IRC-Galleria

Viime päivät ovat kuluneet jaksamisen rajamailla.
Ensin keuhkoputkentulehdus ja sitten yrjötauti. Hyvä minä, tartutin Mikan ja jopa Janin.
Kahden päivän ahkeran pyykkikoneen pyörityksen jälkeen kuvittelin että kaikki olisi loppusuoralla, kakiessani inhosta luututessani oksennuksia lattialta, pesten peittoja käsin ja tunkien pesukoneeseen yhä uudempia ja uudempia lasteja. Mikalla pysyi eilen jopa piltti sisällä ja poika vaikutti terveemmältä. Mikan maha kurisi, en mielelläni olisi antanut hänelle vielä kiinteää ruokaa, joten päädyin kasvissosekeittoon. Maistelin itsekin keittoa, käskien kouristelevaa vatsaani olemaan hiljaa. Tahdonvoima on sitten ihmeellinen juttu. Olipa se hyvää, ajattelin lusikoidessani keittoa Mikan nassuun. Pitäisi ostaa useamminkin.. Kunnes Mika avasi suunsa ja irvisti. porkkananvärinen oksennustorvi nousi Mikan kurkusta ja peitti tuolini, vaatteeni ja hiukseni oksennukseen. Yritin suunnistaa parkuva poika sylissäni kylppäriin naama oksennuksen peitossa, jolloin herra tuli vastaan ja kysyi tympeä ilme naamallaan että mitä hittoa siinä mulkkaat.
Vihannestenpalaset yrittivät päästä sieraimista sisälle. Huh, poika kylpyyn, nukkumaan ja itse suihkuun. Kävellessäni käytävässä astuin johonkin terävään. Ai niin, peili meni säpäleiksi.
Astuin peililasiin enkä ole vieläkään löytänyt sitä piikkiä jalkapohjastani.

Eilen oli kamala päivä.
Huomasin, että ihminen voi nukkua silmät auki istualtaan.
Kylpyammeessa.
Makasin ihanan kuumassa kylvyssä puolisen tuntia täysin tolkku poissa.
Näin painajaisia silmät auki. Hitto, En ole näin heikko. En saa olla.
Sitä se kuume tekee..

Antakaa minulle edes välikuolema.
En edes tiedä mitä se tarkoittaa, mutta kuulostaa hyvältä.