Niinhän se on että minkä nuorena oppii, pitäisi vanhana muistaa.
Se alkoi Mikan syntymäpäivänä, jolloin isäni sanoi että jos harmittaa jokin asia, kerron hänelle.
Oli vieraisilla kerkkätiellä äitipuolen tytär tyttöineen.
Olin niin hölmö, että luulin pienten likkojen tarvitsevan kaitsijaa. No, eivät tarvinneet ja sain vielä näsäviisaat kommentit päälleni.
Seuraavana päivänä tuli joku ihme murina ruuasta.
Menin isälleni puolihuolimattomasti pihaan sanomaan, mitä äitipuolen tytär minulle oli sanonut.
Isä aloitti riidan heti kun äitipuoli tuli kotiin.
Miten hitossa minusta leivottiin tähän riitaan syypää?
Isän huudettua kilpaa naisten kanssa koko äitipuolen suku marssi pihalle kyyneleet silmissä.
Sain itse kuulla, minkälainen paska lopun kaikkeani olen. Ja äitipuoli kiukuttelee (minulle) edelleen. Jes, isä, suhun voi aina luottaa! \0/
Jos olisin halunnut tapella äitipuolen tyttären kanssa tai pahoittaa jonkun mielen, olisin varmaan itse tehnyt sen. MIKÄ VITTU NOITA VANHUKSIA VAIVAA?!