Ja silti ainoo mikä palaa loppuu on vaa tupakki
Itkin itseni uneen, heräsin masentuneen
Mut mä en valita, vaik on keho täynnä arpia
Mä pysyn vahvana, vaikka viina vei
Esikuvan, Voin kertoo se tuntu pahalta
Mä näin omin silmin ku sä et ollu enää normaali
Mut mä tajusin syyn kun mä tuijotin sun povariin
Mä luulin että se oisi loppunu hetken pääst
Mut kolmee vuoteen et oo ollu selvän hetkeekää
Aina samaa rataa, tuskin se loppuu ikinä
Ku sä katot mua, verestävillä silmillä
Niin mä haluun et se loppus tähän pisteeseen