä vankilasta ennen kuin olen kulkenut tämän matkan loppuun. Se loppuu niin kuin alkoikin, yksinäisyydessä. Niin kuin syntymä, kuolemakin on yksinäinen kokemus.
Kuten Hemingway sanoi, ainoa asia, joka voi pilata päivän, on toiset ihmiset. Minä olen ihminen, joka on pilannut oman elämänsä...
Olen kadottanut täällä kokonaan ajantajun.
Uusimmat blogimerkinnät
- DREAM AS IF YOU'LL LIVE FOREVER. L... 30.09.
- SOME WILL BE LOST ALONG THE WAY. 28.09.
- IF WE LOSE THE FIGHT YOUR SPIRIT ... 22.09.
- YOUR MIND IS PLAYING TRICKS ON YO... 25.08.
- YOU'RE KILLING YOURSELVES BIT BY B... 22.07.
- IF THIS IS HOW I'M GOING TO DIE, M... 14.07.
- "ROSES ARE RED, VIOLETS ARE BL... 03.07.
- HEARD THERE'S PEACE JUST ON THE ... 30.06.
- THE THIN THREAD THAT HELD YOU, H... 26.06.
- "THERE IS NOT A DAY THAT GOES... 20.06.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (38)
-
▼
2011 (40)
- ▶ joulukuu 2011 (3)
- ▶ marraskuu 2011 (2)
- ▶ lokakuu 2011 (2)
- ▶ syyskuu 2011 (4)
- ▶ elokuu 2011 (5)
- ▶ kesäkuu 2011 (4)
- ▶ toukokuu 2011 (3)
- ▶ huhtikuu 2011 (11)
- ▶ maaliskuu 2011 (3)
- ▶ helmikuu 2011 (2)
- ▶ tammikuu 2011 (1)
- ▶ 2010 (4)
Blogimerkintä
29. huhtikuuta 1987 Van Nuys, keskiyöPerjantai 29.04.2011 20:36
- Luokiteltu yhteisöihin
- Heroin Diaries Kirjallisuus ja lehdet