IRC-Galleria

22.10.

Tänään on se päivä jolloin sinut kutsuttiin meidän luotamme pois.
Kahdeksan vuotta sitten minä riisuin yltäsi sinun painavat korusi ja jätin sinulle hyvästit.
Sinulla oli suuri ja hyvä sydän, johon mahtuivat kaikki ystäväsi ja perheesi jäsenet.
Mutta jokaisen ihmisen on joskus lähdettävä pois.
Se ei tarkoita sitä, että hyväksyisin lähtöäsi vieläkään mutta sinun on parempi olla.
Sinä rakastit lapsia, viattomia pieniä karitsoja, joidenka nauru sai sinutkin nauramaan.
Miksi kohtalo oli niin julma ettet saanut nähdä Mikaa eikä Mika saanut koskaan lupaa tuntea
sinun hienoa persoonaasi? Kahdeksan vuotta sitten.. olin minäkin vielä pieni lapsi.
Minun on ikävä sinua enkä koskaan sinua kykene unohtamaan.
Lepää rauhassa äiti, terveisin tyttäresi Karoliina

Miksi kaikki asiat rullaavat niin hyvin kuin lapsi luistimilla.. kokoajan pyllähtää nurin.
Miksi muutamat raksut ihmiset ovat näköjään kotoisin Helsingistä. Tarkemmin ottaen Korkeasaaren eläintarhasta apinaluolasta.
Jumaliste. -_-

Kirsikankukkasia, kukkiva omenapuu. Hei, nyt tuli jotakin mieleen.

On hiljainen talvi-ilta, katselen lumen putoilemista taivaalta maaten k-tien työpöydällä pitkin pituuttani jota ei ole kovin paljon. Katulampun keltainen valo saa lumihangen kimaltamaan.
Ikkuna on jäähuurussa, kylmä ja lämmin ilma kohtaavat väli-ikkunassa.
Mieleeni tunkeutuu sellainen kuuma tuoksu.
Leivinuunissa palaa tuli joka räiskyy.
Nojaan päätäni käsivarsiin ja heiluttelen jalkojani.
Äiti seisoo puhisevan liesituulettimen alla pehva pystyssä, hiihtarit jalassaan.. vaihtelee painoa jalalta toiselle. Timppa kävelee, nivelrikko paukkuu hänen huoneessaan.
Kynnet kipittävät pitkin parkettilattiaa Iineksen siirtyessä olohuoneeseen.
Leipätaikina on turvonnut ja äiti tumppaa tupakan.
Hän opettaa minua leipomaan leipää.
"Kun sinä kasvat, minä opetan sinut leipomaan piparitaikinaa."

Paljon lupauksia. Ainuttakaan pitänyt.
Mutta lämpöä.. ihan samanlaista lämpöä, jota koin.. turvallisuutta. Pysyvyyttä.
Jotakin, joka on nautittavan pehmeää. Eikä pistä vastaan.
Ja sit jotakin vähän muuta mitä se tuo tullessaan.
Mun tekis.. En silti tee niin.

Kutittaisiko joku mun jalkapohjia?

"Sä olet perhonen, jonka siivet eivät kauas kantaneet..sä väsyit kylpyhuoneeseen.." -Apulanta.
Minä lensin kohti vettä, katsoin kuvajaisia takanani muistojen meressä.
Mutta voi, siipeni koskettivat vettä ja minä putosin.
Mä menetin siipeni, en voi enää lentää.
Mutta mun mieleni ei tarvitse siipiä lentääkseen.


Maccun massu on kipeä. ;_;

Verenpunaista seinää lukeva kriitikko näkee maalipinnassa viestejä ulkoavaruudesta.
Hieno nainen paahtaa meikkinsä rapeiksi mikrossa ja pääsee Tikkurilan maalin mainokseen.
Toistaitoinen muurari käyttää kermavaahtoa sementin loputtua.
Jääkaappikylmä lasipurkki maatuu soistuvaan järveen.
Kiinalainen kokki ruokkii koiran uunissa.
Ja Watsonin knallissa on luodinreikä.
Primadonna söi karamellisen kaulanauhansa.

Auttakaa, hukun vihan ja kylmyyden mereen!
Minun on kylmä..

*Laulaa soraäänellä.*
Voiko ihanammin ilta enää alkaa, onko ihanampaa iltaa kuin tää..

Neh, paljon parempi olo.
Nyt olen jo lakannut vuotamasta kuiviin mutta kylmä on edelleen. ;_;
Pirkaleen talvi kurkkii puskasta.
Mika oli vähän ihana eilen..
J syötti Mikaa olkkarissa ja Mika ei tykännyt yhtään.
Mika juoksi keittiöön nyrkit pystyssä puhisten ja kysyin tietty että mikä on hätänä.
Herra aloitti pulinansa "wäwwägffgpä, päpä-pää! Pääghgh hiububu!"
Tätä sanarakenteeltaan ihan tavallista suomenkieltä muistuttavaa höpinäänsä Mika jatkoi ja minä nyökyttelin.. :D Hassu. ^^
Olin Miksun kanssa tänään pihalla ja kaikki oli taas huonosti. Kenkä tippui ja tutti hukkui, puhumattakaan simi-piposta (suomi-piposta..) kauhea möykkämöy päällänsä kun herra ei nukkunut kunnon päikkäreitä.. onneksi nukkuu nyt.

Tämmöinen haaste siis.. Angelus, Meltti, Jhvisto, Tuhkis84, Kyou, Huppuluuranko, Miffy, AntiJahve ja TurhaPoika.

Kirjoita nimesi niin että jokaiselle riville tulee yksi kirjain eli siis allekkain. Haasta saman verran ihmisiä kuin nimessäsi on kirjaimia. Jokainen haastettu valitsee yhden kirjaimen ja kirjoittaa kirjaimelle kolme sinua kuvaavaa adjektiivia. (Esim. R=rohkea, reipas, rauhallinen.) Jokainen siis valitsee vain yhden kirjaimen ja viimeinen haastettu joutuu ottamaan viimeisen jäljelle jääneen kirjaimen. Haastettu myös laittaa tämän omaan päiväkirjaansa ja saa tietää mitä hänestä ollaan mieltä ;)

K
A
R
O
L
I
I
N
A

Siinähän tuo on.. joo. Anteeksi jo laajaa haastorinkiä, nimeni on pitkä kuin ketun häntä.

Ai samperi, täällä on taas aivan liian kylmä. :(
Onkohan se fyysistä vai henkistä?
Tein juuri keittoa ja nyhjötän tässä nahkatuolissa mutisten omiani.
Onpas taas yksinäinen olo.

Mä olen pikkuhiljaa ruvennut ymmärtämään pari juttua elämässäni.
Ei mulle tarkoitettu elämää. Mut tarkoitettiin vaeltamaan pitkässä
nahkatakissa päässäni stetson ja taskussani mattoveitsi,
selvittäen muiden raukkaparkojen elämää ja ongelmia.
Siinä mä olen hyvä. Mulle ei haluttu antaa elämää elettäväksi,
olin joku vahinko taivaan suunnitelmassa, ja ne päätti lahjoittaa
mun sieluni helvetin aikakirjoihin.
Mun oli kai tarkoitus olla äiti, sellainen äitihahmo, joka vaeltaa
lapsiensa elämissä taka-alalla ja saapuu kun kutsutaan.
Antaa turpaan pahuudelle ja poistuu varjoihin kun lapsi voi taas hymyillä.
Enää mä en voi korjata ketään. Olla kenenkään tukena fyysisesti.
Tarttisin ite sitä tukea ja apua, että joku tulisi minun ja pahuuden eteen
varjoista, tarttuisi siihen ja ajaisi sen pois.
Miksi ihmiset ovat niin kiittämättömiä?

Antakaa teippiä.
Sydämeni ratisee.
Sattuu. Ikävä.

Olipa tänään taas päivä.
Pitkän häsläyksen ja möhläysten jälkeen ravasin naama punaisena kaupunkiin Mikan kanssa hoitamaan asioita sinne sun tonne. Tuhkimokin oli messissä, käytiin yhdessä muunmuassa pankissa ja Toivolla. Eipä ollut Tuija Toivolla, konferenssissa. Niin paljon kun neiti on toitottanut että pitäisi käydä näyttämässä Mikaa aika-ajoin.. :D Tottakai tuppaan sinne aina kun ei olla paikalla. Mika söi tänään kokonaisen munkin ihan itse. ^_^ Mutta kyllä oli jätkänpätkä sokerissa.
Puhelinkin teki kaupungilla lakon. Koska opin, että akkukin pitäisi joskus ladata.. -_-
Huoh.


Giving the sun fall upon my life
Is there any things I can do the differend way..
Is there a one lucky star, who wants to make my life better?
Yes, there is one lucky star, who is so small than he cannot fill my cup alone.
Am I just asking too mutch to have a beatyful things in my life,
is there anyone who understands me?
Oh mother, come and get me home, Im so tired to covering up my mistakes.
Oh mother, send me just peace in my heart.
Oh.. mother.. come back! ;_;
Im so tired.. I miss you so mutch..

Is there any change to keep my sand moving in my timemaker?
Just one hug from the right lap.. Just one kiss from the right lips..
But.. they all are gone.
Im a stick in my love-ones ass.
Im a needle, who is make bloody scars.
My sky is covered by blood. And Im afraid.

Tänä aamuna heräsin järkyttävään poskijomotukseen ja soitin hammaspäivystykseen.
Kamalalla kiireellä sitten Maantienkadulle ja todettiin että viisuri oli alkanut mätiä.
Mätäpaise puhkaistiin ja todettiin että viisuri on poistettava heti. Huusin kuin hyeena hammaslääkärituolissa, kun viisurini poistettiin taltalla. Nyt on sitten jo toinen paperitollo poskessa ja vasen puoli silmästä kurkunpäähän on täysin tunnoton, ei kunnolla edes pysty puhumaan. Poskessa on edelleen avohaava ja verta tulee kuin härän kurkusta. ;_; Yää!
Tattuu!

Onneksi Tuulakin käväisi meillä tuomassa onnea elämääni.
Kiva tuntea, että on tärkeä jollekin ja on joku, joka ei milloinkaan eikä missään vaiheessa hylkäisi, ei minkään asian vuoksi.