IRC-Galleria

Kylläpä tänään oli mukavaa!
Äiti herätti minut päiväunilta varttia vaille kaksi. Olin tietysti äkäinen ja pettynyt, olin nukkunut vain kaksi tuntia. Pian minulle kuitenkin selvisi herätyksen syy: Äiti pakkasi uimakamoja kassiin!
Eväät, mehupullo ja pyyhkeet, sitten menoksi. Minua pelotti kamalasti, hytisin nähdessäni uimatamineet kärryissä ja ynisin koko matkan. Äiti käveli harhaan kun olimme matkalla Katumalle. Katumallehan on täältä kolme kilometriä, mutta minun äitipä kävi oikein hiihtolatureitin kautta, joka kiersi kehän läheisessä naapurustossa eli noin kilometrin metsälenkin. On minulla aika urheilullinen äiti! Jostakin syystä hän kyllä kiroili pahasti, kun saavuimme ladun päättöpisteeseen..
Kun pääsimme tutun kaupan pihaan, äiti kysyi puuskuttaen tietä eräältä naiselta joka työnsi kahta tyttöä vaunuissa. He tulivat mukaan eikä minua pelottanut yhtään enää.
Kun pääsimme uimarannalle, minä aloin parkumaan koska minua pelotti kylmä vesi. Äiti puki minulle uimahousut jalkaan ja täristen menin tyttöjen perässä rantaveteen.
Miten ihanan lämmintä, minä ajattelin ja hymyilin äidille innostuneesti!
Tytöt eivät huutaneet eivätkä itkeneet joten en minäkään ruvennut vaan juoksin hirveää vauhtia kohti syvää vettä. Äiti sai minut juuri ja juuri kiinni.. :) Hähäähää!
Minä pääsin äidin käsien päälle potkimaan vedessä vauhtia, mutta minä poikapa potkaisin pari kertaa ja lähdin liikkeelle kuin ammus, uiden pienen matkan äidin turvallisten käsien välissä.
Olipa minulla hauskaa! Juusto-kurkkuleipä maistui uimareissun päälle, vaikka minulla oli ihan siniset huulet. Hytisin ja tärisin, mutta millään en olisi tahtonut pois uimarannasta.
Mitähän rude-setä sanoo, kun kuulee tästä?