IRC-Galleria

Niin surullista niin erottavaa...
Istuu Ukkonen pilven reunassa..
Itkien..
Pudottaa kyyneliä maahan.
Niin surullinen...
Odottaa rakkauden hetkeään,
Joka koittaa aina niin harvoin...
Nähdäkseen tappavan rakkaan, vilauksen hänestä.
Se hetki...
Hetki,
Koittaa niin pian...
Kyyneliään hän pudottaa enemmän,
Hukuttaa rakkaudellaan ihmisiä,
Kiroaa.
Rakkaudettomaan ikuisuuteen.
Ja silloin hän ilmestyy,
Salama,
Ja heidän rakkauden tunnustukset alkavat..
Mustat pilvet kerääntyvät,
suojatakseen rakastavaiset harmaan peiton alle
Niin he voivat rakastella suojassa valolta,
Kuin kaksi vampyyriä,
Vaaraksi toisilleen.
Tietäin sen,
Aiheuttaen kaaosta maan päällä,
Ja ihmiset itkevät,
Hukkumaisillaan rukoilee armoa.
Mutta armoa ei ole..
Ei tule koskaan olemaan.
Ja he lopettavat,
eroavat.
Ja maahan laskeutuu kirkkaus.
Valo.