IRC-Galleria

Kivun ja tuskan tiellä kohti parempaa huomista,
eikä kirveskään selässäni saa minua pysähtymään...

"...sen olin päättänyt jo aiemmin
hautaisin tuskan eilisen
ja niihin ikuisiin haaveisiin
sortuisi en uudelleen..."

Kopio tämä itesellesi päiväkirjaasi kun olet lukenut!! - kiitos.

Mökille jätetty

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.

Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili
taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja
valohon.

Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on
pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla
vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.

-Liisa Aaltonen-

Se lyö vaan niin perkeleen lujaa,
hakkaa päätä seinään.
Kuristaa sormet verillä,
eikä päästä millään irti.
Painaa voimalla pinnan alle,
aina vaan syvemmälle.

Minut oli hakattu maahan,
Verille poljettu, nöyryytetty.
Olin kuin nauta ladon takana,
odottamassa.
Odottamassa teurastajaa,
joka armotta iski aseensa minuun.
Olin kahlittu,
naulattu arkkuun odottamaan loppuaan.
Tunnoton, kuollut sisältä,
kuumat kyyneleet poskilla.

Ja silti vain niin kovasti olisin halunnut olla elossa...

Hopea ei ole häpeä! Kiitos Leijonat!!

Kipu ei muuten kuole huutamalla alastomana lattialla....

Sain vihdosta viimein lähes kolmen kuukauden odottamisen jälkeen piskuisen Mitsuni kotiin. Olin niin onnellinen ja helpottunu että ei tartte enää elää muitten armoilla ja aina ruinata kyytiä tallille tai muualle. Suuren suuri kiitos siitä kuuluu korjaaja-Ristolle joka suostui laittaan pikkuiseni takaisin kuntoon muiden töitten ohella. Se mies pelasti mut!!
Ikuisuudeltahan tuo odottaminen kyllä tuntu mutta nyt kun sai murun takasin kauniimpana kuin koskaan ennen niin totesin että oli se odottaminen sen vaivan arvonen.
Äärettömän suuri kiitos täytyy myös osoittaa työkaverilleni ja rakkaalleni Riitalle jonka kyydillä oon töihin aina päässy ja saanu lainata autoo että pääsen tallille.
Ja tietenkin maailman parhaalle äidille joka jakso kuunnella mun kitinää ja kiukuttelua ja vielä senkin jälkeen lainas autoo että pääsen kattoon poikaani NuuNuuta.
Kiitos siis kaikille teille jotka mua autoitte tuona vaikeahkona aikana ja kun jaksoitte kuunnella kiukuttelua ja valitusta!
Olette korvaamattomia!! <3

Niin ja tietenkin Mitsulle joka urheana poikana kesti kovan kivun ja antoi korjata itsensä kuntoon! <3

Iski taas ihan järjettömän kauhean, suuren suuri ikävä mun omaa pikku Pimuani.
Antaisin mitä vain jos saisin sut kulta takas!!!!!!

On minulla niin pieni urhea poika. Olen siitä kovin, kovin ylpeä!!