IRC-Galleria

Delfiinit ovat ihania!

(Kävin Särkänniemessä sunnuntaina.)

Tätä mieltä olen aina ollut. Siinä on kuitenkin iso MUTTA.


Minulle tuli delfiinikuume kun Leevi syntyi. Leevi on nyt 14-vuotias ja asustaa Särkänniemen delfinaariossa. Aina kun auto kulki Tampereelle, halusin delfiinejä katsomaan. Tämän suhteen ei mikään ole muuttunut.

Niillä ihkuilla otuksilla on ollut tapana tehdä viimeisenä temppuna pallojen potkaisu yleisön joukkoon.

En koskaan saanut palloa. Sitä muovista, joka on puhallettu täyteen ilmaa. Halpa. Sininen. Mutta delfiinin tyrkkäisemä. Joka vuosi olin jumalattomassa valmiustilassa adrenaliinin vallitsemana kun pallojen ilmalento alkaa. Kertaakaan ei osunut omalle kohdalle, perkele.

Tästä ohjelmanumerosta syntyi katkeruus ja päätin tänä vuonna muuttaa sen.

Olin valmistautunut kyynerpäätaktiikkaan. Ajattelin jo delfinaarioon mennessä, että jos en saa palloa napattua ilmasta jonkun nenän edestä, menen erikseen pyytämään sitä kouluttajilta.
Voi tätä tunnetta kun tuli viimeinen ohjelmanumero.

Delfiinit eivät potkaisseetkaan palloa.
Ohjelmanumero oli poistettu. Perkeleenhelvetti.

Ehkä sen takia, että jotkut hölmöt katkeroituvat siitä että pallo ei koskaan lennä omalle istumapaikalle, ja haaveilevat kyseisestä esineestä vielä 23-vuotiaina.

Ehkä.