IRC-Galleria

Taistelen kaikkea vastaan. Tuntuu, että olen sodassa kaikkea ja kaikkia vastaan. En tajua... Miksen tunne mitään muuta kuin vihaa? Turtuneisuus on ainoa tila, jossa en tunne sitä. Hommat eivät futaa niin kuin ennen. Olen kyllästynyt kirjoittamaan siitä, mutta tämä on ainoa tapa purkaa tunteita. Olen niin vitun väsynyt, enkä tiedä miksi. Miksi sana "miksi" on aina meikäläisen kielen päällä - MIKSI?

Miksi minua kohdeltiin lapsena niin kuin kohdeltiin - aivan kuin olisin ollut vain tiellä?

Miksi äitini aina halusi olla jonkun muun kuin minun kanssa?

Miksi isä hylkäsi minut?

Miksi en usko tai luota Jumalaan?

Miksi olen olemassa?

Miksen pysty luopumaan huumeista?

Miksen löydä rakkautta?

Miksi, miksi, miksi...

"vittu mä muistan elävästi, ku vaimo soitti mulle duuniin ja kerto, et jarde on kuollu. tosi hämärää. mä jatkoin about puol tuntii duunia niinku ei mitään, mut sen jälkeen mä en saanu henkeä. oli pakko kertoo työkavereille, etten pysty nyt tekee päivää täyteen. lähdin siitä sitten huoltiksen kautta (bissee) haahuilemaan ympäri itää. soittelin frendit läpi, jos joku tietäis jutusta enemmän ja tottakai ne ties. jarde oli ampunu itteensä ja maannu pari viikkoo kotonaan ilman, et kukaan olis kaivannu sitä. sen faija oli sit käyny sen oven takana rimputtelemassa ja alko epäillä omituista hajuu, mitä postiluukusta nousi. frendit kerto talsulla mulle noit läppii, enkä tienny yhtään mitä tehdä. mitäs siinä enää.

kävin jarden haudalla, dogailin siellä ja itkin ku pikkupenska. aloin kelaa kaikkee, mitä on yhdessä tullu duunattua ja yleensä kaikkee skeidaa. niinku leffoissa, kajahti hirvee filminauha verkkokalvolle kaikist läpistä ja kirjeistä, mitä se lähetteli linnasta. mä heitin nekin roskiin, ku kelasin kuitenki näkeväni sen kohtapuoliin taas. en olis ikinä vittu arvannu. parempaa frendii saa hakee. jarde oli käyny geisii jotku dvd:t ja kauppas niitä mulle huntilla. mä siihen, et ookoo. mut sit niis laitteis ei ollu kaukosäädintä, eikä se toiminu ilman sitä. jarde lupas hoitaa sen parin seuraavan päivän sisään. mä sit venailin ja venailin, eikä säädintä näkyny.. mä kelasin, et mitä vittuu. mä olin jo luopunu toivosta saada koko vitun skeidaa, mut sit yhtenä päivänä se pamahti oven taakse, kiroili ja anto mun tytölle pari bratz- nukkee ja mulle huntin monitoimikaukosäätimen. ei paljoo tarvii nykyään sohvalta nousta.

nuorempana jurripäissämme tehtiin ihan vitun fiksu verivelivala... jardelle 12 tikkii sen käteen, mä en käyny lekurissa ja nyt on kämmen vähä vituillaan. luvattiin pitää toisistamme ja toistemme lapsista huolta ja niin mä yritän tehdä edelleenkin. jarde ravas sen verran lusii, ettei se hirveen hyvin ehtiny mun jälkikasvuun tutustua. parempi ehkä niin. eipähän tarvinnu selitellä niin vitusti.

ku jarde kuoli, mä menetin ihan vitun hyvän ja tärkeen frendin mun elämästä. meil oli välil ihan vitunmoisii matsei, mut luojan kiitos ne saatiin sovittua täysin ennenku se meni listimään ittensä. välil vieläkin tuntuu siltä, et se vaan feikkais ja joku päivä tulee räkättämään mulle hyvästä vedätyksestä. mitä mä oon töllöö ziigannu, sielt on alkanu puskee tota jarden träkkii aika mones ohjelmassa. jengi on ilmeisesti digannu siitä aika paljon. mä pelkään vaan sitä, et biisi mun frendille ja mun tytön kummisedälle muuttuu tollaseks vitun eetterimassaks ja sen todellinen tarkoitus häviää. ku se ei oo mikään vitun leonardo di caprio ja titanic, se on pala ihan oikeaa elämää. toivottavasti jengi osaa arvostaa sitä, eikä vaa pistä seuraavaks biisiks soimaan jotain vitun petri munckia vaan kelais hetken frendei, perhettä ja tärkeitä ihmisiä elämässä. ootko muistanu viime aikoina sanoo mitään hyvää niille, tai ehtiny ylipäätään soittaa? kandee tehdä se kerran viikossa, kahden viikon jälkeen voi alkaa döfää.

ja jos jollain teistä sattuu olemaan se soittoääni, ni tilatkaa joku toinen. toi on sama, ku kusis jonkun haudalle."

-Steen1