Käytiin just viemässä kynttilät tyttöjen kanssa Imon muistopaikalle, missä Kauhajoen SEAMK:n uhreille sai jättää muistokynttilän. Tuli vähän haikea olo, kun ajatteli jos siellä olisi ollut joku tuttu. Tai mistä sitä tietää, voi siellä ollakkin ollut joku tuttu. Toivottavasti ei. Jaksamisia oikeasti kaikille jotka jonkun tuntee, joka siellä on ollut ja kuollut. Tuntuu jo muutenkin hirvittävältä, kun on saman ammattikorkeakoulun opiskelijoita, jotka tapauksessa on kuollu. Ja varsinkin kun on nähnyt surua oman kouluyhteisön keskuudessa, kun joku on menettänyt ystäviä ja läheisiä. Ei omaakaan mieltä kyllä tapauksen jälkeen ole kauheasti lämmittänmyt. Ajattelee lähinnä vaan, että mitä jos se olisikin ollut omassa yksikössä, missä opiskelee.
Jaksamisia<3