IRC-Galleria

Eilen ilmestyi Nightwish-kirja ja tänään siihen saa nimmarin!
Aurinko paistaa ja ihan kohta loppuu duunit!
Joskus elämä ei voi muuta kuin hymyillä leveästi! :D
Ei vituta niin paljon sekään, että mylly, jota tietokoneeksikin sanotaan,
otti ja hajosi.. Vie useamman oluen ennen kuin senkin saa kuntoon, mutta
who cares, Tuomas on täällä tänään ja se riittää!! :D

Miehet on paskoja
sikoja
valehtelijoita
välinpitämättömiä
luusereita
hyväksikäyttäjiä
itserakkaita
pettäjiä
oman edun tavoittelijoita
...ja laiskoja!!

Huh, johan helpotti!

1. Tuomas Holopainen
2. Nils Ursin
3. Unelmakänpän Tinppa

ja marssijärjestys on tämä

Nonni, nyt on rankka kolmen putki viety loppuun. Sen verran vanhaa jo koettelee viinapullon kirot ettei neljättä päivää eli maanantaita enää jaksanut, mutta hyvä näinkin. Nyt kävi ensimmäistä kertaa niin, että krapula hyökkäsi päälle vasta illalla ja kunnolla hyökkäsikin, vain pahemman laatuinen päänsärky puuttui.
Kiitoksia viikonlopun orkestereille eli kaikille Työnkulmalla esiintyneille ja Rakkauden ammatilaisille myös. Kiitos myös Elvikselle jonka biisejä lauloin karaokessa, toista kertaa elämässäni. En usko että edes viimeistä. Edellisestä kerrasta olikin aikaa lähemmäs 10 vuotta, jos oikein muistelen.
Kiitoksia myös kovasti kaikille vanhoille ja uusille naamoille kenen kanssa tuli juteltua/laulettua/halattua/tanssittua/syötä/juotua ja ... ja niin ees päin. Kyllä ol mukavata. Jopa niin paljon että on kohta puoliin tultava taas uudestaan levittämään helsinkibasilleja kauniiseen ja mualiman parraaseen kalakukkokaapuntiin. Beware of the red devil!

P.S Kuvia myöhemmin

Ai jai, enää muutama päivä huhtikuuta jäljellä, aika kiirettä pitää jos ennustukset aikovat käydä toteen...

KALAT Horoskooppi ajalle 1. - 30.4.2006

Venus saapuu merkkiisi huhtikuussa ja löydät elämääsi kokonaan uuden vaihteen. Ennakkoluulosi häviävät kuin tuhka tuuleen ihastumisen yllättäessä ja olet valmis uskomattomiin tempauksiin tilanteen sitä vaatiessa. Tarvitset paljon tilaa itsellesi ja ahdistut kaikesta sitomisesta. Vakiintuneet parisuhteet ovat aina kovalla koetuksella tällaisen jakson aikana, sillä maailma tarjoaa jotain ainutlaatuista vain rutiinien ulkopuolella. Jos suhde on jämähtänyt liikaa paikoilleen, niin silloin iskee paniikki. Jos näin käy, niin ole valmis ottamaan itsellesi lisää tilaa. Muuten rakkaus kuolee.

Seppo Tanhua
www.astro.fi

Keskustelin tänään ystäväni kanssa menneistä asioista ja taas kerran sain huomata että olen onnettoman huonomuistinen. Eilisen päivän muistan "kuin eilisen", mutta jo toissapäivän tapahtumat vaativat vähintään pari sekuntia muistin kelausta -useimmiten pari minuuttia, eikä sekään välttämättä riitä.
Juopotteluillan jälkeen tarvitsee edellisillan muistia penkoa aivan tosissaan, eikä sen kadottamiseen ole välttämättä tarvittu paria, kolmea tuoppia enempää.
Ihmiset puhuvat usein säästä ja muistelevat menneitä säätietoja yhdistäen niitä aikoihin ja tapahtumiin kuten:"Kyllä viime vuonna tähän aikaan oli paljon lämpimämpää" tai "tämä on vuosikymmenen sateisin syksy" tai "Olisipa tänä kesänä Provinssissa yhtä hyvä sää kuin viime kesänä". Minä olen tällaisissa keskusteluissa yhtä paljon mukana kuin savolainen perusjörrikkä DTM:n kantisbileissä; ei mitään tsäänssejä seurata keskustelua niin että siihen osaisi kommentoida jotain, mitään muistikuvaa kyseisistä säähavainnoista ei nimittäin ole. Elämässäni tulevatkin erilaiset muistia tukevat konstit ja apuvälineet todella tarpeeseen, esim valokuvista voin helposti tarkistaa riittikö vuoden 2005 Sauna openissa löylyt vai hytistiinkö mutakentällä farkuissa ja huppareissa.
Jos jotain haittaa, niin on tästä muistamattomuudesta paljon hyötyäkin; kaikkia ikäviä asioita ja ihmisiä ei voi millään muistaa ja mikäli Provinssissa sataakin, niin ei se niin paljon harmita jos ei muista sitä edelliskesän hellettä.
Ex-mieheni sanoi aina ettei muista mitä hänen piti unohtaa.
Koska täällä galleriassa on näköjään tapana listata erinäisiä asioita niin päätinpä minäkin listata kaikki ihkut miehet ihan vaan varalta, etten unohda ketä panisin: (muokattu, entinen sana oli rakastan)

TOP 6 Miehet maaliskuussa 2006

(Lista voi jo huomenna olla aivan toinen! ;))

1. Tuomas Holopainen (Nightwish)
2. Nils Ursin (Trio Niskalaukaus)
3. Eräs päijät-hämeläinen hobitti-ihminen
4. Perttu Kivilaakso (Apocalyptica)
5. David Duchovny (Fox Mulder)
6. Timppa (Unelmakämppä)

Nimet eivät ole järjestyksessä ja järjestys vaihtelee mielialasta riippuen. Lista on kasvanut kevään aikana kolmella henkilöllä. Kertooko se miesmaun laajenemisesta vai lisääntyneestä kevytkenkäisyydestä? Mene ja tiedä. Mulder ja Tuomas Holopainen joutuivat taistelemaan pitkään ykköspaikasta (joka on nyt pysynyt samana vuosikaudet) mutta Mulder joutui luovuttamaan, kun sarja vuosien ja kaikkien nähtyjen "matoihmisten ja kuu-ukkojen " jälkeen ei jaksanut enää kiinnostaa. Netistä tulostetut kuvat kansiossa kuitenkin säilyvät ja niitä joskus haikeana katselen ja haaveilen kunnon kuulennosta joka veisi tähtiin.

Sunnuntait on kummallisia, ainakaan minä en osaa suhtautua niihin nykyään enää ollenkaan.
Entisessä elämässä oli helppoa, kun oli vaihtoehtoja vähemmän. Mikäli ei ollut krapulasa (jolloin tekemistä ei tarvinnut miettiä, kun kaikki voimat meni toipumiseen) niin sitten sitä vain katseli televisiota ja samalla koitti selviytyä viikon aikana kerääntyneistä mainoksista/lehdistä. Mikäli ei sitten viihdyttänyt vieraita tai ollut itse jossain ulkona. Vieläkin aikaisemmassa elämässä saattoi hyvällä lykyllä tiedossa olla aamupano. Vanhemmiten on saanut huomata, että kun ei ole vakituisessa parisuhteessa, niin ainut pano on rahan siirtäminen pankkitilitä luottotilille.
Se on yhtä riemuisaa kuin oksentaminen.
Sittemmin kun kannoin toosan, jota tietokoneeksi kutsutaan kotiini, on tilalle tullut vapaa-ajanvietto-ongelmat. Toisaalta aikaa on kuten ennenkin, ja toisaalta ei, mutta se kiire jos mikä on ihan itse aiheutettua. Toisaalta edelleen ahdistaa, jos tiedossa ei ole mitään suunniteltua ohjelmaa, ja harmittaa olla vain yksin kotona, mutta toisaalta ahdistaa se, että kun aikaa voi viettää koneen ääressä niin sitä ei kuitenkaan haluaisi tehdä ja toisaalta taas haluaisi, ei malta pysyä poissakaan. Otapa tästä selvää.
Joka tapauksessa sunnuntai on kuitenkin ainut päivä jolloin olisi aikaa tehdä kaikkea tarpeellista mitä ei ole viikolla ehtinyt, mutta silti aika loppuu aina kesken, koska mitään ei ole saanut tehtyä - paitsi oltua koneen ääressä. Viimeistään Arto Nybergin aikana jo ahdistus kolkuttaa ovelle sitä kovemmin mitä kovemmin huomaa kellon juoksevan eteenpäin. En siis tarvitse ulkopuolisia ihmisiä kertomaan että olen huono ihminen, sillä sen tunteen osaan aiheuttaa itselleni ihan omin voimin.
Jostain syystä nykyajan mukanaan tuomat ohjelmat kuten messengerit ja ircit eivät suinkaan ole helpottaneet ihmisten yhteydenpitoa, vaan koukuttaneet miedät siihen! Tämä on vain juonikkaiden insinööriohjelmoijien salaliiton tulosta, ja heidät siihen ovat palkanneet isot yhtiöt jotka maksavat isoa rahaa siitä, että me tyhmät ihmiset koukutamme toisiamme ja joudumme samalla erilaisten mainosten uhreiksi. Näin uskon. Uhraamme elottomalle toosalle aikamme, terveytemme ja pahimmassa tapauksessa sosiaaliset taitomme. Ennen pitkää uuteen ihmiseen tutustuessa emme enää kysy nimeä vaan käyttäjätunnusta, ja pyydämme listaa erilaisista yhteisöistä jonne uusi tuttavuus kuuluu, ja tutustumista jatketaan tietokoneen välityksellä.
Jos sitten naputtelen koneella viestejä hyville ystäville, mikä toki on tärkeää, poden huonoa omaatuntoa siitä, etten ole vaikkapa silittämässä housuja huomista työpäivää varten, kuten nyt. Siirrän homman aamuun ja jälleen tunnen syyllisyyden raskaan taakan niskassani. Aamulla siirrän kelloa eteenpäin enkä ehdi silittää housuja, lähden siis seepraraitaisilla pöksyillä tärkeään kokoukseen jossa tulisi olla asiallinen ja vakuuttava. Tämä aiheuttaa vielä enemmän huonoa omaa tuntoa. - Ja minkälainen naisihminen antaa paketistaan tippuneen juustoköntän kasvattaa hometta pöydällä, kun ei saa siivottua sitä roskikseen? No vastauksen löytää helposti ihan tästä kuva-albumista. Jos taas silittelen housuja, lenkkeilen ja puuhailen muita yleisesti hyväksyttäviä harrasteita, harhaluulottelen itselleni että juuri nyt netissä tapahtuisi jotain kivaa, että juuri nyt elämäni mies haluaisi keskustella kanssani, juuri silloin kun kapuan ylösalas lumisia polkuja jossain ulkoilualueella. Missään ei ole hyvä ja aina pitäsi olla jossain muualla tekemässä ihan jotain muuta kun tekee. Mikä dilemma enkä varmasti ole ainoa siitä kärsivä. Luulen että varsinkin meille naisille ahdistusta aiheuttaa kotoa opittu perinteisen naisen malli, jonka kuuluu pitää koti ja asiat järjestyksessä ja hoitaa omia asioitaan sitten kun lasten hoidolta ja muilta töiltään ehtii, eli ei juuri koskaan. En tiedä sureeko miehet pleikkaria pelatessaan sitä, etteivät ole kössin peluussa tai nikkaroimassa pikku-Eemelin uutta leikkikehää kuntoon.
Koko ajan uudistuva tekniikka uusine käyttömahdollisuuksineen antaa meille uusia mahdollisuuksia solmia ihmissuhteita, maksaa laskuja, tehdä töitä ja tavata ystäviä jne jne, mutta lisääntyvä koneen käyttö tuo myös valtavaa vastuuta oman itsen hoitamisesta. Minulla ainakin näyttäsi olevan tarvetta vähän skarpata sillä saralla. En muista milloin viimeksi olisin käyttänyt sunnuntaiaikaa lenkillä käymiseen. No, ehkä ensi viikonloppuna.
Taidan nyt vierottautua vähäksi aikaa internetin ihmeellisestä maailmasta ja tehdä jotain missä ei tarvitse kirjoittaa ja katsoa ruutua.
...Ihan varmuuden vuoksi teen pehmeän laskun ja aloitan kotihommat pesemällä näppäimistön. Näin en tarvitse irrottautua koneesta kerralla, kosketus tähän ihmelootaan säilyy kuitenkin.
Suosittelen kaikille addikteille, että viikonloppusiivousten yhteydessä muistaisitte hoivata rakasta tietokonettannekin every now and then. Imurointi on jo paljon, mikäli ylipäätään saa aikaiseksi imuroitua.
Ja uusavuttomille tiedoksi, että näppäimistön puhdistushan käy alla olevien ohjeiden mukaan varsin näppärästi ja kaikkein tumpeloinkin äidin pullamössöpoika selviää operaatiosta ilman soittoa tyttöystävälle:
1. Irrota johto keskusyksiköstä.
2. Imuroi näppäimistö kovimmalla mahdollisella teholla.
3. Ota esille työkalupakki ja muutama pieni ja kapea ristipäämeisseli. Jos et omista, häpeä ja lainaa vaikka isiltä. Muista hankkia se myöhemmin!
4. Ruuvaa kaikki ruuuvit irti ja laita ne hyvään talteen.
5. Irrota päälilevy alustasta. Se saattaa olla tiukassakin, mutta vedä vain ronskisti osat erilleen. Periaate, että kaikki mikä on joskus saatu kiinni, voidaan saada myös irti, toteutuu tässä jokseenkin 100% varmasti. Kaiken irrotetun saa myös sataprosenttisesti takaisin kiinni.
6. Karista hiuksenpätkät, leivänmurut ym irtoroskat pois.
7 . Pyyhi tai harjaa näppäimistöä hankausaineella mikäli kyseeessä on vaalea näppäimistö jossa on tummentumia.
7. Pese näppäimistö tiskiharjalla tai vastaavalla puhdistusvälineellä ja pesuaineella.
8. Huuhtele huolellisesti juoksevalla vedellä.
9. Kuivaa levy vielä huolellisemmin. Jätä osa kuivumaan pyyhkeen päälle useammaksi tunniksi, mieluiten yön yli.
10. Mikäli olet kaatanut coca colaa tai muuta nestettä näppäimistölle, pyyhi alusta varovaisesti nihkeällä rätillä.
Lopuksi ruuvaa osat takaisin yhteen.

Ensin ajattelin että annan kuivua tämän näppikseni rauhassa yön yli, saanpahan erinäisiä askareita aikaiseksi, mutta yliarvioin omat kykyni pysyä pois koneelta; kuivumista jouduttaakseni otin aseeksi hiustenkuivaimen ja näin sain näppikseni toimintakykyiseksi niin pian ettei edes ikävä ehtinyt tulemaan.

Huomiseksi harrastukseksi ehdotankin testiä, kuinka monta tuntia sinä pysyt poissa tietotekniikan maailmasta?

Koko ilta mesessä ja muuten vaan koneen äärellä! Pitäisiköhän ryhdistäytyä ja mennä ulos? - Njäähh!