IRC-Galleria

Isä ja Liisa kävivät tänään..
Miten masentavaa on odottaa aina jääpuikkoa joka putoaa kaula-aukosta selkärangan päälle ja sulaa hitaasti pois. Ärsyttävää kuulla hajanaisissa sanoissa, kuinka huono äiti olen, kuinka huono ihminen.. Ja samalla huomata jotakin, joka masentaa kenet tahansa.
Läheisilläni ei näytä olevan ymmärrystä siitä, minkälainen ihminen olen.
Ketään ei kiinnosta edes tutustua persoonaani.
Kaikki työntävät minut vain pois "tuo on outo, tylsä, erilainen."
Olen niin kyllästynyt siihen, että saan palkaksi kaikesta pelkkää pilkkaa, syrjintää ja väärinymmärrystä. Vaikka raataisin kuinka, polttaisin itseni loppuun, ketään ei kiinnosta.
"Karo on väärää seuraa"
"Karo on liian erilainen"
Mä olen vittu kyllästynyt siihen, etten kelpaa ystäväksi enkä seuraksi kenellekkään.
Muistan, kuinka paras ystäväni jonka kanssa vietin aikaa, lähti yllättäin kotiin.
Kun menin ulos, näin hänen leikkivän naapurin tyttöjen kanssa eikä hän enää välittänyt minusta.
Hetki hetkeltä, kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta olen huomannut, että ihmiset toimivat kanssani samalla tavalla. "Sä et juo" "Sä oot outo" ..
Niistä kauniista hetkistä, kun luulin että joku ymmärtäisi minua..
Niistä minulla on käsissäni vain hiiltyneitä, kuluneita muistoja kuin aikakapseleita.
Ja aina kun yritän olla oma itseni, minulle huudetaan.. minuun petytään.
Minuun ollaan tyytyväisiä vain silloin kun pidän pääni kiinni enkä puhu mitään.
Ihan kuin se, että olen erilainen, olisi hyvä syy työntää minut sivuun ja unohtaa minut..
Mä en kestä enää.
Ja taas mä itken.