22.10.
Tänään on se päivä jolloin sinut kutsuttiin meidän luotamme pois.
Kahdeksan vuotta sitten minä riisuin yltäsi sinun painavat korusi ja jätin sinulle hyvästit.
Sinulla oli suuri ja hyvä sydän, johon mahtuivat kaikki ystäväsi ja perheesi jäsenet.
Mutta jokaisen ihmisen on joskus lähdettävä pois.
Se ei tarkoita sitä, että hyväksyisin lähtöäsi vieläkään mutta sinun on parempi olla.
Sinä rakastit lapsia, viattomia pieniä karitsoja, joidenka nauru sai sinutkin nauramaan.
Miksi kohtalo oli niin julma ettet saanut nähdä Mikaa eikä Mika saanut koskaan lupaa tuntea
sinun hienoa persoonaasi? Kahdeksan vuotta sitten.. olin minäkin vielä pieni lapsi.
Minun on ikävä sinua enkä koskaan sinua kykene unohtamaan.
Lepää rauhassa äiti, terveisin tyttäresi Karoliina